vanhempien ohjeet elämää varten

Koko kirjoitushän vain heijastelee tyhmyyttä.
Jokainen täyspäisen osaa suunnitella talouttaan.

Suurin piirtein. Näin vain.

Kaikki eivät osaa suunnitella taloutta. Toiset tekee kuukausittain talous-kirjanpitoa nähdäkseen tulot ja eritelläkseen menot. Kun jokainen on oman onnensa seppä, niin joku saattaa haluta joskus jotain kertomuksia, miten muut toimivat taloudessa ja näin vanhempana halusin kertoa, miten minä olen neuvoja saanut lapsuudessa ja nuoruudessa omalta äidiltäni ja siksi kai 100-180 euron kuukausittainen ruoka ja käyttöraha riittänyt koko kuukaudeksi. Kun tiukka paikka on tullut, kaksi kymppinen on riittänyt melkein aina seuraavan kuun alkuun asti. Miten muut neuvovat nuoria ja mitä elämän ohjeita talouden hoitoon olette saaneet. Minä täytän innolla joka purkkia ja purnukkaa sekä lipaskokoelmaa olohuoneessa. Suurin on 30 cm suuri elefanttipossu säästöpankista. Kolikot kerään kerran tai pari kuukaudessa ja lisäksi minä harrastan tilille säästämistä jos onnistun saamaan niin paljon kasaan.
Minä kerron vaikeasta ajasta: Olin ollut rahattomana kokonaan 2,5 viikkoa ja piti elää vielä seuraavan kuun alkuun ilman rahaa, jota en saanut edes lainaksi ja ruokajonoon meno kyllästytti, koska sieltä sai tasan kolme pakettia 300 gramman annoksia kasviksia ja yhden nakkipaketin sekä leipää. Sillä ei pääse kuin elämisen alkuun kun kokonainen viikko piti elää. Olin saanut neuvon ja esimerkin äidiltäni, joka osti 5 kg pusseissa jauhoja, 6 pussia makarooneja, 2 pussia riisiä ja 2 pussia herneitä, 4-5 pussia kasvissekoituksia, esimm. Herne-maissi-paprikaa ja toiset 4 pussia keittojuureksia, kuivahiivaa 10 kpl pakkauksen ja luhaliemi ja kasvisliemikuutioita sekä halpaa lihaa, perunoita, porkkanoita ja punajuuria. Näillä keitin ja paistoin keittoja, sekä tein leipää. Pussit maksoivat noin 25-35 euroa ja niistä riitti koko kuukaudelle ruokaa tai ainakin kolmelle viikolle. Rahaa jäi muuhunkin kuin ruokaan ja jotain olisi voinut jopa säästää. Tämän kerron haluna auttaa muita kaltaisiani, jotka elävät joka kuukausi kädestä suuhun menetelmällä ja joiden rahat ei riitä millään säästämiseen.

Niin myös minulla kävi. Hyvät suunnitelmat valuivat hukkaan ja kaikki meni. Käteen jäi 6 euroa 2 viikkoa varten. Kävin kahdesti kaupassa loppukuulla tuolla summalla. Lisäksi avasin uudet tilit ja otin nostoille eston sekä myös tilin siirroille. Kerran kuukaudessa laitan tilille sen verran kuin on varaa. Kotona odottaa pieni rahapussi täytettä ja ihmettelee, miksi hän on aina niin tyhjän tuntuinen. Kun käteen jäävästä osasta ottaa osan kotiin säästöön niin se keino on minua auttanut usein. Minä suunnittelen ison possun täyttämistä seteleillä. . Osa kotiin ja pullo rahaa täyteen.

Minä suunnittelen parasta aikaa kuukausisäästöjä. Aion säästää joka kuukausi tilille 30-50,00 euroa, joka vuoden kuluttua on 360-600 euroa. Jos nyt aloitan niin vuoden kuluttua joulukuussa säästössä on 420,00-700,00. Riippuen kuukausittain säästöön laittamastani määrästä. Kymmenen vuoden kuluttua säästössä olisi 4200,00-7000,00. Viidessäkin vuodessa säästöön tulisi 2100,00-3500,00. Tätä suunnittelin ja katson laskut ja teen lopullisen suunnitelman. Kymppikin kuussa on 120,00 vuodessa. Näin äitini opetti aikanaan ajattelemaan, mitä mistäkin saa ja tekemään ensin säästämissuunnitelman itsekseni.

