Koulupäivään liitetty jumalanpalvelus kirkossa, päiväkodin pikkukirkko tai aamuhartaus ovat eri asioita kuin suvivirsi perinteisessä kevätjuhlassa. Ne ovat Opetushallituksen mukaan uskonnonharjoitusta, ja koko tilaisuuden luonne on uskonnollinen, toisin kuin kevätjuhlassa.
Suomalaiseen tapakulttuuriin eivät kuulu työnantajan järjestämät jumalanpalvelukset työajalla. Ei niitä enää tarvita kouluihinkaan.
Ev.lut. kirkon toimintatilastojen mukaan perheiden enemmistö ei käy jumalanpalveluksissa edes kerran vuodessa. Koulun ei pidä olla uskonnollisempi kuin suomalainen yhteiskunta. Perheillä ja nuorilla on mahdollisuus jumalanpalveluksiin vapaa-ajallaan.
Jumalanpalvelusten ja hartauksien liittäminen koulun ja päiväkodin päiväohjelmaan rikkoo lasten yhdenvertaista kohtelua ja uskonnonvapautta. Se asettaa toisuskoiset, uskonnottomat, ei-uskonnolliset ja uskontojen suhteen välinpitämättömät perheet eri asemaan ja rikkoo julkisen vallan neutraliteettiperiaatetta. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella.
Jumalanpalvelusten organisointi ja markkinointi eivät kuulu kouluviranomaisten tehtäviin. Rehtoreilla ja opettajilla on kylliksi muuta työtä kuin kahden rinnakkaisen ohjelman järjestäminen. Niukoilla resursseilla monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tulee keskittyä koulun yhteisen toiminnan kehittämiseen katsomusten kirjo huomioon ottaen.
Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on perusluonteeltaan intiimiä. Uskonnonvapauteen liittyy yksityisyyden suoja.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilannetta, joissa joutuu vasten tahtoaan julkiseen valintaan, josta voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton.
Jos jumalanpalveluksia on koulujen vuosiohjelmassa, monille vanhemmille on kiusallista valita, osallistuuko heidän lapsensa jumalanpalvelukseen vai jääkö pois. Monet kokevat, että rehtori tuputtaa jumalanpalveluksiin osallistumista, vaihtoehtoisesta ohjelmasta ei tiedoteta eikä siihen ole panostettu.
Tilanteen painostavuus koskee niin ei-uskonnollisia kuin toisuskoisia, niin kantasuomalaisia kuin uussuomalaisia perheitä.
Vaikka hyvä ja hyvin tiedotettu vaihtoehtoinen ohjelma on parempi kuin huono ohjelma, josta ei kerrota, paras ja kestävä ratkaisu nyky-Suomessa on, että koulut keskittyvät rajallisilla resursseilla kaikille yhteiseen toimintaan.
Perusopetuksen valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa todetaan näin: ”Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.” Mitäpä jos rehtorit ja opettajakunta suunnittelevat koulun ensi lukuvuoden toiminnan tältä pohjalta?
Suomalaiseen tapakulttuuriin eivät kuulu työnantajan järjestämät jumalanpalvelukset työajalla. Ei niitä enää tarvita kouluihinkaan.
Ev.lut. kirkon toimintatilastojen mukaan perheiden enemmistö ei käy jumalanpalveluksissa edes kerran vuodessa. Koulun ei pidä olla uskonnollisempi kuin suomalainen yhteiskunta. Perheillä ja nuorilla on mahdollisuus jumalanpalveluksiin vapaa-ajallaan.
Jumalanpalvelusten ja hartauksien liittäminen koulun ja päiväkodin päiväohjelmaan rikkoo lasten yhdenvertaista kohtelua ja uskonnonvapautta. Se asettaa toisuskoiset, uskonnottomat, ei-uskonnolliset ja uskontojen suhteen välinpitämättömät perheet eri asemaan ja rikkoo julkisen vallan neutraliteettiperiaatetta. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella.
Jumalanpalvelusten organisointi ja markkinointi eivät kuulu kouluviranomaisten tehtäviin. Rehtoreilla ja opettajilla on kylliksi muuta työtä kuin kahden rinnakkaisen ohjelman järjestäminen. Niukoilla resursseilla monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tulee keskittyä koulun yhteisen toiminnan kehittämiseen katsomusten kirjo huomioon ottaen.
Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on perusluonteeltaan intiimiä. Uskonnonvapauteen liittyy yksityisyyden suoja.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilannetta, joissa joutuu vasten tahtoaan julkiseen valintaan, josta voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton.
Jos jumalanpalveluksia on koulujen vuosiohjelmassa, monille vanhemmille on kiusallista valita, osallistuuko heidän lapsensa jumalanpalvelukseen vai jääkö pois. Monet kokevat, että rehtori tuputtaa jumalanpalveluksiin osallistumista, vaihtoehtoisesta ohjelmasta ei tiedoteta eikä siihen ole panostettu.
Tilanteen painostavuus koskee niin ei-uskonnollisia kuin toisuskoisia, niin kantasuomalaisia kuin uussuomalaisia perheitä.
Vaikka hyvä ja hyvin tiedotettu vaihtoehtoinen ohjelma on parempi kuin huono ohjelma, josta ei kerrota, paras ja kestävä ratkaisu nyky-Suomessa on, että koulut keskittyvät rajallisilla resursseilla kaikille yhteiseen toimintaan.
Perusopetuksen valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa todetaan näin: ”Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.” Mitäpä jos rehtorit ja opettajakunta suunnittelevat koulun ensi lukuvuoden toiminnan tältä pohjalta?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tässähän se varsin tiiviisti tuli.
Mutta turhaan kai tällä palstalla. Arvaan että kommentteja kriitikoltamme tullaan näkemään noin nolla kappaletta.
Nyt ajankohtaista.
Juttua Turuus: http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/2666535/Jumalanpalvelus on eri asia kuin suvivirsi
Toivottavasti myös muualle on lähetetty ja juökaisevatkin.
Täällä TS:n vastauksessa ilmasitaan kirkon uusi ekspansio, jolla kevätjuhlan "perinnettä" halutaan laajentaa jumalanpalveluksiin:
"Suurin osa Suomen oppilaista on uskonnoltaan kristittyjä ja kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, joka on Suomen valtionkirkko. Koulun jumalanpalvelukset ovat kiinteästi sidoksissa suomalaiseen kulttuuriin ja perinteisiin ja monet maahanmuuttajataustaisetkin lapset haluavat osallistua niihin. Tämä tarjoaakin heille hyvän tilaisuuden päästä sisälle suomalaiseen perinteeseen, jolla on vahva vaikutus nyky-yhteiskunnassammekin. Jumalanpalvelus tarjoaa tilaisuuden yhteisöllisyyden kokemiseen, hiljentymiseen kaoottisen maailman keskellä, henkisten arvojen pohtimiseen, ja pyhyyden kokemiseen, joka on monelle tavallisessa arjessa täysin vieras asia. Vaikka monien koululaisten vanhemmat ovat vieraantuneet kirkosta tai uskonnosta, se ei tarkoita sitä, ettei lapsella voisi olla tarvetta sellaiseen kokemukseen.
En ole itse koskaan kuulunut luterilaiseen kirkkoon (koska vanhempani eivät siihen kuuluneet), mutta olen aina mielelläni osallistunut koulun jumalanpalveluksiin ja mielestäni ne ovat erottamaton osa perinteisiä koulun joulu- ja kevätjuhlia.
Ne, jotka eivät halua osallistua koulun jumalanpalveluksiin, ovat pieni vähemmistö. Heille tulee tarjota tilaisuus kieltäytyä, mutta muille on annettava mahdollisuus osallistua. Jumalanpalvelus on vain osa koulun joulu- tai kevätjuhlaa, ja yleisen käytännön mukaan muu juhla ei ole uskonnollinen. Jos jumalanpalvelukseen menemättömyys on lapsesta kiusallista, ehkä vanhempien tulisi antaa lapselle lupa osallistua, ja valita itse elämänkatsomuksensa."
Suvivirren laulaminen keväätjuhlassa ei siis riitäkään... Mikään ei kirkon hegemonianhalulle riitä... Siksi tarvitaan vastavoimaa, uskonnosta vapaata ajattelua ja vapaa-ajattelijoita, jotka toimivat. Tukea sille!
