Downshiftaaminen eli kohtuullistaminen näytti trendiltä. Blogeissa ja lehtijutuissa kerrottiin ihmisistä, jotka luopuivat urasta ja päättivät tyytyä niukempaan toimeentuloon. Tilalle he saivat enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään.
Viime aikoina downshiftaamisesta ei ole juuri puhuttu. Vapaaehtoisia uramuutoksia tutkinut johtamisen professori Pia Heilmann Lappeenrannan teknillisestä ylipistosta sanoo, että ilmiö onkin muuttunut. Enää ei huolettomasti irtisanouduta ja heittäydytä tyhjän päälle.
”Sen sijaan pyritään tekemään työelämässä ratkaisuja, jotka parantavat elämänlaatua.”
Sain potkut, toisen kerran elämässäni. Ajattelin, että nyt riittävät yt-neuvottelut. Halusin päästä tekemään ruumiillista työtä.
Olin asunut koko elämäni pääkaupunkiseudulla, eikä minulla ollut kytköksiä maaseutuun. Minulla ei ollut myöskään ajatusta, mitä tekisin maalla.
Ostin tontin kesällä 2009 Hartolasta Päijät-Hämeestä. Rakensin omista hirsistä talon ja hankin lampaita, kukkoja ja kanoja. Google ja kirjat olivat kovassa käytössä, jotta opin hoitamaan eläimiä.
Olen puristanut kuukausibudjettini reilusti alle tuhannen euron. Eniten rahaa menee autoon.
Olen tosi tyytyväinen maalla asumiseen. En ole menettänyt mitään, mutta olen saanut elämääni kaikkea hienoa ja uutta. Olen löytänyt sisäisen rauhan, joka tulee mielekkäiden asioiden tekemisestä. Saan myös nauttia luonnonrauhasta. Pihallani kuulen vain linnunlaulun ja luonnon äänet. Välillä kukot kiekuvat ja lampaat määkivät.
Paras hetki on se, kun olen kesäiltana tehnyt päivän työt ja virittelen kesäkeittiöön tulia. Ruokaa laittaessa korkkaan yhden oluen, ja ympärillä on ihan hiljaista. Siihen nykyisen elämäni hienous kiteytyy.”
http://www.hs.fi/elama/a1464148957000?jako=1ff62d96e7c20ecdda577d3e8ea0a236&ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage
Viime aikoina downshiftaamisesta ei ole juuri puhuttu. Vapaaehtoisia uramuutoksia tutkinut johtamisen professori Pia Heilmann Lappeenrannan teknillisestä ylipistosta sanoo, että ilmiö onkin muuttunut. Enää ei huolettomasti irtisanouduta ja heittäydytä tyhjän päälle.
”Sen sijaan pyritään tekemään työelämässä ratkaisuja, jotka parantavat elämänlaatua.”
Sain potkut, toisen kerran elämässäni. Ajattelin, että nyt riittävät yt-neuvottelut. Halusin päästä tekemään ruumiillista työtä.
Olin asunut koko elämäni pääkaupunkiseudulla, eikä minulla ollut kytköksiä maaseutuun. Minulla ei ollut myöskään ajatusta, mitä tekisin maalla.
Ostin tontin kesällä 2009 Hartolasta Päijät-Hämeestä. Rakensin omista hirsistä talon ja hankin lampaita, kukkoja ja kanoja. Google ja kirjat olivat kovassa käytössä, jotta opin hoitamaan eläimiä.
Olen puristanut kuukausibudjettini reilusti alle tuhannen euron. Eniten rahaa menee autoon.
Olen tosi tyytyväinen maalla asumiseen. En ole menettänyt mitään, mutta olen saanut elämääni kaikkea hienoa ja uutta. Olen löytänyt sisäisen rauhan, joka tulee mielekkäiden asioiden tekemisestä. Saan myös nauttia luonnonrauhasta. Pihallani kuulen vain linnunlaulun ja luonnon äänet. Välillä kukot kiekuvat ja lampaat määkivät.
Paras hetki on se, kun olen kesäiltana tehnyt päivän työt ja virittelen kesäkeittiöön tulia. Ruokaa laittaessa korkkaan yhden oluen, ja ympärillä on ihan hiljaista. Siihen nykyisen elämäni hienous kiteytyy.”
http://www.hs.fi/elama/a1464148957000?jako=1ff62d96e7c20ecdda577d3e8ea0a236&ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä tuollaiset sanakeikistelyt saisivat tyystin kadota...alasvaihto, höh.
Sanoihan joku nykynuorikin kirjanmerkiksi tallentamista bookmarkkaamiseksi.
Että tälleen.