Suuresti arvostamani edesmennyt raamatunselitysopin professori Heikki Räisänen oli sitä mieltä että Paavalin Roomalaiskirjeen 7. luvussa mainittu "minä" ei tarkoita uskovaa kristittyä vaan ennen uskoontuloa vallitsevaa todellisuutta. Martti Luther oli eri mieltä asiasta. Hänen mielestään Paavali puhuu siinä juuri nykyhetkessä itsestään uskovana kristittynä.
Vaikka Räisästä hyvin paljon arvostankin olen kuitenkin taipuvainen menemään Lutherin kannalle tässä asiassa. Luku on vaikeaselkoinen ja tunnen kyllä erilaisten näkökantojen perustelut kummaltakin puolelta. Kokemus kuitenkin osoittaa etteivät uskovat ole sen synnittömämpiä kuin muutkaan. Ihminen ei myöskään ole pelkästään paha. Kyllä ihmisessä on nämä kummatkin puolet sekä hyvyys että pahuus. Tämä siis oma mielipiteeni.
Vaikka Räisästä hyvin paljon arvostankin olen kuitenkin taipuvainen menemään Lutherin kannalle tässä asiassa. Luku on vaikeaselkoinen ja tunnen kyllä erilaisten näkökantojen perustelut kummaltakin puolelta. Kokemus kuitenkin osoittaa etteivät uskovat ole sen synnittömämpiä kuin muutkaan. Ihminen ei myöskään ole pelkästään paha. Kyllä ihmisessä on nämä kummatkin puolet sekä hyvyys että pahuus. Tämä siis oma mielipiteeni.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Ajoittain näyttää siltä, että uskonnot - ainakin monoteistiset - on kehitellyt valtavien pahojen himojen vallassa oleva joukko, jota himojen lisäksi tauotta piinaa perfektionistinen pakkoneuroottinen vaatimus ko. himojen täydellisestä hallinnasta.
Tästä seuraa, että myös ne ihmiset, joiden elämässä pahat himot eivät näyttele keskeistä osaa, joutuvat noudattamaan tätä taukoamatonta tervassa ja höyhenissä pyörimistä, että synnintuntoa pitää herättää myös siellä, missä syntiä ei ole.
Kyllä, ja kristinusko on siitä nerokas, että se onnistui kehittelemään perisynnin, joka välittyy sukupolvelta toiselle. Seksuaalisuudesta tuli perisynnin välittäjä, ja seksuaalisuudesta myös jotenkin synnillistä. Yhdistämällä synnin seksuaalisuuteen kristinusko viimeistään onnistui ulottamaan synnintunnon jokaiseen vaikutuspiirissään olevaan ihmiseen. Vastaväitteitäkin tietty kuulee, mutta totuus on, että kristinuskon nimissä on tukahdutettu ja syyllistetty ihmisten seksuaalista viettiä huomattavasti enemmän, kuin siitä iloittu. Onhan niitä sitten melko joukko muitakin syntejä, mutta tuo seksuaalisuuden synnillistäminen oli kyllä nerokasta.
Ihan oikeassa olet siinä, että kristinuskossa seksi ja syntisyys on melkein samoja asioita, mutta niin on muuallakin.
Hindulainen ja buddhalainen karmanlakioppi ovat myös sillä kannalla, että synti tai huono karma periytyy jälleensyntymässä. Buddhalaisuuden perusoppeja on, että kärsimys johtuu elämänhalusta. Juuri seksi on myös halua tuottaa elämää. Pidättäytyminen seksistä siis merkitsee, että on lähempänä valaistumista. On siis syntynyt buddhalainen munkkiyhteisö, sangha, joka pyrkii elämään ilman seksiä.
Varhaisessa kristinuskossa ei vielä ollut munkkilaisuutta. Tuliko se buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta vai kreikkalaisesta filosofiasta, vai molemmista? Siinäpä kysymys.
Antropologinen tutkimus havaitsee, että seksi on ongelma kaikkialla. Tämä vastaa jo biologiassa huomattua, että parittelukumppaneitten välillä on aina eturistiriita, koska kummallekin parittelijalle on biologisesti edullista saada omat geeninsä jatkamaan sukua. Siksi tasapainoinen seksi on hyvin harvinaista, ja tulee olemaan sitä tulevaisuudessakin.
Tutkimus kristinuskon vaikutuksista potee ongelmaa, ettei sitä usein verrata muihin. On kuin kirjoittaisi "syvätutkimuksen", jolloin ei ollenkaan paljasteta, mikä on tavallista. Syynä lienevät uskonnonhistorian ja kulttuuriantropologian heikot tiedot.
