Hei.
Anteeksi heti alkuunsa otsikon laatu, mutta se kuvastaa parhaiten aihettani.
Pohjustan asiaani sillä, että
Suomessa tämän kaltainen kulttuuri on vierasta, rapakon takana tämän kaltainnen toiminta on täysin normaalia, no asiaani.
Olen ollut lapsesta saakka vaikeasti sairas. Olen kuitenkin sinnitellyt, hankkinut ammatin ja ollut työelämässä vuosia. Vuonna 2011 kaikki muuttui. Minulle tehtii leikkaus, joka neni pahasti pieleen. Siitä alkoi vuovsia kestävä sairaalakierre.
Olen sinnitellyt joten kuten ja nyt on edessä leikkaukksessa rikotun jalan amputointi (sitä ei voi enää korjata) lisäksi toiseen jalkaan on tehtävä suuri korjauskeikkaus.
Olen ollut vuonna 2014 asunnoton vuoden, koska minula ei ole ollut varaa maksaa vuokraa, eikä sosiaalitoimi auttanut. Hain apua kun päääsin sairaalasta, mutta minut olisi jätetty kadulle. Oulun asunnottomiensuoja olisi ollut minulle hengenvaarallinen infektioriskintakia. siispä tatjosivat puistonpenkkiä. Vuokra-asuntoa en saanut koska minulle oli kertynyt vuokravelkaa sairaalasssa ollessani.
Nyt tilanne on se että sain hankittua asunnon vuosi sitten. Olen tehnyt töitä itseeni suhteen, jotta poikani pääsisi takaisin luokseni (lue: en juo, käytä huumeita tai ole mielenterveyspotilas) ainoastaan fyysinentilanteeni oli esteenä. Lapsella on hyvä isä, mutta poikani ei halua asua hänen kanssan vaan ikävöi jatkuvastiu luokseni. Sosiaalityöntekijät suosittelevat lapsen asumista kansani jos saan kunnon asunnon.
Nykyinen vuokranantajani luosasi minulle uuden isomman asunnon, jos saisin taloustilanteeni edes jotenkin kuntoon. Ja vuokravelan maksettua. Minulla on ihan kohtalainen eläke, joten saisin kyllä lainan maksettua. Seuraava leikaus on lokakuussa ja toivon että minulla olisi siilloin koti edelleen.... mahdollisesti jopa sellainen jossa viettää aikaa kaikkein rakkaimpani kanssa. Pelko kodittomuudests etenkin näin sairaana on kamala. Ja uskokaa kaupunki ei auta koska et ole juoppo, sanotaan vain etö kyllähän sinä pärrjjäät kun et kerrab käyrä alkoholia...
Ainut keinoni on selvitä, ettö joku ysrlvällinen sielu lainaisi minulle rahan jotta pääsisin jaloilleni. En kerjää tai anekl, kerron vain miten asiat ovat.
Kiitos jos jaksoit lukea tekstiini:
Uma
Anteeksi heti alkuunsa otsikon laatu, mutta se kuvastaa parhaiten aihettani.
Pohjustan asiaani sillä, että
Suomessa tämän kaltainen kulttuuri on vierasta, rapakon takana tämän kaltainnen toiminta on täysin normaalia, no asiaani.
Olen ollut lapsesta saakka vaikeasti sairas. Olen kuitenkin sinnitellyt, hankkinut ammatin ja ollut työelämässä vuosia. Vuonna 2011 kaikki muuttui. Minulle tehtii leikkaus, joka neni pahasti pieleen. Siitä alkoi vuovsia kestävä sairaalakierre.
Olen sinnitellyt joten kuten ja nyt on edessä leikkaukksessa rikotun jalan amputointi (sitä ei voi enää korjata) lisäksi toiseen jalkaan on tehtävä suuri korjauskeikkaus.
Olen ollut vuonna 2014 asunnoton vuoden, koska minula ei ole ollut varaa maksaa vuokraa, eikä sosiaalitoimi auttanut. Hain apua kun päääsin sairaalasta, mutta minut olisi jätetty kadulle. Oulun asunnottomiensuoja olisi ollut minulle hengenvaarallinen infektioriskintakia. siispä tatjosivat puistonpenkkiä. Vuokra-asuntoa en saanut koska minulle oli kertynyt vuokravelkaa sairaalasssa ollessani.
Nyt tilanne on se että sain hankittua asunnon vuosi sitten. Olen tehnyt töitä itseeni suhteen, jotta poikani pääsisi takaisin luokseni (lue: en juo, käytä huumeita tai ole mielenterveyspotilas) ainoastaan fyysinentilanteeni oli esteenä. Lapsella on hyvä isä, mutta poikani ei halua asua hänen kanssan vaan ikävöi jatkuvastiu luokseni. Sosiaalityöntekijät suosittelevat lapsen asumista kansani jos saan kunnon asunnon.
Nykyinen vuokranantajani luosasi minulle uuden isomman asunnon, jos saisin taloustilanteeni edes jotenkin kuntoon. Ja vuokravelan maksettua. Minulla on ihan kohtalainen eläke, joten saisin kyllä lainan maksettua. Seuraava leikaus on lokakuussa ja toivon että minulla olisi siilloin koti edelleen.... mahdollisesti jopa sellainen jossa viettää aikaa kaikkein rakkaimpani kanssa. Pelko kodittomuudests etenkin näin sairaana on kamala. Ja uskokaa kaupunki ei auta koska et ole juoppo, sanotaan vain etö kyllähän sinä pärrjjäät kun et kerrab käyrä alkoholia...
Ainut keinoni on selvitä, ettö joku ysrlvällinen sielu lainaisi minulle rahan jotta pääsisin jaloilleni. En kerjää tai anekl, kerron vain miten asiat ovat.
Kiitos jos jaksoit lukea tekstiini:
Uma
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.