Armeijasta jäi minulle erittäin hienot muistot.
Kaikki huono on vuosien kuluessa unohtunut tai painunut taka-alalle.
Olin silloin elämäni parhaassa kunnossa ja raskainkin marssi tai metsäkeikka sujui kuin leikki vaan.
Suomen ihana kevät ja kesäinen luonto tuoksuineen ja makuineen Lahden ympäristössä jäi erikoisesti mieleeni.Juuri puhjenneet koivun lehdet tuoksuivat huumaavasti ja metsämansikat maistuivat
makeaakin makeammilta ampumaleireillä ja metsäkeikoilla.
Iltalomat kaupungilla pienine tyttöseikkailuineen ovat myös piirtyneet tajuntaani hienoina muistoina.
Kaikenkaikkiaan kokemus oli niin hieno,että menisin milloin vaan uudestaan alokkaaksi Hennalan
kasarmeille,jos ikäni ei olisi esteenä.
Kaikki huono on vuosien kuluessa unohtunut tai painunut taka-alalle.
Olin silloin elämäni parhaassa kunnossa ja raskainkin marssi tai metsäkeikka sujui kuin leikki vaan.
Suomen ihana kevät ja kesäinen luonto tuoksuineen ja makuineen Lahden ympäristössä jäi erikoisesti mieleeni.Juuri puhjenneet koivun lehdet tuoksuivat huumaavasti ja metsämansikat maistuivat
makeaakin makeammilta ampumaleireillä ja metsäkeikoilla.
Iltalomat kaupungilla pienine tyttöseikkailuineen ovat myös piirtyneet tajuntaani hienoina muistoina.
Kaikenkaikkiaan kokemus oli niin hieno,että menisin milloin vaan uudestaan alokkaaksi Hennalan
kasarmeille,jos ikäni ei olisi esteenä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinhän se on muistot kultaantuu ja jälkeenpäin kaikki tuntuu ihan ruusuiselta.
Ite olin v.77 kranaatiheitineskadroonassa Hennalassa. Tuntuu vähän siltä kuin et olisi tutustunut esim silloiseeen majuri V.K Simolaan, en voi muuta sanoa kuin että oli tosi mulkku mies. Samoin siellä oli Huikkonen, Lähde ym muita täysiä idiootteja, siis simputtajia. Näiden herrojen kanssa kun on ollut tekemisissä ei voi sanoa että olisi hyvät muistot. Taidat kuitenkin olla tunneihminen kun puhut luonnon tuoksusta ja muusta sellaisesta ,joka ei liity itse asiaan mitenkään. Voi sitä luontoa ja tyttöjen kanssa seikkailla siviilissäkin.Sanoisin sulle, että erota metsä puilta.
Oli siellä vittumaisia kapiaisia minunkin aikana.
mm.eräs luutnantti "natsi Koskinen".
Tiedätkö miehen?
Mutta kuten sanoin huono on unohtunut ja luontoihmisenä ja lapinhulluna muistelen vain armeija-ajan hienoja luontokokemuksia.
Koskista en muista. Olihan siellä muutama tosi asiallinenkin kapiainen, ne tahto vaan aina kuolla pois. Loppusodan aikana kaksi upseeria kuoli pitkän n 120 km pyörämarssin jälkeen. Silloin poikien kanssa tuumattiin, että väärät miehet meni, olis ollut eräitä joista olis todella halunnut päästä eroon. Ehkä on näin jälkeenpäin kuitenkin parempi muistaa niitä myönteisiä asiota. Eiköhän armejakin ole muuttunut noista päivistä, ehkä jossain asiossa parempaan ja jossain varmaankin huonompaan suuntaan.