Mutta jos ei ole perisyntiä, ei tarvita sovittavaa Jeesusta eikä uhria joka pesee pois perisynnin.
"Ensin tehdään sairaita ja sitten sairaala.."
(Lautanen Guatemalan verta)
Homous on pahin perisynti ja synti pahimillaan on seksi. Siksi kai eräät ihmiset polttaa hihansa kun nämä hävyttömät ulosteen syöjät eivät välitä kipuilevien kristittyjen käsrsimyksistä vaan elää omaa elämäänsä.
Ottakaa rauhallisesti. Elämä on lyhyt kuin heteron lapsella paita. Mikään muu ei ole varma kuin kuolema. Elämä on lahja, nauttikaa siitä, homot!
>>Elämä on lahja...>> Silkkaa satua. Ei elämä ole lahja, vaan taakka.
Olet saanut lahjaksi taakan? Taakkoja näkyy olevan monenlaisia. Satuin lukemaan armottomuudesta hyvän kertomuksen:
Ihminen kantoi suurta taakkaa selässään polvet maata notkuen. Jumala päätti helpottaa kantamista ja otti pois muutaman kantamuksen ja heitti ne maahan.
Takana tulevat ihmiset, moralistit, poimivat pois heitetyt taakat ja lisäsivät ne takaisin kantajan kuormaan. Niinpä toisilla oli mieleistään puuhaa lisätä toisen kuormaa ja se kantaja ...se kantoi.
Sitten on nuorimies jotka kiipeä katolle ja ampuu sieltä ihmisiä, koska on henkisesti sairas. Yksi hirvikiväärin luoti osuu nuoreen naiseen ja hän on nyt yhä sairaana ja viime kuulemalla saanut leukemian.
Millaista taakkaa sinä kannat?
Raamatun+opettajana+ihminen+joka+EI+edes+usko+RAAMATTUUN.Mutta+nythän+on+siellä+minkä+eläessään+valitsi.
”… etteivät uskovat ole sen synnittömämpiä kuin muutkaan. Ihminen ei myöskään ole pelkästään paha. Kyllä ihmisessä on nämä kummatkin puolet sekä hyvyys että pahuus.”
Mitä enemmän elämänkokemusta on saanut, sitä vakaammin olen päätynyt tuohon samaan: ihmisessä on molemmat puolet, hyvä ja paha, ja kumpi niistä saa enemmän tilaa kasvuun, vaikuttaa lopputulokseen.
Yksi suuri syy kirkon opetukseen ihmisen syntisyydestä ja synnissä syntymisessä on Ps 51:7 :n väärin tulkinta.
"7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt."
Siinähän Daavid, joka oli syntynyt äitinsä harha-askeleen seurauksena, puolustelee omaa lankeemustaan ja tekee äitinsä lankeemuksesta tekosyyn omalle synnilleen.
Miksihän kirkko ei muuta oppiaan, vaikka tietää, että sen tulkinta tästä psalmista on väärä. Kirkon perisynti-oppihan lepää tämän jakeen varassa. Tulkitseehan kirkko muitakin Raamatun kohtia uudelleen, kuten esim homo-asiassa on tapahtunut.
Paavali puolustaa ajatusta perisynnistä voimakkaasti juuri aloituksessa mainitussa Roomalaiskirjeen 7. luvussa.
Höpöhöpö, jos kaikkia raamatunjakeita kirkko, tai kuka tahansa, noudattaisi ja julistaisi, niin millainen hullunmylly siitä muodostuisikaan? Räisänen rehellisenä ja tietävänä eksegeettinä tämän kyllä tajusi ja sai jo elinaikanaan vihat niskaansa ja vieläkin tuntuu fundiksilta ja konsuilta niitä saavan.
Paavali ei puolusta mitään perisyntiä, vaan toteaa vain sen, että hänenkin lihassaan on taipumus tehdä syntiä. Tuo taipumus on jokaisessa mutta se ei vielä ole syntiä. Vasta sitten, kun ihminen alkaa tekemään syntiä, hänestä tulee syntinen. Niin kävi Paavalillekin, joka sanoo, että on syntisistä suurin, koska vainosi Jumalan seurakuntaa.
Raamattu ei tunne mitään perisyntiä: Hes 18
"4. Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.
"20. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa"
Perisynti-oppi on harha-oppia.
”Kirkon perisynti-oppihan lepää tämän jakeen varassa.”
