Kielillä puhuminen ja adventismi

Kielillä puhuminen ei ole tärkeä yksi kielisessä seurakunnassa, se on vain tunnekuohua jota ihmiset haluaa, kun kukaan ei ymmärrä mitä he puhuu, kun ei ole selittäjää ja kaikki solkottaa yhteen ääneen, ei semmoinen ole todellista Jumalan palvelua, tämä on kokemukseni noista kielillä puhumisista, sain ihan tarpeekseni enkä halua enää semmoista.

Hei!

"Adventisteille" ei opeteta sen kummempaa mitä Raamatussa lukee.

Kielillä puhumista käsitetään kolmessa erilaisessa merkityksessä;
1. Kyky puhua enkeleiden kieltä; 1 Kor 13:1
2. Kyky puhua muita kieliä; Apt 2
3. Kyky lausua hurmoksellisessa tilassa muille ihmisille käsittämätöntä kieltä; 1 Kor 14:2

1 Kor 14 luku kertoo kielillä puhumisen lahjasta. Luku sisältää Paavalin ohjetta lahjan käytössä suhteessa seurakunnan järjestykseen sellaisen kielillä puhumisen suhteen mitä kukaan ei ymmärrä.
1 Kor 14 luku on tulkittava sen perusteella minkä laatuisesta kielillä puhumisesta on kyse asiayhteyden mukaan. Mark 16:7 viittaa ”uusilla kielillä” puhumiseen, mutta jakeessa tuskin on kyse vieraiden kielien puhumisesta.
1 Kor 12:10 (1-11)

Jerusalem oli uskonelämän keskuspaikka. Temppelijuhlille saapui ulkomaisia vieraita, joille piti sekunnissa puhua vieraita kieliä.
Apostolit lähetystyössä palvelivat kielillä mitä eivät itse koskaan ennen olleet puhuneet sanaakaan. Myöhempänä aikana lähetystyössä, kun "lähetys-saarnaaja" meni alkuasukas saaren rantaan, hän puhui heti saaren kielen kun astui jalallaan maihin. Nykyisin jokaisella saarella ainakin yksi puhuu kansainvälistä englannin kieltä.
Tätä voidaan kutsua minusta kielillä puhumisen lahjaksi.

Ns. "hurmoskieli" jota kukaan ei ymmärrä; 14:2.
Huomioi että kielillä puhumisen lahja ei ole profetian lahja. Profetian lahjan on pakko sisäsltää koko seurakuntaa hyödyttävä sanoma ollakseen profetian sanaa.
Ihminen voi sitten oman uskonsa tueksi saada Jumalalta suoraan jotakin ihmistä yksilöllisesti uskoa hyödyttävää uskon lahjana, Jumalan Hengen lahjana, jos siitä on ihmisen uskolle hyötyä ja tarvetta. Hengen ilmestykset joissa ei seurakunnalle oli ilmoitusta ei voida pitää profetian lahjana. Ei profetian lahjaa sekään jos joku puhuu kieltä mitä ei kukaan ymmärrä, eikä osaa selittää.
> 26 jakeesta eteenpäin Paavali ottaa kantaa seurakunnan järjestykseen.
Paavali ei pitänyt sopivana että seurakunnan kokouksissa olisi kulutettu aikaa hurmoskieliin josta ei kukaan saa mitään. Ns. hurmoskieli on siis yksilön uskon lahjaa, ja kuuluu enemmän yksilön ja Jumalan suhteeseen, -ei hyödytä muita.

Kielillä puhuminen on Jumalan Hengen lahja. Profetian lahjasta ei kuitenkaan ole kyse. Kielillä puhuminen liittyy siis kommunikointiin evankeliumin palvelussa.
Ns. hurmoskieli liittyy taas uskon lahjaan ja yksilön ja Jumalan väliseen suhteeseen.

Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija

http://www.nykyaika.fi/2015/06/08/kielillapuhumisen-lahja-1-kor-14/

http://www.endtime.net/finsk/karisma.htm

Kielillä puhuminen on yksi Pyhän Hengen armolahjoista.

1 Kor 12: 7. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. 8 Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, 9 toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, 10 joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. 11 Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.Room. 12: 4.Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, 5 samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. 6 Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. 7 Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, 8 rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.

Efesolaisk.4: 11.Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, 12 varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. 13 Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, 14 silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. 15 Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. 16 Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

1 Piet. 4: 10:Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. 11 Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

Missään kohtaa ei ylikorosteta tiettyä armolahjaa, että sinun on pakko puhua kielillä, tai et ole täyttynyt Pyhällä Hengellä. Aito kielilläpuhuminen on ok, mutta epäilen, että kaikki se "mölinä", jota karismaattisissa kokouksissa esiintyy on kaukana aidosta armolahjasta. Onneksi Jeesus on tuomari tässäkin asiassa.

Minä en ole itse koskaan tietääkseni puhunut kielillä enkä ole adventtiseurakunnassa kuullut kenenkään puhuvan kielillä. Ymmärtääkseni kielillä puhuminen on ollut Apostolien tekojen aikaan saarnamiesten apuna, jotta he pystyisivät levittämään evankeliumia mahdollisimman tehokkaasti. Itselläni on semmoinen kuva, että kielillä puhuminen on annettu seurakunnan käyttöön sen rakentumiseksi.

