Kenkälaatikkolahjoja saaneet Romanialaiset ja Pasi Turunen tapasivat.
Kuvassa kanssani Patmoksen OJL lapset. Vasemmalla ohjelmistoinsinööri Gabriel Cabau ja oikealla Euroopan komissiossa työskentelevä, EU lainsäädäntöä jopa Etelä-Korean yliopistossa opettava, Bodnariun perhettä edustava valtiotieteen tohtori Paul Susman. Molemmat lähettävät suomalaisille lämpimät terveiset ja kiitokset.
Katso kuvat Romanialaisista miehistä, jotka saivat kenkälaatikkolahjansa lapsuudessaan Patmoksen kautta.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/865/uskomatonta_mutta_totta!
Tässä tapaamisesta kertoo Pasi Turunen.
PANEELIKESKUSTELUN JÄLKEISENÄ PÄIVÄNÄ istahdin lounaspöytään. Jotenkin perisuomalaisesti syrjäiseen pöytään, jossa ei ollut ketään. Ajattelin, että ei tämä nyt ihan putkeen mennyt jos tarkoitus oli verkostoitua toisten kansa. Jälkiruokaan päästyäni kaksi nuorta miestä tuli luokseni ja kysyi voivatko istua samaan pöytään. Mikä ettei. Hetken aikaa keskusteltuamme tunnistin, että toinen heistä oli edellisen illan paneelista tuttu Paul Susman, Bodnariun perheen lakimies. Hänen ystävänsä oli nimeltään Gabriel Cabau.
Koska molemmat olivat romanialaisia, kerroin heille Patmos Lähetyssäätiön työstä Romaniassa ja Operaatio Joulun Lapsi työstä. "Kyllä me sen kenkälaatikkolahjan tiedämme, mekin saimme niitä lapsena," sanoivat molemmat. He ryhtyivät muistelemaan minulle lämmöllä niitä jouluja Oradeassa 90-luvun puolivälissä, jolloin suomalaisten OJL lahjapaketit toivat iloa köyhään lapsuuteen heidän ollessaan 4-5 vuotiaita. Erityisesti mieleen oli jäänyt taskulamput sekä lämpimät käsineet, joihin ei perheillä olisi ollut tuolloin varaa.
Tajusin istuvani kahden romanialaisen OJL lapsen kanssa, joista toinen on nykyään ohjelmistosuunnittelija ja toinen Euroopan komissiossa työskentelvä valtiotieteen tohtori ja lakimies, joka edustaa kristittyä perhettä kansainvälistä huomiota saaneessa oikeustapauksessa.
Kerroin Paulille ja Gabrielille, että pieni, sattumalta löytynyt lehtileike 40-luvun alun Uusi Suomi -lehdestä kertoi, miten Romania oli Suomen vaikeina sotavuosina lähettänyt avustusta ja elintarpeita Suomen lapsille. Olemme vuorostamme saaneet suomalaisina maksaa tätä rakkaudenvelkaa heille.
Pieneksi hetkeksi pöytäseurueemme keskelle laskeutui hiljaisuus. Katsoin pöydän toisella puolella olevia kasvoja. Siellä nieleskeltiin kyyneleitä niin kuin hetken tälläkin puolella pöytää.
Paul rikkoi hiljaisuuden sanomalla varovasti: "Onpa hienoa kuulla, että meidän maamme, joka usein muistetaan kaikenlaisesta pahasta maailmalla, on joskus tehnyt hyvää. Se antaa meille toivoa myös tulevaisuudesta."
Paul ja hänen ystävänsä, molemmat kristittyjä, kiittivät lämpimästi suomalaisia, jotka olivat tuoneet iloa heidän köyhään lapsuuteensa 90-luvulla Oraideassa ja saanut heidät kokemaan itsensä rakastetuiksi ja tärkeiksi. Ota heidän kiitoksensa vastaan.
Kuvassa kanssani Patmoksen OJL lapset. Vasemmalla ohjelmistoinsinööri Gabriel Cabau ja oikealla Euroopan komissiossa työskentelevä, EU lainsäädäntöä jopa Etelä-Korean yliopistossa opettava, Bodnariun perhettä edustava valtiotieteen tohtori Paul Susman. Molemmat lähettävät suomalaisille lämpimät terveiset ja kiitokset.
Katso kuvat Romanialaisista miehistä, jotka saivat kenkälaatikkolahjansa lapsuudessaan Patmoksen kautta.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/865/uskomatonta_mutta_totta!
Tässä tapaamisesta kertoo Pasi Turunen.