Tuota voisit avata jälleen lisää.
Homoasiassa ei ole mitän uudelleen tulkintaa vaan oikeastaan siinä taidetaan käyttää varsin sanatarkkaa tulkintaa. Uudelleen tulkintaa ovat juuri se että niitä käytetään homoseksuaaleja vastaan.
Nyt mummo kyllä puhuu omiaan. Kirkko on aina ollut sillä kannalla, että homous on synti. Ei sanatarkka tulkinta voi muuttaa Raamatun sanomaa:
"Miehimykset eivät peri taivasten valtakuntaa."
Päinvastoin tuolla "sanatarkalla tulkinnalla" pyritään mitätöimään Raamatun alkuperäinen sanoma.
Kyllä papit puolustavat perisynti-oppiaan juuri tuolla psalmilla 51:7
""7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt."
Sitähän toistetaan syntisen rukouksessa, mutta mm juutalaiset rabbit selittävät , että Daavid oli syntynyt aviorikoksen seurauksena ja siksi puolusti omaa lankeemustaan. Ei siinä puhuta muiden ihmisten syntisestä sikiämisestä!!!, johon papit vetoavat.
Ei tuo oikein nyt perustele väitettä että kirkon oppi lepää tuon yhdne jakeen varassa.
Täyty myöntää, että tuossa ei auta mikään oppineisuus ja professorit, vaan käytännön elämässä kyllä ymmärtää, että noinhan se menee. Kyllä olen usein kristittynä huomannut olevani kuoleman ruumiissa, eli itse asiassa paras kohta tuossa on, melkeinpä loppukärjistyksenä: kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Ihmettelin miksi täällä alettiin puhua vaan seksistä, ne himot ovat siellä kaikenlaista muutakin, onkohan tuo himo-sana sellainen joka on vähän turhan voimakas nykyaikaan. Itselläni on vanha käännös, joten en tiedä mitä sanaa käytetään uudessa, enkä nyt lähde tarkistamaan netistä.
”Ihmettelin miksi täällä alettiin puhua vaan seksistä, ne himot ovat siellä kaikenlaista muutakin…”
Aivan, jo ”älä himoitse” käskyssäkin tarkoitetaan aivan jotain muuta himoa kuin seksiin liittyvää fyysistä kiihotutummista.
Jotenkin halutaan kai vääntää tuokin asia.
Seksi on syntiä.
Paavalin mukaan seksi oli syntinä jopa murhaa vakavampi mutta Paavali olikin oma tapauksensa kun oli syyllistynyt murhiin ja odotti maailmanloppua jo elinaikanaan eikä ymmärtänyt ilmeisesti naisesta eikä seksistä yleensäkään mitään.
Agnostikot täällä seksistä alkoivat jauhamaan.
Agnostikoille seksi ei minun havaintojeni mukaan ole mikään ensimmäinen asia jota alettaisiin "jauhamaan" sen kummemmin kuin ateisteille ja maltillisille uskovillekaan.
On olemassa hyvät perusteet olettamukselle, että Paavali oli homoseksuaali, joka epätoivoisesti pyrki tukahduttamaan taipumuksensa. Eikä välttämättä hyvällä menestyksellä. Kun lukee hänen kirjeitään avoimin mielin, tämä olettamus saa kyllä vahvistusta. Varmoja emme tietenkään voi olla.
Minusta hän kyllä vaikuttaa enemmän aseksuaalilta kuin homolta. Homo ymmärtää seksiä mutis mutandis, mutta Paavali ei näytä ymmärtäneen seksistä yhtään mitään, ei edes analogian kautta.
Homoseksuaalisuus Paavalin kohdalla on hyvinkin varteenotettava mahdollisuus. Minulle tuli jo pikkupoikana jonkinlainen antipatia Paavalia kohtaan kun kasvoin vanhoillislestadiolaisessa ympäristössä jossa oli vaan Paavali, Luther ja Lars Leevi ja sitten vain yliankara Jumala ja vain uhrilampaaksi kelvannut Jeesus.
Voi tietenkin olla, että Paavali oli impotentti kuten "se.oli.tuhkis" nimimerkki kirjoitti. Joka tapauksessa outo lintu hän oli.
Jos Paavali olisi ollut homo, niin miksi hän tuomitsi homouden ja sanoi, ettei sellaiset peri taivasten valtakuntaa!!!
Mistäpä näitä varmasti tietää, valehtelu on tietysti yksi mahdollisuus. J.Nasaretilainen ei ainakaan puhunut mitään tulevasta suuruudesta joka selittää kaiken paremmin kuin hän itse. Homoudenkin.
