Päivän sana

Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
Matt. 10:38–39

Kehotus ristin kantamiseen ei ole retoriikkaa, jonkinlaista puhekikkailua tai maalailua. Onhan muuallakin Jeesuksen sanoissa sama viesti: ”Laskekaa kustannukset, joita joudutte seuraamisesta maksamaan. Niin kuin he vainosivat minua, niin teitäkin vainotaan. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin opettajallekin.” Puheissa on kauttaaltaan sama realismi: kristinusko ei ole nautiskelua, hyvissä tunnelmissa piehtarointia tai pikkukivaa puuhastelua. Seuraaminen on tarvittaessa hinnan maksamista, kivun kantamista, laskeutumista murheiden laaksoihin. Jo Raamatun henkilöiden elämänhistorioissa eteemme vyöryy koko elämä kaikkine väreineen. Kaikenlaisten maisemien kautta Herramme saattaa meitä kuljettaa. Rauhan ja seesteisyyden aika, jota länsimaisina kristittyinä olemme saaneet elää, on ollut poikkeuksellinen, emmekä tiedä, kuinka kauan siitä saamme nauttia.