Minulle alkaa jo riittämään tsunamin seurauksena järjestetty huomio ja hössötys mediassa ja valtionvallan taholta. En usko, että se olisi saanut Suomessa juurikaan huomiota, jos suomalaisia lomalaisia ei olisi ollut mukana katastrofissa.
Olen kyllä itsekin lahjoittanut oman osani auttaakseni tsunamin uhreja, mutta mielessä pyörii seuraavia asioita/kysymyksiä:
* pelastaako Suomen ulkomisteriö jatkossa kaikki suomalaiset ulkomailta, jos hätä sattuu kohdalle? vaikka hieman pienempikin hätä?
* voinko odottaa ilmaista kyytiä kotiin, jos minulle sattuu jotain lomamatkallani?
* entä jos satun kuolemaan ulkomailla lomaillessani, niin tuodaanko minut kunniasaatossa sankarin tavoin kotiin?
* entä miten ne tuhannet suomalaiset, jotka jo ennestään Suomessa tarvisivat parempaa terveyden/sairaudenhoitoa? Ei tarvitse kuin käydä täällä pk-seudulla terveyskeskuspäivystyksessä, niin huomaa polttavan tarpeen panostaa lisää rahaa suomalaisten omiinkin palveluihin.
* katastrofista aiheutunutta matalapainetta eli huonoa fiilistä tuupataan joka paikasta. Tuntuu, että elämä on jatkuvaa surua. Aina kun jotain sattuu, niin on surupäivä ja -liputus. Kyllä suomalaisille riittää ihan nämä omatkin kelit pimeine vuodenaikoineen aiheuttamaan masennuksen.
Ehkä kuulostaa kovalta, mutta elämä jatkuu kuitenkin, ja tähän pitäisi keskittyä enemmän. Ei tämä ole koko Suomen suru, media on tehny siitä keinotekoisesti Amerikkalaistyyliin koko kansan surun.
Olen kyllä itsekin lahjoittanut oman osani auttaakseni tsunamin uhreja, mutta mielessä pyörii seuraavia asioita/kysymyksiä:
* pelastaako Suomen ulkomisteriö jatkossa kaikki suomalaiset ulkomailta, jos hätä sattuu kohdalle? vaikka hieman pienempikin hätä?
* voinko odottaa ilmaista kyytiä kotiin, jos minulle sattuu jotain lomamatkallani?
* entä jos satun kuolemaan ulkomailla lomaillessani, niin tuodaanko minut kunniasaatossa sankarin tavoin kotiin?
* entä miten ne tuhannet suomalaiset, jotka jo ennestään Suomessa tarvisivat parempaa terveyden/sairaudenhoitoa? Ei tarvitse kuin käydä täällä pk-seudulla terveyskeskuspäivystyksessä, niin huomaa polttavan tarpeen panostaa lisää rahaa suomalaisten omiinkin palveluihin.
* katastrofista aiheutunutta matalapainetta eli huonoa fiilistä tuupataan joka paikasta. Tuntuu, että elämä on jatkuvaa surua. Aina kun jotain sattuu, niin on surupäivä ja -liputus. Kyllä suomalaisille riittää ihan nämä omatkin kelit pimeine vuodenaikoineen aiheuttamaan masennuksen.
Ehkä kuulostaa kovalta, mutta elämä jatkuu kuitenkin, ja tähän pitäisi keskittyä enemmän. Ei tämä ole koko Suomen suru, media on tehny siitä keinotekoisesti Amerikkalaistyyliin koko kansan surun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ikävä kyllä minulla on alkanut tulemaan vähän samantapaisia ajatuksia. Auttaa pitää, mutta liika on liikaa kuitenkin.
50 miljoonaakin verovaroista on suuri lovi valtion kassaan. Kyllähän sen kaikki arvaa miltä kansanosalta se on poissa vuoden aikana.
Mutta arvostan kaikkia yksityisiä, jotka auttavat omistaan, kukin summalla jonka pystyvät antamaan. Kiitos heille.
Pitäisi jo yrittää löytämään iloisiakin asioita.
varmaankin myöntää kohta kaikille Tsunamin uhreille valtiolliset hautajaiset ? Alkaa pikkuhiljaa karata mopo UM:n ja hallituksen alta!
Vaikka suru on suunnaton, ei nyt kuitenkaan aleta tekemään "ylilyöntejä"! Järki käteen ja keskittykää hoitamaan avustusten oikeanlainen perille saanti. Vainajat kyllä saa aina arvoisensa vastaanoton ilman hössötystäkin.
Ei mene aikaakaan, kun on ekajuttu jonkun lööppilehden etusivulla avustusrahojen "kähmimisestä". Niin paljon on rahoja monella eri taholla kerätty. Kuka niitä oikeesti ehtii valvomaan.
Olen samaa mieltä,että mopo alkaa karata käsistä.
Olen itsekkin antanut keräykseen,mutta liika on liikaa...