Ja tätä:
"Miellän jumalanpalveluksiin osallistumisen tapakulttuurin oppituntina. Suomen evankelisluterilaisen kirkon toimintakulttuuri jumalanpalveluksineen on neutraalia, eri uskoisen tai uskonnottomankin uskaltaa lähettää muiden mukana kevätkirkkoon oppimaan, miten käyttäydytään kunnioitusta ja malttia vaativissa tilanteissa. Koulun kanssa käydään kirkossa kerran tai kahdesti vuodessa. Yksi kerta riittää ja suvivirsi päälle. Itselle jäi koulun uskonnonopetuksesta ja kirkossa käynneistä hyvät muistot, vaikka myöhemmin kirkosta erosinkin, enkä ole uskonnollinen."
Että neutraalia...
Kvanttimekaaninen ilmiö tuo jumalanpalvelus. Se on joko uskonnonharjoitusta tai kulttuuria aina sen mukaan, mikä evlut kirkolle sopii.
Jännää. Jos jumalanpalvelukset on niin iso osa suomalaista kulttuuria, niin miksiköhän suurin osa suomalaisista ei käy niissä kertaakaan vuoden aikana. Veikkaan, että valtaosa käy kirkon menoissa vain jos tulee kutsu kirkkohäihin tai hautajaisiin tai rippijuhliin, varsinaisissa palveluksissa ei muuten käydä lainkaan. Että merkittävä osa kulttuuria.
Koululaisjumalanpalvelukset tuppaavat olemaan vieläpä pois muusta opetuksesta, joten piilokustannuksia tulee sitäkin kautta. Harvalle koululaiselle kirkkokäynti osuu juuri lukujärjestyksen mukaisen uskontotunnin kohdalle, vaan se haukkaa opetusaikaa kaikilta muilta aineilta ja lisää uskontoon helposti parin kolmen oppitunnin verran per käynti kun siihen kokonaisuutena kuluva aika huomioidaan.
Ja käyntien määrä myös vähenee. Koulun pitäisi kai jollain tavoin valmistaa tulevaan eikä entiseen.
Juttu on julkaistu myös Ilkassa, Etelä-Pohjanmaalla. http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/jumalanpalvelus-on-eri-asia-kuin-suvivirsi-1.2056127
Sieltähän Yle teki muutama päivä sitten jutun, jossa korostettiin jumalanpalveluksen sisältymistä koulun "kevätjuhlaperinteeseen". Eli suvivirsi ei enää riitääkään kevätjuhlassa, vaan sen kylkiäisenä pitääkin olla kokonainen jumalanpalvelus kirkossa!
Siis tällaista: http://yle.fi/uutiset/jo_joutuu_armas_aika__kevatkirkko_kuuluu_pohjalaiskoulujen_kevaaseen/8895665
"Kun mikään ei riitä".
Ja Itä-Savossa: http://www.ita-savo.fi/mielipide/puheenvuorot/puheenvuoro-suvivirsi-eri-asia-kuin-jumalanpalvelus-343160
"- - paras ja kestävä ratkaisu nyky-Suomessa on, että koulut keskittyvät rajallisilla resursseilla kaikille yhteiseen toimintaan."
Näin. Mikään laki ei ohjaa kouluja järjestelmään jumalanpalveluksia tms. Viimeinen siihen viittaava säädös poistui 1999 tai 2003 vähän sen mukaan miten haluaa asian tulkita. Joka tapauksessa yli 10 vuotta sitten.
Kuulin, että esimerkiksi kuudennen luokan opilaille kerätään jumalanpalveluksiin tunneilla harjoiteltua ohjelmaa siihen malliin, että siinä pyritään sulkemaan jumalanpalveluksesta pois jäävä opilas luokan yhteisten toimien ulkopuolelle. Kyse on alakoulun päättäjäisistä, kuuden vuoden yhteisten kokkemusten summaamisesta ja juhlistamisesta. Se pitää tehdä yhteisesti!
Tähän pitää paneutua. Luokan yhteiset toimet ovat eri asia, ja yhden uskonnon uskonnonharjoitus tooinen asia. Kaikkea ne keksiii.
