Eilen aamulla (23.05) käppäilin tuossa pihapiirissä ja huomasin nuoren Oravan rötköttävän keskellä nurmikkoa. Pukkasin vähän perästä, että jatkaako se matkaa, mutta se vaan avasi silmät ja heilahti vähän.
En voinut jättää sitä siihen, koska omat kissat olivat pihalla ja vaikka olisin ne sisälle ottanut, niin naapurien kissoja en voi estää kuleskelemasta.
Otin kurren kädelle ja ei ollut moksiskaan. Pienesti äänteli, mutta muuten oli rauhallinen.
Kävin Orava kourassa sisällä ja nappasin kaapista pipon. Orava pipoon. Sen jälkeen kaivelin laatikosta kissojen lääkeruiskun, joka oli onneksi tullut säilöttyä.
Haaleaa vettä ja vähän sokeria kuppiin, sekoitus ja neste ruiskuun ja juotin sitä jonkin verran.
Seuraavaksi otin lintujen talviruokinnasta jääneen talipallosankon ja laitoin pipon Oravineen sinne. Pari pientä leipäpalaa ja murskasin pari pientä lintujen viljapalloa mukaan.
Vein sankon ja oravan katolle, koska siellä ne on rallannut muutaman viikon. Jospa sattuis olemaan samasta pesueesta.
Illalla tein taas sokerivettä. Nappasin ruiskun ja pari villasukkaa mukaan, lämmikkeeksi jos tulee kylmempi yö.
Kurre nukkui edelleen pipossa, jalat kohti taivasta ja häntä ulkona. Ajattelin että sinne meni :(
No eipäs mitään häntähän alkoi vispaaman ja kurre sujahti pipoon piiloon.
Otin sankon maahan ja nappasin kurren syliin juomaan. Oli jo virkeämmän oloinen kaveri. Vinkui sillain jännästi ja puskeutui kainaloon piiloon. No en alkanut väkisin juottamaan, vaan päästin kurren takaisin sankoon, pipon sisälle turvaan.
Laitoin villasukat suojaksi/lämmikkeeksi, niin että niistä tulee koroketta, jos se haluaa pois sankosta. Tosin sen verran matala sanko, että kyllä sen pitäis sieltä hyppäämälläkin päästä pois.
Tänä aamuna kävin kurkkaamassa vieläkö siellä on asukki ja siellähän sitä oltiin. Häntä vispasi ja toksäytteli menemään, että pysyä kauempana.
Otin sankon mukaan ja kävin ripustamassa metsän laidalle kuuseen, jospa se siitä jatkaisi matkaa.
Tällä kertaa otin sukkani "pesästä" pois ja laitoin kurrelle sammaletta ja tuoretta männyn oksaa pehmikkeeksi. Pahapäisyys jatkui ja hyvä niin. Poistuin paikalta.
Aamupäivällä kun katselin tuonne kuuselle päin, niin kuusen viereisessä pikkukoivussa seikkaili pikkuorava :)
Tuossa neljän aikaa kävin katsomassa ja sinne sankoon se oli mennyt takaisin nukkumaan. Antaa sen nyt olla omillaan. Laajentaa reviiriä ja etsiä itse ruokaa.
Sankon se hylkää varmasti viimeistään sitten, kun vettä sataa ja se ei olekaan enää kuiva ja lämmin paikka nukkua.
En voinut jättää sitä siihen, koska omat kissat olivat pihalla ja vaikka olisin ne sisälle ottanut, niin naapurien kissoja en voi estää kuleskelemasta.
Otin kurren kädelle ja ei ollut moksiskaan. Pienesti äänteli, mutta muuten oli rauhallinen.
Kävin Orava kourassa sisällä ja nappasin kaapista pipon. Orava pipoon. Sen jälkeen kaivelin laatikosta kissojen lääkeruiskun, joka oli onneksi tullut säilöttyä.
Haaleaa vettä ja vähän sokeria kuppiin, sekoitus ja neste ruiskuun ja juotin sitä jonkin verran.
Seuraavaksi otin lintujen talviruokinnasta jääneen talipallosankon ja laitoin pipon Oravineen sinne. Pari pientä leipäpalaa ja murskasin pari pientä lintujen viljapalloa mukaan.
Vein sankon ja oravan katolle, koska siellä ne on rallannut muutaman viikon. Jospa sattuis olemaan samasta pesueesta.
Illalla tein taas sokerivettä. Nappasin ruiskun ja pari villasukkaa mukaan, lämmikkeeksi jos tulee kylmempi yö.
Kurre nukkui edelleen pipossa, jalat kohti taivasta ja häntä ulkona. Ajattelin että sinne meni :(
No eipäs mitään häntähän alkoi vispaaman ja kurre sujahti pipoon piiloon.
Otin sankon maahan ja nappasin kurren syliin juomaan. Oli jo virkeämmän oloinen kaveri. Vinkui sillain jännästi ja puskeutui kainaloon piiloon. No en alkanut väkisin juottamaan, vaan päästin kurren takaisin sankoon, pipon sisälle turvaan.
Laitoin villasukat suojaksi/lämmikkeeksi, niin että niistä tulee koroketta, jos se haluaa pois sankosta. Tosin sen verran matala sanko, että kyllä sen pitäis sieltä hyppäämälläkin päästä pois.
Tänä aamuna kävin kurkkaamassa vieläkö siellä on asukki ja siellähän sitä oltiin. Häntä vispasi ja toksäytteli menemään, että pysyä kauempana.
Otin sankon mukaan ja kävin ripustamassa metsän laidalle kuuseen, jospa se siitä jatkaisi matkaa.
Tällä kertaa otin sukkani "pesästä" pois ja laitoin kurrelle sammaletta ja tuoretta männyn oksaa pehmikkeeksi. Pahapäisyys jatkui ja hyvä niin. Poistuin paikalta.
Aamupäivällä kun katselin tuonne kuuselle päin, niin kuusen viereisessä pikkukoivussa seikkaili pikkuorava :)
Tuossa neljän aikaa kävin katsomassa ja sinne sankoon se oli mennyt takaisin nukkumaan. Antaa sen nyt olla omillaan. Laajentaa reviiriä ja etsiä itse ruokaa.
Sankon se hylkää varmasti viimeistään sitten, kun vettä sataa ja se ei olekaan enää kuiva ja lämmin paikka nukkua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.