Kunnon fariseuksena hän tietenkin piti homoseksuaalisuutta mitä suurimpana syntinä. Kautta Paavalin kirjeiden on havaittavissa oman kissanhännän nostatuksen rinnalla myös syvä itseinho. Paavali kehitteli synnistä suorastaan jonkinlaisen olennon, joka ottaa ihmisen valtaansa ja saa ihmisen toimimaan vastoin tahtoaan. Toisaalta Paavali myös näki tarpeelliseksi kehitellä armon teologiaansa. Ruumiissaan hän siis tekee sitä mitä ei tahdo, mutta yksin usko ylösnousseeseen Kristukseen vanhurskauttaa.
Paavali oli ennen kääntymystään yltiöinnokas fariseus. Mitä hän yritti saavuttaa tuollaisella innokkuudella? Miksi Paavali kääntymyksensä jälkeen niin innokkaasti loi yksin uskosta ilman lain tekoja-teologiaa? Mikä oli hänen pistimensä lihassa, josta hän oli rukoillut vapautusta? Miksi hän vaikersi, ettei tee sitä mitä tahtoo, vaan sitä mitä ei tahdo? Minkä ihmisen toiminnon hän näki niin iljettäväksi, että piti suorastaan Jumalan rangaistuksena? Eiköpä samaa sukupuolta olevien seksiaktia.
Pidän perusteltuna, että Paavalin uskonnollisen intoilun moottorina niin fariseuksena kuin myöhemmin kristittynäkin toimi hänen voimaton kamppailunsa omaa sukupuolista suuntautuneisuuttaan vastaan. Tämän enempää en tietenkään pysty näkökantaani perustelemaan.
Enpä ole tullut ajatelleeksi, että joku ottaa kohdan niin kirjaimellisesti, että luulee Paavalin puhuvan vain itsestään kun sanoo minä, tuossa 7. luvussa.
Eiköhän tuo ole sellaista kielenkäyttöä, jota esim. oliko Häkkinen vai kuka joka sanoi, "sit kun sä ajat tossa kaarteessa", ja tarkoitti itseään, mutta kääntäen.
Mutta nyt kun agnostikot saivat ketjun aiheen siirrettyä ensin seksiin, seuraavaksi homouteen, taitaa olla että keskustelu supistui ja kristinuskosta kiinnostuneet kristityt poistuivat paikalta ja niin taidan minäkin.
Paavali tarkoittaa siis 7. luvussa me kaikki, kun hän sanoo minä.
Pistin ruumissa taas siellä muissa kirjoituksissa, niin mitäpä sillä spekuloimaan, kun ei sitä kukaan selville saa, mitä hän sitten helmasyntinään tai pahimpana syntinään piti. Sen idea on kertoa vain, että Jumalalta voi pyytää, ja jos ei lähde, niin ei sitten. Siinähän sitä paitsi ylpistyy jos synnittömäksi tulee.
Ja jos siellä itseinhoa näkyy, niin se on aina siinä yhteydessä, missä kertoo niistä kun alkuun vainosi kristittyjä.
Minäkin inhoaisin itseäni, jos olisin raahannut kristittyjä vankilaan, ruoskittavaksi, kivitettäväksi, ja vastaavaa.
Sen lisäksi, emmehän edes tiedä, mikä tuo pistin oli, oliko se edes synti, sillä kirjeistä näyttää että Paavali oli kirjeissä hyvä, mutta puheissa jotenkin huono. Jospa Paavali vaikka änkytti.
Kyökkipsykologiassa kaikki on mahdollista. Emme näe Paavalin kuvauksia omasta homoudestaan, mutta kyökkipsykologian verrattomalla tavalla käännämme asiat toisinpäin.
Jos haluamme, käännämme, jos emme halua, emme käännä. Näinhän se pehmeä päättely aina on oikeassa. Jos kalikka kalahtaa, syyllinen älähtää. Jos ei älähdä, vaikeneminen on indiisio syyllisyydestä.
Tosiasissa näemme vain, ettei Paavali tiennyt seksistä yhtään mitään. Revi siitä sitten teorioita.
