Rohkaistuin viimein soittamaan velkaneuvontaan ja voin kertoa, että pelkästään se helpotti oloa. Sain ajan velkaneuvojalle kesän lopulle. Puhelimessa ohjeistettiin mm. säästämään kaikki laskut ja keskusteltiin siitä, etten enää velkaannu lisää. Muitakin hyviä vinkkejä tuli.
Minulla on velkoja lähinnä kulutusluotoist ja vipeistä. Myös sairaalamaksuja on mennyt ulosottoon. On joitakin muitakin pikkuvelkoja, mutta en kaikkia kykene muistamaan. Yhteensä n. 20 tonnia.
Helvetti alkoi yli kuusi vuotta sitten, kun terveys meni. Oireita ja vaivoja on ollut moneen lähtöön ja on palloteltu lääkäriltä toiselle. Yksi harvinainen krooninen sairaus on diagnosoitu ja mahdollisesti toinen diagnoosi on tulossa. Lisäksi on hoidettu näiden sairauksien hirvittävää oirekirjoa. Hoito on ollut pääosin huonoa ja lääkärit joko tietämättömiä tai haluttomia perehtymään asioihini. Vasta vuosi sitten eteeni osui lääkäri, joka alkoi toden teolla hoitaa minua ja olenkin nyt päässyt paljon parempaan kuntoon. Olen tästä todella kiitollinen.
Sairastelun takia jouduin lopettamaan opiskelut ja sitten meni työpaikka, kun määräaikaista sopimusta ei haluttu uusia (todennäköisesti siksi, että jouduin olemaan koko ajan sairaslomalla). Taloustilanne karkasi käsistä ja elämä luisui siihen pisteeseen, että oli itsetuhoisia ajatuksia ja kaikki tuntui tyhjältä/samantekevältä. Velkaannuin pahemman kerran ja terveydentila vain paheni, kun kaiken päälle tuli stressi ja masentuneisuus.
Muutama vuosi tosiaan meni sellaisessa sumussa, että en edes muista, mihin kaikkeen olen velkoja ottanut. Sen muistan, että ensimmäiset vipit otin päästäkseni yksityiselle lääkärille, kun ei julkinen puoli hoitanut ja lisäksi piti saada lääkkeet maksettua. Tästä taisi alkaa kierre.
Nyt teen pienellä tuntimäärällä osa-aikatyötä. Duuneja on ollut vaikea löytää, koska sairauteni rajoittavat monen työn tekemistä, enkä ainakaan toistaiseksi kykene vielä kokoaikatyöhön. Lisäksi ammatillista koulutusta ei ole. Mutta... Olen tyytyväinen, että on edes jotakin hommaa.
Tiedän ainakin yhden henkilön, joka on suunnilleen vastaavien sairauksien vuoksi velkaantunut ja saanut myöhemmin velkoja anteeksi sekä päässyt velkajärjestelyyn. Kuinka yleistä on, että velkoja voi saada anteeksi, jos taustalla on sairastuminen? Entä mitenkä sujuu velkajärjestely, kun olen vain osa-aikainen työntekijä ja tulevaisuus työelämässä on epävarma?
Minulla on velkoja lähinnä kulutusluotoist ja vipeistä. Myös sairaalamaksuja on mennyt ulosottoon. On joitakin muitakin pikkuvelkoja, mutta en kaikkia kykene muistamaan. Yhteensä n. 20 tonnia.
Helvetti alkoi yli kuusi vuotta sitten, kun terveys meni. Oireita ja vaivoja on ollut moneen lähtöön ja on palloteltu lääkäriltä toiselle. Yksi harvinainen krooninen sairaus on diagnosoitu ja mahdollisesti toinen diagnoosi on tulossa. Lisäksi on hoidettu näiden sairauksien hirvittävää oirekirjoa. Hoito on ollut pääosin huonoa ja lääkärit joko tietämättömiä tai haluttomia perehtymään asioihini. Vasta vuosi sitten eteeni osui lääkäri, joka alkoi toden teolla hoitaa minua ja olenkin nyt päässyt paljon parempaan kuntoon. Olen tästä todella kiitollinen.
Sairastelun takia jouduin lopettamaan opiskelut ja sitten meni työpaikka, kun määräaikaista sopimusta ei haluttu uusia (todennäköisesti siksi, että jouduin olemaan koko ajan sairaslomalla). Taloustilanne karkasi käsistä ja elämä luisui siihen pisteeseen, että oli itsetuhoisia ajatuksia ja kaikki tuntui tyhjältä/samantekevältä. Velkaannuin pahemman kerran ja terveydentila vain paheni, kun kaiken päälle tuli stressi ja masentuneisuus.
Muutama vuosi tosiaan meni sellaisessa sumussa, että en edes muista, mihin kaikkeen olen velkoja ottanut. Sen muistan, että ensimmäiset vipit otin päästäkseni yksityiselle lääkärille, kun ei julkinen puoli hoitanut ja lisäksi piti saada lääkkeet maksettua. Tästä taisi alkaa kierre.