Antivapari työnsi tämän viestin 10 minuutissa pois etusivulta. Kirkon etujen varjelu on kovaa työtä...
Onko tämäkin asia, josta ei saisi puhua? Niin aktiivista on alastyöntäminen taas...
Rohkeasti vaan pois ev.lut. jumalanpalveluksesta. Vaihtoehtoiseen ohjelmaan, tai jos sitä ei ole, niin pois vaan muuten. Vaikka aurinkoa ottamaan.
Asiasta voi ilmoittaa samana päivänäkin.
Ojelmassa usein tänään tai huomenna.
Jos tiedät, että koulun kevätjuhla jumalanpalvelus on jossain yhdistetty, ilmoita vapareille ja kantelupukkiin.
Koulun kevät- ja joulujuhlilla on toki erityinen luonne, koska vanhemmat ovat mukana. Siksi kysymys myös yksittäissestä virrestä koulun yhteeisissä juhlissa pysyy tapetilla kriittissessä mielessä.
Koulun yhteinen kevätjuhla voidaan pitäää ilman että ohjelmassa on minkään virren laulaminen. Eikä ihan kaikissa kouluissa sitä veisatkaan. Tilanne on kuitenkin se, että oikeudenvalvojat ovat tulkinneet, että yksittäinen virsi ei tee koko kevätjuhlasta uskonnollista ja siten kevätjuhla on koulun yhteinen juhla suvivirresa huolimatta. Tosin suvivirttä ei ole pakko laulaa, ja pois haluavat oppillaat, vanhemmat ja opettajat voivat muita häiritsemättä pistuakin virren ajaksi.
Jos kuitenkin ajatellaan uskonnonvapauden parantamista kouluissa yleisemmin, lukuvuodessa on tuon perinteisen 2-3 minuutin virren lisäksi useita seurakunnan pitämiä aamuhartauksia päivänavauksen paikalla sekä muutamia, usein 2-3, jumalanpalvleuksia kirkossa. Oikeudenvalvojien mukaan srk:n päivänavaukset ja jumalanpalvlelukset ovat uskonnollisia tilaisuuksia eli tunustukselllista uskonnonharjoitusta.
Niiden määrän ja laadun vuoksi Vapaa-ajattlijat ovat katsoneet, että tässä tilanteessa aloitteellisuus ja myös oikeusapuneuvonta ja kantelut on perusteltua sunnata pääasiallisesti uskonnonharjotukseen ympäri lukuvuoden.
On hyviä perusteita vaatia, että koulu ei enää organisoisi ja ymppäisi lukuvuoden viralliseen ohjelmaan uskonnonharjoitusta koulutyöpäiviin.Opetuksenhan pitäisi olla uskonnollisesti sitouttamatonta. Ja yhden uskonnon tilaisuuksien tarjoaminen julkisen vallan ylläpitämän koulun toimesta rikkoo sekä yhdenvertaista kohtelua että uskonnonvapautta ja siihen liittyvää yksityisuuden suojaa. Jos kuitenkin aamuhartauksia ja jumalanpalvlulksia on, niille pitäää olla hyvin järjestettyä ja mainostettua vaihtoehtoista ohjelmaa kaikille (ei vain "Et-oppilaille").
Näiden puolesta voimme toimia ympäri vuoden. Samoin ET:n syrjinnän ja vajaakäytön lopettamiseksi mm. ET:n oppilasmäärää ja opetusjärjestelyj parantamalla.
Kun sais ne jumalanpalvelukset pois koulun virallisesta ohjelmasta.
Nuo ovat nyt vetäneet suvivirttä yhteen soittoon siitä asti kun Irakilais pakolaiset ja somalit yritti muka varastaa sen Suomen lapsilta.
"Suvivirttä ei myydä eikä vuokrata". Raiskata sitä kyllä näköjään saa, kaikki eivät totisesti osaa laulaa, eivätkä kaikki osaa edes sanoja.
KIITOS 1939-1945. Kiitti vitusti että ette käyttänyt kumisia varmuusvälineitä, vaan sitä iankaikkisen vanhaa tuohista kortonkia. Nyt näitä persuja on sitten vaivoina ja jaloissa ruikuttamassa. Saatana että vituttaa tuo epävireinen suvivirren perseraiskaus.