Lutteri tai Räsänen, perisynnillä ei ole mitään tekemistä ns. kristinuskon kanssa. Babylonialaisilla ja erityisesti Niniveläisillä oli alkumyytti esi-isistään, jotka elivät kuten eläimet villeinä kedoilla. Tuli sitten Oannes, puoliksi mies, puoliksi kala. Opetti kansalle kaiken, mitä tarvittiin sivistyksen ja yhteiskunnan rakentamisen. Oli siten jonkinlainen messias. Oanneksen muistoksi kannettiin kalannahkaviittaa, jossa oli kalanpää hattuna ja samanlaista kalamieshattua kantavat kirkon piispat vielä tänäpäivänäkin, merkkinä siitä pelastuksenvirasta, jonka kirkko ajattelee itsellään olevan. Kirkko kaikkine sakramenttiperinteineen onkin ollut uskollinen juurilleen, jotka eivät suinkaan kumpua Galileasta, vaan Mesopotamiasta tai oikeammin sitä kautta todellisilta ihmiskunnan juurilta, jotka sijaitsevat Afrikassa, jossa Malin Dogoneilla on kenties vielä vanhemmat vastaavat perinteet.
http://global.britannica.com/topic/Oannes
https://en.wikipedia.org/wiki/Nommo
Onko balttis halvaantunut, mutta pystyy ilmeisesti puhumaan vielä. Sinä ilmeisesti hänen kirjurinsa, ja siksi kirjoitustyyli on ihan eri, mutta sisältö sama. Balttiksen yksi mieliaihe oli tämä kalanpäähattujuttu. Toki hänellä se taisi olla Dagon. Mistä näitä taruja leviää?
Ja tiedoksi: se on Räisänen, ei Räsänen.
"Mistä näitä taruja leviää?"
Niin, mistä tarusta et erityisesti pitänyt? Vain osaa niistä opetetaan pyhäkoulussa. Eivät ne siellä paasaa perisynnistäkään. Tarrakuvissa vain vilistellään Galilean rannoilla...
Heikki Räisänen oli yksi ateistieksyttäjä kirkon piiristä.Hän kielsi kaikki ihmisen pelastusopin elementit. Vain korkeakirkolliset harhaoppiset ja muut ateistit häntä arvostavat.
Räisänen kuitenkin perusteli kaikki ajatuksensa tarkasti eikä syyllistynyt arvailuun eikä epärehellisyyteen kuten oikeauskoisenä itseään pitävät teeskentelijät. Myös tuomioitten jakeluun taivaaseen pääsystä ja siitä, kuka on oikeauskoinen ja kuka ei hän ei pahemmin syyllistynyt.
Jospa se vaikutti että hän tunsi Raamatun läpikotaisin? Luki itse, tutustui itse ja asetti hyviä kysymyksiä.
Minusta Räisänen ei ollut ateisti vaan agnostikko joka ei ollut enää loppujen lopuksi varma onko Jumalaa olemassa ainakaan perinteisessä uustestamellisessa käsityksessä. Voin olla kyllä väärässäkin.
Eipä syyllistynytkään siihen, koska ei uskonut taivaaseen, eikä kyllä helvettiinkään. Ja kuitenkin varmasti molemmat paikka on.
Kumpaan joukoon sinä sage8 kuulut?
Sydän sanoo itsekullekin oletko Jumalan lapsi ja taivaan perillinen Jumalan rakkautta tulvillaan,vai menetkö kadotukseen muiden pelatumattominen kanssa. Siellä on ikuinen itku ja hammasten kiristys.
Räisänen oli suuri eksyttäjä Suomen luterilaisessa kirkossa. Siitä ovat kaikki uskovat samaa mieltä.
Minkä lahkon uskovat? Uskovia on monenlaisia, nyt on lisääntynyt jopa usko natsismiin.
Mäkisen oppi on eräs feministien lahko, eli nuoren naiset haluavat "hyssytellä" vain naisten kanssa ja Mäkinen iloitsee.
Ilmankos vapaita vanhoja poikia maailman parhaita viiksekkäitä on pilvin pimein Suomen kamaralla. Yksiään kunnon mies ei eksy feminismiin, joka on kirkon lahko.
Räsäsen lähtökohta on aivan sama, kuin esim. Rooman kirjallisuuden tutkijoilla.
Raamatunkirjat ovat eri kirjoittajien eri aikoina kirjoittamia. Jos tutkitaan, on syytä selvittää, mitä kukin on kirjoittanut missäkin tilanteessa. Niin kuin Rooman kirjallisuudenkaan tutkijat eivät pyri homogenisoimaan tai selittämään jotakin asiaa toisella kirjoituksella, ei pidä myöskään raamatuntutkijan tehdä.