Nyt teen pienellä tuntimäärällä osa-aikatyötä. Duuneja on ollut vaikea löytää, koska sairauteni rajoittavat monen työn tekemistä, enkä ainakaan toistaiseksi kykene vielä kokoaikatyöhön. Lisäksi ammatillista koulutusta ei ole. Mutta... Olen tyytyväinen, että on edes jotakin hommaa.
Tiedän ainakin yhden henkilön, joka on suunnilleen vastaavien sairauksien vuoksi velkaantunut ja saanut myöhemmin velkoja anteeksi sekä päässyt velkajärjestelyyn. Kuinka yleistä on, että velkoja voi saada anteeksi, jos taustalla on sairastuminen? Entä mitenkä sujuu velkajärjestely, kun olen vain osa-aikainen työntekijä ja tulevaisuus työelämässä on epävarma?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Velkaantumisesi on ollut piittaamatonta, koska olet ottanut pikavippejä kallista yksityislääkäriä varten välittämättä takaisinmaksukyvystäsi. Piittaamattomuus on yksi velkajärjestelyn laissa mainituista esteistä, mutta oikeudella on oikeus painavista syistä myöntää siitä huolimatta velkajärjestely.
sjcdsklcdsjnkdcdms, potaskaa puhut. Minä sain pitkään jatkuneiden terveydellisten ongelmien takia osan veloista anteeksi. Hyvät perustelut ja lääkärin lausunnot tarvitaan. Saat varmasti velkaneuvojalla lisää tietoa mitä voit tehdä.
Voitte jokainen itse lukea lakikirjasta kyseiset kohdat: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930057#L3P10 (Velkajärjestelyn yleiset esteet) ja http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930057#L3P10a (Velkajärjestelyn myöntäminen yleisestä esteestä huolimatta)
Niin. Käyttääkö rahat lääkärissäkäyntiin vai ryyppyreissuun. Lääkärikäynneiltä on jopa irronnut diagnoosi, oikea hoito ja edes osittainen työkyvyn palautuminen. Olisihan kaiken voinut törsätä glitteriin ja uusimpiin ihärpäkkeisiin. Vähän on nimim. Konsonanttiluettelolta termi 'piittamattomuus' hukassa.
Piittaamattomasti velkaannutaan silloin, kun on pitänyt ymmärtää jo lainoja/velkoja ottaessaan, ettei tule niitä pystmään maksamaan takaisin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että mihin ne vipit on törsännyt.
Ei silloin kai ymmärtänyt että heitetään duunista pois koska sairastaa liikaa. Mutta kumma ettei työterveyshoito osannut tutkia, nehän osaavat lähettää eteenpäin erikoisterveyshuoktoon
Meillä ei työterveyshuoltoon sisältyneet kuin jotkut peruskäynnit eli jos joutui jäämään saikulle, sai käydä lääkärissä ja hakea todistuksen. Kaikki muu meni omaan piikkiin. Tokihan ne työterveyslääkärit noilla käynneillä jotain tutkivat, mutta enimmäkseen oli sellaista "morjens, montako päivää haluut saikkua, heihei" tyyppistä palvelua.
Julkisen puolen kanssa kävi monta kertaa niin, etten edes saanut aikaa lääkärille. Sanottiin vaan, että ei ole tässä kuussa aikoja ja soita ensi kuussa uudestaan. Ilman yksityispuolen lääkäreitä en olisi saanut hoitoa. Vuosi sitten vasta sain julkisen puolen kanssa homman toimimaan, kun oma lääkärini vaihtui ja tämä nykyinen on ollut todella hyvä. Tätä ennen tosiaan koin pelkkää pompottelua ja vähättelyä. Ei varmaan ole vieras tilanne useille sairaille ihmisille.
En todellakaan ole ylpeä veloistani ja varmasti olisin voinut silloin sairaana ja työttömänä hoitaa monta asiaa paremmin. Voimat on kuitenkin olleet todella lopussa välillä. Vuodet on menneet paksussa sumussa. Olen syyllistänyt itseäni tästä tilanteesta aivan riittävästi, eikä syyllisyys ainakaan helpota terveydentilan kohenemista.
Velkajärjestelyn voi saada, jos ennen sairastumista on runsaasti velkoja ja tulot putoavat. Mutta jos sairastumisen ja tulojen tippumisen jälkeen alkaa tehdä velkaa, niin se on jo piittaamatonta velkaantumista.
Kyllä kannattaa hakea velkajärjestelyyn ja perustelet hyvin syyt tilanteeseesi. Itsekin pääsin vaikken sairastellut.
On kyllä järkyttävää miten tänä päivänä pääsee liian helpolla velkäjärjestelyyn. Ihmiset ajattelee jo lähes järjestään sen yhtenä takaisinmaksuvaihtoehtona; "lainaan vähän liikaa, mutta ei hätää, kun pääsen sitten velkajärjestelyyn kuitenkin". Todellista vääryyttä.
Seuraan itse sivusta erään someilmoittelua uusista vaatteista, shoppailuista ja vaikka mistä ja hänellä on velkajärjestelyssä nollaohjelma, kun ei ole maksuvaraa. Kummasti näkyy olevan.