En usko, että kielillä puhuminen tai puhumattomuuskaan adventtiseurakunnassa olisi mitenkään negatiivinen juttu. Kaikki armolahjat ovat käytössä seurakunnissamme. Kun olen ollut tekemisissä muiden uskontokuntien jäsenten kanssa - sellaisten, jotka ovat puhuneet kielillä esim rukouksessa, niin en ole kokenut minkäänlaista siunausta tai hyötyä tuosta kielillä puhumisesta. Lähinnä olen ihmetellyt, että onko tuo ollut oikeasti todellista kieltä vai siansaksaa. Kielissä on sentään tunnistettavia kieliopillisia rakenteita ja muita seikkoja, joista ne tunnistaa edes jollakin tasolla todellisiksi kieliksi. Lähinnä on tullut mieleen, että ehkä tässä nyt ei sittenkään käytetty kielilläpuhumisen armolahjaa. Mutta vilpittömällä mielellä ovat rukoilijat olleet liikkeellä. Ehkä kyseessä on ollut kielillä puhuminen.

Minun puolestani itse kukin saa palvella Herraa kielillä puhuen jos vain semmoinen ilman omaa yrittämistä onnistuu. Mutta kun kyseessä on asia, jota harvoin on seurakunnassamme, useat todennäköisesti tuntevat olonsa enemmän tai vähemmän kiusaantuneiksi, jos joku kesken saarnan rupeaa kielillä puhumaan. Näin itsekin koin aikaisemmin, ennen kuin tapasin muiden seurakuntien jäseniä, jotka puhuvat kielillä.

Kysyit vielä hengellä täyttymisestä. En tiedä, miten muut kokevat hengellä täyttymisen mutta olen ymmärtänyt oman kokemukseni kautta, että on kahdenlaista hengellä täyttymistä. Ensinnä, rukoilen joka aamu Pyhän hengen täyteyttä ja tiedän sen myös saavani joka päiväksi. Tämä on se Pyhä henki, joka on meille kasteen yhteydessä annettu eikä se mihinkään pois katoa vaikken sitä muistaisi joka aamu pyytääkään. Lähinnä rukoukseni ilmentää Jumalalleni haluani olla yhteydessä häneen ja elää hänen tahtonsa mukaista elämää päivittäin.

Sitten on se Pyhällä hengellä täyttyminen, jonka Jumala voi antaa työnsä edistämiseksi, siis armolahjana. Olen tämmöisen kerran kokenut. Se tapahtui vilpittömässä rukouksessa kolmen muun kanssa. Siinä ei tapahtunut mitään sähkövirran kokemista, ei lämmön tuntemuksia eikä mitään muitakaan fyysisiä kokemuksia mutta huomasin yhtäkkiä, että minut valtasi kova tuska ja tarve rukoilla muiden ihmisten puolesta. Huomasin, että kun olin aiemmin rukoillut lähinnä itseni ja lähimpieni puolesta, niin nyt minulla oli suuri tarve rukoilla kahden ystäväni puolesta, että he tulisivat uskoon ja parantuisivat sairauksistaan. Rukouksemme oli palavaa. Olin itse ollut tuohon aikaan masentunut ja keskittynyt vain itseeni. Tuon rukouksen aikana masennukseni poistui ja keskityin muihin. Ilo ja onnellisuus, jota en ollut tuntenut moneen vuoteen tulivat hetkessä tilalle. Oikeastaan kyseessä oli hurmos. Se kesti pari-kolme viikkoa ja onnellisuuskin kuukausia.

Tämän seurauksena minulta lähtivät kaikki pelot todistaa Jeesuksesta ja iloiten kerroin monille ihmisille tapahtuneesta. Minä en ollut rohjennut kertoa evankeliumista aiemmin julkisesti. Nyt evankelioin ja ylistin Jumalaa ilman estoja. Todistin seurakunnan edessä ja kaduilla. Sen seurauksena taas useat ihmiset saivat kauttani kokea rukousvastauksia ja monet saivat vahvistuksen vaikeuksissaan, että Jumala ei ole hyljännyt heitä. Paljon hienoja asioita tapahtui. Ihmiset saivat rohkaisua, tukea, lohdutusta ja riemua. Itse koin saavani tuosta hengen voitelusta kuitenkin eniten. Sain läheisemmän suhteen Jumalaan ja tunsin suunnatonta riemua kun sain olla mukana työskentelemässä niin läheisesti Jumalalle.

Uskon, että Jumala antaa armolahjoja silloin kun niille on käyttöä. Monet rukoilevat kirkon penkissä, että saisivat armolahjoja mutta eivät elä Jumalalle vilpittömästi niin, että ajatuksista ja teoistakin joka päivä huokuisi rakkaus Jumalaa kohtaan. He rukoilevat pelkästään tuota armolahjaa, että sen jälkeen pääsisivät käyttämään sitä mutta homma harvoin toimii niin. Sen sijaan armolahjoja annetaan niille, joiden tekemässä Jumalantyössä on niille todellista käyttöä.

