Mikä on elämän tarkoitus?

Juu näin se on. Hyvä kiteytys aloituksessa elämän tarkoituksesta! Kuolemakin on oikeastaan vain sitä, että tehdään tilaa uudelle elämälle. Ei sen mystisempää.

"Kuolemakin on oikeastaan vain sitä, että tehdään tilaa uudelle elämälle. Ei sen mystisempää."
Näin juuri!

"Elämän tarkoitus on siis pelkästään lajin jatkaminen ja sen säilyttäminen."
No kyllä tuolle ajatukselle ihan Raamatullista tukeakin löytyy:
"Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään."
Ainoa erohan tässä on että luonnollinen ihminen joutuu jatkamaan sukua jotta laji sailyisi, kun taas uskovan elämä säilyy ikuisesti.

Mihin kohtaan tässä jumalia tarvitaan?
Ilmeisesti joillain on vain niin ankara kuoleman pelko, että he uskovat ihan minkä Raamatun beduiinisadun tahansa uskotellessaan itselle, että kyllä se elämä jatkuu sitten vielä senkin jälkeen beduiinien keksimien jumalien kanssa ja päästään tepastelemaan kultaisia katuja ja soittelemaan kultaisia harppuja ja ylistämään valkeat mekot päällä sitä Jahvea, joka kertoi olevansa tällainen:
Jer. 19:9 "Ja minä (Herra) panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa..."
Jer. 13:14 "Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä."
Kuinka kauan ne mekot pysyvätkään valkoisina ja se kultakruunu päässä?

Minä en usko elämän tarkoituksen olevan yksinomaan elämän jatkaminen. Niille, jotka haluavat lapsia ja ovat niitä kykeneviä samaan, on suvunjatkaminen tärkeää.

Minä tiesin jo 15-vuotiaana kun minut pakotettiin lastentarhaan työharjoitteluun että en halua hankkia lapsia. Elämääni tuo sisältöä rakkaus vaimooni, seksi, taide, tiede ja mielekäs työ. Hyvä ruoka. Kallis viski. Halpa jaloviina. Kannabiksen kohtuukäyttö. Ystävien tapaaminen. Penkkiurheilu.

Jos elämän tarkoitus olisi vain suvunjatkaminen, niin homoparien ei olisi mahdollista elää merkityksellistä elämää.

Ei lajin säilyminen keinolla millä hyvänsä ei ole pääasia vaan me olemme täällä ilmentäm'ssä ajatonta elämää ajassa ja aineessa.
Fyysinen elämä on kuitenkin rajallista joten se ilmenee fyysisten elämien ketuna, joka alkaa esiasteelta, kehittyen syyn ja seurauksen lain alaisena täydellisyyttä kohti.
Mekin olemme yksi lemkki tuossa ketjussa, ja siinä on elämämme tarkoitus.

Kehitys ei itsestään ole itsestään selvyys, sillä se saattaa päätyä umpikujaan,
ja laji poistuu tuosta ketjusta.

Ihminen on pisimmälle kehittynyt maapallolla, mutta sen henkinen kehitys polkee paikallaan jo tuhansia vuosia
Informtorisesti, ja teknisesti se on kehittynyt huimaa vauhtia, mutta sen henkisen kehityksen jälkeenjääneys tulee koitumaan sen kohtaloksi, siten että sen aikaansaamat syyt ja seuraukset, tulevat ilmenemään, uudelleen kivikauden tasolla olevassa olennossa .

Tältä kohtalolta ihminen voi kuitenkin pelastua, jios hän ymmärtäisi oman menneisyydensä, että miksi ja minkä vuoksi tuo menneisyydessä väärien valintojen seurausena syntynyt ego sielu, on johtanut henkisen kehityksen pysähtymiseen.
Kun oivallamme tuon sielun synnyn, joka pitää meitä vankinaan, ja jonka vuoksi jouduimme paratiisitilassa ulos ja menetimme yhteydemme kaiken lähteeseen jonka osa me olemme

kUN OVALLAMME alkujuuremme, niin silloin ego sielu keskus hajoaa , ja sen seuraksenena sen aiheuttamat kärsimykset , javäkivaltaisuus päättyvät, ja ihminen siirtyy uudelle henkiselle tasolle

Hmm... Mahtaako elämän tarkoitus olla edes lajin säilyttäminen? Elämä vain on kaikessa monimuotoisuudessaan - monimuotoisuudessa, joissa kukin laji kylläkin pyrkii jatkamaan olemassaoloaan mutta onko tuolla pyrkimyksellä - ehkä tarkoitusta hakevaa ihmislajia lukuunottamatta - mitään tarkoitusta vaan pelkästään sokea vietti?
Eliölajeja on syntynyt ja tuhoutunut vaikka kuinka paljon ennen ihmistä ja mahdollisesti niitä on vielä ihmisen jälkeenkin (rotat ja torakat mm. kai kestävät esim. ydinsäteilyä ihmistä paremmin) mutta onko tällä kaikella mitään tarkoitusta vai onko vain elämän ominaisuus sellainen, että se pyrkii säilyttämään olemassaolonsa etsien sellaisia muotoja jotka ovat kulloisissakin olosuhteissa mahdollisia?

Elämällä itsellään ei ole tarkoitusta.Elämä on jotain entropian vastaista,entropia taas pitää huolen elämästä jolloin se saavuttaa nollapisteen.