Suomen nousu, uho ja tuho!!!
Ensin oli suo kuokka ja Jussi, maata möyrittiin ja metsää kaadettiin, mutta vain harventaen, työ oli kunniassa. Kun oli selvitetty poliittinen suuntaviiva välienselvittelyllä “veli veljeä vastaan”, alkoi suomen todellinen nousi kun urhoolliset isämme ja isoisämme pienen uhoilun jälkeen saivat säilytettyä itsenäisyytemme. Kekkonen oli kova, mutta niin piti ollakin tällaiselle jukuripää kansalle. Urho nosti tämän maan “loistoonsa” josta nyt on jäljellä vain loistavat karkkipaperit ja tupakka askit pitkin katuja, niin ja hiljaa hiipuva saapaskylän palikka.
Kun Kekkosesta aika jätti alkoivat ylilyönnit, punertavat halusivat olla niin inhimillisiä jotta päättivät ettei kansan tarvitse itseään vaivata työnteolla, kyllä sosiaalihuolto soppaa tuo, ja paperilla alettiin tehdä rahaa. Niin kauan kuin ihmisten oli taisteltava elääkseen, kuri ja järjestys jotenkuten säilyi. Mutta nyt kun ei enää tarvitse tehdä mitään tullakseen hyvin toimeen, sitä ollaan turhautuneita kun elämässä ei enää ole mitään haasteita, ei viitsitä enää mennä edes Kanarialle, eikä kuokkimaan siirtolapuutarhaa kun nauriitkin vievät vorot, joten piristettä haetaan yhä enemmän viinasta, ja siihen niin läheisesti liittyvästä väkivallasta.
Virastoihin piti saada nuoria ja kauniita ihmisiä töihin, ja siksi siirrettiin sivuun ihmiset jotka tiesivät, ja joilla oli kokemusta. Näillä nuorilla ei tunnu olevan motiivia ja vielä vähemmän kokemusta asialliseen työntekoon, vaikka ovat kyllä miellyttävämpiä kuin ne entiset vanhat huuhkajat postissa” joilta ei kaunista sanaa irronnut, hymystä puhumattakaan”, mutta homma hoitui. Tästä onkin seurannut se ettei suomessa mikään enää toimi kunnolla. Hyvinvointi on myös johtanut siihen, että tämä ennen niin puhdas maa hukkuu “paskaan”, ja omaan saamattomuuteensa. Lapsista ei enää juurikaan välitetä, juuri niistä joiden tulisi ylläpitää yhteiskuntaa muutaman ajan kuluttua. Enää ei kunnioiteta lähimmäisiä, ei korjata koiranpaskoja kadulta, ei tervehditä naapureita, melutaan ja messutaan pitkin yötä. Nämä eivät voi olla mitään muuta kuin rappion merkkejä, vääjäämättä tuleekin mieleen Rooman valtakunta, sillä seuraus liian helposta elämästä ja vauraudesta ei voi muuta ollakaan kuin paluu menneeseen, historiallahan on tapana toistaa itseään. Huipulta ei voi mennä muualle kuin alas. Väestörakenne muuttuu; Nuoriso ei välitä, miten välittäisivätkään kun eivät vanhemmatkaan enää välitä. Tulee yhä lisää työtä vieroksuvia, firmat painuvat Kiinaan. Joku joskus puhui “keltaisesta vaarasta”! Mutta on tässä jotain positiivistakin; elämme sentään erittäin mielenkiintoisia aikoja.
Ensin oli suo kuokka ja Jussi, maata möyrittiin ja metsää kaadettiin, mutta vain harventaen, työ oli kunniassa. Kun oli selvitetty poliittinen suuntaviiva välienselvittelyllä “veli veljeä vastaan”, alkoi suomen todellinen nousi kun urhoolliset isämme ja isoisämme pienen uhoilun jälkeen saivat säilytettyä itsenäisyytemme. Kekkonen oli kova, mutta niin piti ollakin tällaiselle jukuripää kansalle. Urho nosti tämän maan “loistoonsa” josta nyt on jäljellä vain loistavat karkkipaperit ja tupakka askit pitkin katuja, niin ja hiljaa hiipuva saapaskylän palikka.
Kun Kekkosesta aika jätti alkoivat ylilyönnit, punertavat halusivat olla niin inhimillisiä jotta päättivät ettei kansan tarvitse itseään vaivata työnteolla, kyllä sosiaalihuolto soppaa tuo, ja paperilla alettiin tehdä rahaa. Niin kauan kuin ihmisten oli taisteltava elääkseen, kuri ja järjestys jotenkuten säilyi. Mutta nyt kun ei enää tarvitse tehdä mitään tullakseen hyvin toimeen, sitä ollaan turhautuneita kun elämässä ei enää ole mitään haasteita, ei viitsitä enää mennä edes Kanarialle, eikä kuokkimaan siirtolapuutarhaa kun nauriitkin vievät vorot, joten piristettä haetaan yhä enemmän viinasta, ja siihen niin läheisesti liittyvästä väkivallasta.
Virastoihin piti saada nuoria ja kauniita ihmisiä töihin, ja siksi siirrettiin sivuun ihmiset jotka tiesivät, ja joilla oli kokemusta. Näillä nuorilla ei tunnu olevan motiivia ja vielä vähemmän kokemusta asialliseen työntekoon, vaikka ovat kyllä miellyttävämpiä kuin ne entiset vanhat huuhkajat postissa” joilta ei kaunista sanaa irronnut, hymystä puhumattakaan”, mutta homma hoitui. Tästä onkin seurannut se ettei suomessa mikään enää toimi kunnolla. Hyvinvointi on myös johtanut siihen, että tämä ennen niin puhdas maa hukkuu “paskaan”, ja omaan saamattomuuteensa. Lapsista ei enää juurikaan välitetä, juuri niistä joiden tulisi ylläpitää yhteiskuntaa muutaman ajan kuluttua. Enää ei kunnioiteta lähimmäisiä, ei korjata koiranpaskoja kadulta, ei tervehditä naapureita, melutaan ja messutaan pitkin yötä. Nämä eivät voi olla mitään muuta kuin rappion merkkejä, vääjäämättä tuleekin mieleen Rooman valtakunta, sillä seuraus liian helposta elämästä ja vauraudesta ei voi muuta ollakaan kuin paluu menneeseen, historiallahan on tapana toistaa itseään. Huipulta ei voi mennä muualle kuin alas. Väestörakenne muuttuu; Nuoriso ei välitä, miten välittäisivätkään kun eivät vanhemmatkaan enää välitä. Tulee yhä lisää työtä vieroksuvia, firmat painuvat Kiinaan. Joku joskus puhui “keltaisesta vaarasta”! Mutta on tässä jotain positiivistakin; elämme sentään erittäin mielenkiintoisia aikoja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Asiaaaaaaaaaa. Mielenkiintoista nähdä muuttuuko mikään milloinkaan.
Arvomaailman ja asenteiden pitäisi muuttua rajusti toiseen suuntaan. Saa nähdä, ehditäänkö näkemään jos jotain todellista tapahtuu. Ja oikeaan suuntaan.