Suunnittelin juuri eilen säästämistavoitettani. On säästettävä asuntoa varten. Ruokamenoihin ja käyttörahaan pitänee laittaa vähemmän, että saa muutaman kympin säästöön. Leipää paistan itse huomenna. Tai sämpylöitä, patonkia, saa nähdä. Lisäksi naapuri joka kerta käydessään laskee pullossa olevat kolikot, onko tullut lisää. Ja kyllä aina jotakin, kun pääsee vauhtiin.

Tämä neuvo käy jatkuvasti. Niin minäkin säästän. Minulla on tili ja kotona pikkupossu, johon setelit laitan joskus. Postipankin säästölipas oli valintakirppiksellä iso myynnissä muutamalla eurolla. Näinkin minä säästän.

Joukossa tyhmyys tiivistyy, ei tällaisissa kertomuksissa. Kyllä kertomus oli hyvin kerrottu ja neuvokin.

Kiitos, minä otan tuon myönteisesti huomioon ja vien kiitoksen sanan neuvosta sen antajalle, pari vuotta vajaat yhdeksänkymppiselle äidilleni. Lisäksi pieni litran purkki parvekkeella pääsi unohtumaan ja näin ollen olen saanut hieman säästettyä tällä kuulla. Aina, kun tulee rahaa, kerrytän tiliäni ja laitan rahaa tilille ja possupankkiin parvekkeelle litran purkkiin, minun possuuni. Ensi kesänä olen päättänyt lähteä matkoille ja nyt säästän matkarahoja. Nyt paistoin hapatettua ruisleipää ja näin minun pieni eläkkeeni juuri ja juuri riittää kuun loppuun. Miten muut säästää ja millaiseen purkkiin.

Tämän neuvon avulla olen jonkin aikaa säästänyt ja nyt on säästössä muutama hilu.

"Miten muut säästää ja millaiseen purkkiin."


sellainen purkki pitäisi että paperirahat ei kastu eikä pala ja sellaisessa paikassa että ei voi mitenkään unohtua, tai kaveri varastaa.

Venäjällä säästetään kotona dollareita ja monen on kuulemma kylpyammeen takana ja tuhoutunut sinne, homehtumaan, unohtunut muutossa tai muuta.
Myös kuolinpesien ostajien suurimmat voitot tulevat raha kätköistä, kun vanhukset kätkee ja jälkeläiset ei tiedä-

Sellainen tuolta lapsuudesta tuli mieleen ketjua lukiessa.

Että ainakin silloin kun itse olin lapsi, lähes kaikki vanhemmat luuli että lapsi oppii käyttämään ja säästämään rahaa jos hänelle annetaan sitä erittäin vähän, tai ei ollenkaan.
Joka on aika outo näkökanta, että "oppii käyttämään jotain jos sitä ei ole".

Todellisuudessa rahaa täytyy antaa kohtuu paljon, että sitä voi laittaa säästöön ja käyttää järkevästi. Esim ei tarvi osamaksulla ostaa eikä pikavippejä jos esim. lapsella/nuorella on edes muutaman satkun vararahasto käytettävissä.

Ainakin meidä pojilla olen huomannut, että ovat kovasti säästämässä kun annoin 500e/poika alkupääomaa, eivät meinaa raskia ostaa yhtään mitään vaan kilpailevat nyt kummalla isompi potti kerryttävät kotityopalkkioista ja viikkorahasta säästöjä.

Näinhän se menee, että mitä ei ole, sitä ei kaivata, mutta sen puute tuntuu ja näkyy, varsinkin rahan puute. Kyllä lapsi oppii parhaiten säästämään, kun saa kimmokkeen säästämiseen vanhemmiltaan ja todellakin alkupääoman. Siitä useimmat eivät heti luovu ja jos sen saa poikimaan lapsi, niin mikä parempi. Vaikeaa on ollut minunkin säästämisen harjoittelu, jota useita vuosikymmeniä jo olen harjoitellut. Kun jotain säästyy, niin vasta nyt vanhemmiten olen oppinut pitämään omastani kiinni ja tilille jättämään joka kuukausi jotain, ei ehkä paljoa, mutta aina jotain. Kotiin jätän vain hätävararahaston eli autokyydin ja ruokarahan kertakäyntiin kaupassa..