Kiihkoilun henki on vallinnut eräässä sapatinpitäjien ryhmässä siellä (idässä). He ovat maistaneet vain hiukkasen totuuden lähteestä eivätkä tunne kolmannen enkelin sanoman henkeä. Tämän ryhmän hyväksi ei voi tehdä mitään ennen kuin heidän kiihkomieliset näkemyksensä oikaistaan ... {TA 147.1}


Jotkut näistä henkilöistä ovat harjoittaneet sellaista, mitä he nimittävät lahjoiksi sanoen Herran asettaneen ne seurakuntaan. He puhuvat merkityksetöntä mongerrusta, mitä he kutsuvat vieraaksi kieleksi ja mikä on tuntematonta ei vain ihmisille vaan Herralle ja koko taivaalle. Sellaisia lahjoja saavat miehet ja naiset suuren pettäjän avulla. Kiihkoilua, väärää kiihotusta, väärää kielilläpuhumista ja meluisia hartaudenharjoituksia on pidetty lahjoina, joita Jumala on asettanut seurakuntaan. Muutamat ovat tulleet petetyiksi tässä. Tämän kaiken seurauksena olleet hedelmät eivät ole olleet hyviä. »Heidän hedelmistään te tunnette heidät.» Matt. 7:16. Kiihkoilua ja melua on pidetty erikoisena uskon todistuksena. {TA 147.2}


Muutamat eivät pidä kokouksesta, ellei siitä muodostu voimakkaasti vaikuttavaa ja autuaallista hetkeä. He pyrkivät saamaan aikaan sellaisen ja yltyvät tunnekiihotukseen. Mutta sellaisten kokousten vaikutus ei ole terveellinen. Tuon autuaallisen tunnekuohahduksen mentyä ohi he vaipuvat alemmaksi kuin ennen kokousta, koska heidän onnensa ei ollut peräisin oikeasta lähteestä. Kaikkein hyödyllisimpiä hengellisen elämän edistämiseksi ovat sellaiset kokoukset, joille on ominaista vakavuus ja perinpohjainen sydämentutkistelu, itsekunkin koettaessa tuntea itseään sekä vakavasti ja sydämen nöyryydellä yrittäessä oppia Kristuksesta ... {TA 147.3}


On monia levottomia sieluja, jotka eivät halua alistua kuriin, järjestykseen ja sääntöihin. He luulevat vapauttaan rajoitettavan, jos luopuvat omista mielipiteistään ja alistuvat kokeneempien mielipiteisiin. Jumalan työ ei edisty, ellei ole halua alistua järjestykseen ja karkottaa häikäilemätön, levoton kiihkoilun henki kokouksista. Tunteet eivät ole mikään varma todistus siitä, että jokin henkilö on Herran johdossa. Saatana saattaa tuon henkilön sitä aavistamatta antaa hänelle tunteita ja vaikutelmia. Ne eivät ole turvallisia oppaita. {TA 148.1}


Meidän tulisi jokaisen perin pohjin tutustua uskomme perusteisiin pyrkien ennen kaikkea esittämään tunnustuksemme ihmisille kaikessa kauneudessaan ja kantamaan hedelmää Jumalan kunniaksi. Kenenkään ei tulisi menetellä siten, että hänen käytöksensä ja tunnustuksensa tuntuu uskomattomista vastenmieliseltä. Puheemme tulisi olla korutonta, hillittyä ja ylevää, ja elämämme nuhteetonta. Kevytmielisyydestä, pilailemisesta ja häikäilemättömyydestä olisi nuhdeltava. Se ei ole mikään todistus siitä, että Jumalan armo vaikuttaa ihmisen sydämessä, jos hänellä on kyky puhua ja rukoilla kokouksessa, mutta sitten kokouksen päätyttyä ryhtyy puhumaan ja toimimaan tylysti ja ajattelemattomasti. Sellaiset edustavat uskoamme surkuteltavasti, he ovat häpeäpilkku Jumalan asialle. {TA 148.2}

Heittikö Ellentäti häbbäskäbbää kun se rohvetoi?

Minulle selitti kerran ihan pokalla eräs adventistinainen jonka kanssa tuli tehtyä intiimimpääkin tuttavuutta ja joka ilmansuunnasta että tämmöinen armonlahja on muka heidän seurakuntalaiselle annettu kun puhuu sekavia eli kansankielellä mongertaa ja puhuu siansaksaa. Minäpä en uskonut.

Whitehan on nimenomaan peräisin tuosta karismaattisemmasta suunnasta. Hän suhtautuu kyllä kriittisesti vääriin hengen ilmenemismuotoihin ja varoittaakin niistä mutta ei karsasta kielilläpuhumisen armolahjaa. Kannattaa tutustua Whiten teksteihin. Esim.

http://www.whiteestate.org/devotional/mar/05_26.asp

Toisaalta Whitesta on ihan OK, jos menee hengestä hurmioon.