Mitä erilaisia tapoja teillä on elää sen varjon kanssa, joka painaa jatkuvasti hartioita alas ja peittää aurinkoa? Haluaisin lähinnä tietää sellaisia tapoja, jotka ovat ''terveitä''. Ei siis viiltely, lääkkeet, kävely ilman tietoisuutta todellisuudesta (tämä on yksi mitä teen) jne.
Minä olen esimerkiksi löytänyt apua runojen kirjoittamisesta ja maalaamisesta. Myös lemmikkien kanssa oleminen vähän lievittää oloa silloin tällöin.
No niin, nyt teidän vuoro:
Minä olen esimerkiksi löytänyt apua runojen kirjoittamisesta ja maalaamisesta. Myös lemmikkien kanssa oleminen vähän lievittää oloa silloin tällöin.
No niin, nyt teidän vuoro:
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuntosali ja liikunta ylipäätänsä. Mutta luultavasti paras tapa on ajatella aina positiivisesti tilanteesta riippumatta. Negatiivisuus vaan pahentaa masennusta.
Tosin joskus on hyvä tuntea myös "negatiivisesti", jos sellaisia tunteita on; niiden torjuminen vain pahentaa asioita.
Nukkuminen aina kun voi
Lääkkeitä on turhaan demonisoitu; Oikein käytettyinä ovat hyvä apukeino selviytymiseen ahdistuksesta ja masennuksesta. Sopiva harrastus, johon ei liity pakonomaisuuden tunnetta, ehkäpä vielä sellainen, jonka kautta voi ilmaista itseään. Minulla valokuvaus. Nyt olen ruvennut ajelemaan mopolla uusia paikkoja etsien ja katsellen. Sanoisin vielä, että periksiantaminen sopivasti niin, että yrittää hyväksyä omat rajoitteensa jaksamisessaan. Näin voi saada lievitystä ainaisiin itsesyytöksiin aikaansaamattomuudestaan.
aamusta nappaan pari masislääkettä tauluun.jipii.ei ne mun oloa paljon hetkauta. sitten imuroin aamusumppia tunnin ja selaan lehdet netistä. koitan niiku jotenkin pysyy kärryil mis mennään.seuraavaks marssin määrätietoisin askelin siwaan hakeen kolme-neljä bissee lounaaks. riippuen vallitsevasta kyhny tilanteesta.( kuun loppua kohti meno hiljenee oleellisesti.) sitten onkin jo päivä käynnissä ja hiihdän kaverille ihmettelemään.tai johonkin puistoon päivystämään ja kuuntelee musaa. näin päivisin telkust tulee "70 show,"aiemmin tuli "vielä virtaa" ja "kulta kuume" tulee vieläkin, joita katotaan. meininki vähän riippuu edelleen fyrkan määrästä. joskus aika kuluu kahvitellessa ja joskus pämpätään lisää bissee. ei mitenkään humala hakuista touhua,ei poista masennusta ne bisoshooffenit,mutta yleensä vituttaa vähemmän.myös urheilua tulee tsiigattua.oon ampumahiihto ja kimi fani.lätkä kiinnostaa. sitten onkin aika mennä taas lähikauppaan pyydystämään safkaa. on kiva laittaa jotain hyvää pöperöä.syöminen on iloinen asia. ilta töllön tarjonta on useimmiten ihan shaissee,mutta joskus joku hyvä leffa jaksaa vielä yllättää. harvemmin tosin. uusintoja tulee ihan perkeleesti.sekös vituttaa, joten pari ilta kaljaa ja musiikin kuuntelu korjaa homman.näin on päivä saatu pulkkaan. ja seuraavana päivänä aletaan homma alusta.näin se homma täällä toimii...
;>
Masennusta ja vaikeita oloja itsessään voi joskus "olla", kokea elääkseen. Joskus se vie jonnekin eteenpäin, tai muuhun sellaiseen hyvään...
Tähän liittyy ehkä myös se, että hakee apua jostain, oman voimisensa "ulkopuolelta".
Kuten me kaikki täällä tehdään, vaikkapa...
Hyvät läheiset ystävät ovat olleet minulle korvaamaton apu, kun olen risaista minuuttani lähtenyt nuorena rakentamaan. Minulla on ollut sekamuotoinen ahdistuneisuus masennus häiriö.
Minua ovat auttaneet pitkäaikaiset terapiat, yhteensä noin 10v. Kognitiivinen psykoterapia(VET), ryhmäpsykoterapia(kouluttaja psykoanalyytikko ryhmäterapeuttina)jne. Kaikki terapiat kokeneilla hyvin koulutetuilla psykoterapeuteilla.
Paljon apua on ollut erilaisista vertaistukiryhmistä, mielenterveysalan koulutuksesta sekä tehokkaasta lääkityksestä. Hyvä psykiatri kannattaa pitää kuvioissa mukana terapioiden päättymisen jälkeenkin.
Lähes kaikki tärkeät tavoitteet elämässäni olen saavuttanut ja olen nyt keski-ikäisenä seesteisempi ja tyytyväisempi elämääni kuin koskaan aiemmin. Pystyn suhtautumaan samoihin haasteisiin täysin eri tavalla. Samat asiat jotka aiemmin saivat täysin pois tolaltaan ovat nykyään normaalia elämän pientä vastatuulta josta selviää helposti.