Tuloksiakin on. Kirjoittajat kirjoittivat mikä mitäkin. Punaista lankaa ei ole löydettävissä. Pyrkimys luoda yhtenäistä linjaa on uskonnollinen, ei tutkimuksellinen.
Teologinen tiedekunta käyttää tieteellisiä menetelmiä. Se ei ole mikään raamattukoulu, joka sopeuttaa ajatuksensa jonkin uskontokunnan mukaan.
Tuo on jo niin asiallista ja tieteellistä tekstiä, että siihen en osaa maallikkona vastata mitenkään vaikka Räisäs-fani olenkin kun olen lukenut hänen kirjojaan ja kirjoituksiaan. Minulle tuli vaan niistä käsitys, että hän oli hyvin rehellinen ja tunnollinen ihminen joka paneutui työhönsä hyvin osaavasti ja vakavasti.
Oletko lukenut Albert Schweitzerin "Piirteitä elämästäni ja ajattelustani"? Schweitzer tuli samoihin johtopäätöksiin kuin nykyinen yliopistollinen raamatuntutkimuskin. Räisänenkin kertoi tämän Nobelin rauhanpalkinnon saajan raamatuntutkimuksista. Ulkomaanmatkani aikana luin kyseisen kirjan ja hämmästyin. Suosittelen sitä. Siitä voisi tehdä oman aloituksen myöhemmin. Myös arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti on tutkinut Schweitzerin teologiaa. Schweitzer oli aikanaan myös fundamentalistien mustalla listalla niin kuin Räisänen ja muutkin rehelliset yliopistolliset raamatuntutkijat.
Jos minua tarkoitat niin kiitos, lainataanpa kirjastosta ja vaikka et tarkoitakaan, niin saman jutun teen.
Etenkin pienellä präntätyt kohdat olivat Schweitzerin kirjassa teologisesti mielenkiintoisia. Eräs kohta tosin kiinnitti huomioni. Schweitzer antaa sanalle skeptikko eri merkityksen kuin me olemme tottuneet, mutta kun sen huomaa, ei sekään häiritse. Kun mainitsin Petri Merenlahden joka on nykyisin arkkipiispan teologinen erityisavustaja, niin juuri Räisänen suositteli Merenlahden kirjoja minulle, ja kirjassaan "Ihmisen näköinen Jumala" on yöpöydälläni tälläkin hetkellä. Siinä Merenlahti kertoo myös Albert Schweirzeristä joka muuten teki lääketieteellisen tohtorinväitöksensä aikansa psykiatrien oletetuista Jeesuksen sairaskertomuksista ja arvostelee ne nollan arvoisiksi, koska potilas ei makaa analyytikon sohvalla vaan siinä on pelkästään kirjallinen painotuote. Jeesuksesta ei saa hullua vaikka yhteen aikaan hänen omaisensa niin luulivatkin. Schweitzerin Paavali -tulkinnat ovat myös mielenkiintoisia.
Ei kai Schweitzerin tulkinnassa mitään kummallista ole?
Ei alkuseurakunnassa tunnettu kolminaisuusoppia. Se määriteltiin vasta 300-luvulla ja ensimmäisen kerran koko sana esiintyi 200-luvulla Tertullianuksella.
Ut:n kohdat, joiden jälkeenpäin on selitetty viittaavan kolminaisuusoppiin, ovat aivan liian ylimalkaisia. Raamatusta oppia ei löydy. Uskommeko kirkolliskokouksen tekevän oikeita ratkaisuja? Jos emme usko, siinä putoaa pohja koko Raamatultakin, sillä kirkolliskokous on määritellyt, mitä siihen kuuluu, mitä ei.
Se, että Luther sanoi uskovansa Raamattuun siltä osin, kuin se ajaa Kristusta, muttei kuitenkaan kirkolliskokouksen arvovaltaan, oli silkkaa hengellistä sekoilua ja opportunismia. Johtui siitä, että Luther, joka luuli olevansa pesunkestävä katolinen, kannattikin sellaisia oppeja, jotka kirkolliskokous oli tuominnut. Ja väittelyssä se todettiin ja hänet havaittiin harhaoppiseksi yhdessä Husin ja kumppaneitten kera.
”Pyrkimys luoda yhtenäistä linjaa on uskonnollinen, ei tutkimuksellinen.”
Tästä on selkeät todisteet että näin on.
”Teologinen tiedekunta käyttää tieteellisiä menetelmiä. Se ei ole mikään raamattukoulu…”
Totta, raamattukoulussa opiskellaan aivan toiselta pohjalta.