PANEELIKESKUSTELUN JÄLKEISENÄ PÄIVÄNÄ istahdin lounaspöytään. Jotenkin perisuomalaisesti syrjäiseen pöytään, jossa ei ollut ketään. Ajattelin, että ei tämä nyt ihan putkeen mennyt jos tarkoitus oli verkostoitua toisten kansa. Jälkiruokaan päästyäni kaksi nuorta miestä tuli luokseni ja kysyi voivatko istua samaan pöytään. Mikä ettei. Hetken aikaa keskusteltuamme tunnistin, että toinen heistä oli edellisen illan paneelista tuttu Paul Susman, Bodnariun perheen lakimies. Hänen ystävänsä oli nimeltään Gabriel Cabau.
Koska molemmat olivat romanialaisia, kerroin heille Patmos Lähetyssäätiön työstä Romaniassa ja Operaatio Joulun Lapsi työstä. "Kyllä me sen kenkälaatikkolahjan tiedämme, mekin saimme niitä lapsena," sanoivat molemmat. He ryhtyivät muistelemaan minulle lämmöllä niitä jouluja Oradeassa 90-luvun puolivälissä, jolloin suomalaisten OJL lahjapaketit toivat iloa köyhään lapsuuteen heidän ollessaan 4-5 vuotiaita. Erityisesti mieleen oli jäänyt taskulamput sekä lämpimät käsineet, joihin ei perheillä olisi ollut tuolloin varaa.
Tajusin istuvani kahden romanialaisen OJL lapsen kanssa, joista toinen on nykyään ohjelmistosuunnittelija ja toinen Euroopan komissiossa työskentelvä valtiotieteen tohtori ja lakimies, joka edustaa kristittyä perhettä kansainvälistä huomiota saaneessa oikeustapauksessa.
Kerroin Paulille ja Gabrielille, että pieni, sattumalta löytynyt lehtileike 40-luvun alun Uusi Suomi -lehdestä kertoi, miten Romania oli Suomen vaikeina sotavuosina lähettänyt avustusta ja elintarpeita Suomen lapsille. Olemme vuorostamme saaneet suomalaisina maksaa tätä rakkaudenvelkaa heille.
Pieneksi hetkeksi pöytäseurueemme keskelle laskeutui hiljaisuus. Katsoin pöydän toisella puolella olevia kasvoja. Siellä nieleskeltiin kyyneleitä niin kuin hetken tälläkin puolella pöytää.
Paul rikkoi hiljaisuuden sanomalla varovasti: "Onpa hienoa kuulla, että meidän maamme, joka usein muistetaan kaikenlaisesta pahasta maailmalla, on joskus tehnyt hyvää. Se antaa meille toivoa myös tulevaisuudesta."
Paul ja hänen ystävänsä, molemmat kristittyjä, kiittivät lämpimästi suomalaisia, jotka olivat tuoneet iloa heidän köyhään lapsuuteensa 90-luvulla Oraideassa ja saanut heidät kokemaan itsensä rakastetuiksi ja tärkeiksi. Ota heidän kiitoksensa vastaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siinä todistus avustusten perille menosta.
Ei propaganda mikään todistus ole.
Tietysti on hyvä, jos enimmäkseen köyhiltä ihmisiltä tulleista lahjoituksista edes osa menee toisille köyhille ihmisille, ei siinä mitään.
>Kerroin Paulille ja Gabrielille, että pieni, sattumalta löytynyt lehtileike 40-luvun alun Uusi Suomi -lehdestä kertoi, miten Romania oli Suomen vaikeina sotavuosina lähettänyt avustusta ja elintarpeita Suomen lapsille.
Romanialaiset itse olivat tosin, verisen tyranninsa Antonescun vallan alla, tuolloinkin vielä kurjemmassa jamassa kuin suomalaiset. Voisin näin ilman tarkempaa tutkimusta veikata, että avustus oli fasistisen Rautakaartin touhuja ja varsin symbolinen.
Voisin myös kertoa Pasille, että samalla kun Suomen lapsille kerättiin apua, Romanian omia mustalaislapsia lähetettiin kuolemaan tuhoamisleireille. Todella surkeissa oloissa eläneitä avun tarvitsijoita olisi ylipäätään ollut omassa maassakin miljoonia, mutta hepä olivatkin ali-ihmisiä toisin kuin me vaaleat Pohjan pojat.
Vaan mitäpä Patmoksessa historiasta tiedettäisiin – ei hevon humppaa.
Anteeksi, mutta asiallisuus ei ole sinun heiniäsi.
Puhuttiinko aloituksessa koko maailman historiasta, vai mistä?
Viime joulun alla patmosradiossa suomalainen,silloinen lastenkodin poika kertoi mitä Romaniasta tulilähetyksenä lastenkotiin.
Kaikki tiedetään jos haluaa etsiä.