Ma 15:28 KP24 | Päivitetty: Ma 15:48
Sipilän lempilapsi saa pään pyörälle – tässä koko hullutus 8 kohtaan tiivistettynä
Lauri Nurmi
Helsinki, Lännen Media
Suomessa ehkä syntyy työmarkkinasopimus, jota hallitus kutsuu kilpailukykysopimukseksi.
Hankkeessa oli alun perin kyse pääministeri Juha Sipilän (kesk.) henkilökohtaisesta projektista, joka alkuperäisessä muodossaan ajoi näyttävästi karille ja upposi.
Jäljellä on pyrkimys alentaa työn yksikkökustannuksia, mikä tarkoittaa sitä, että jatkossa työn teettämisen pitäisi olla Suomessa halvempaa kuin nyt. Parhaimmassa tapauksessa Suomeen syntyy uusia työpaikkoja sopimuksen vaikutuksien ansiosta.
Lännen Media kertoo, kuinka monta neuvottelukierrosta tähän tilanteeseen pääsemiseksi on tarvittu.
1. Kierros – kunnianhimoinen, mutta naiivi
Huhtikuun 2015 eduskuntavaalien jälkeen ja ennen hallituksen muodostamista vaalit voittaneen keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kertoo, että hän haluaa sopia yhteiskuntasopimuksesta ennen hallituksen muodostamista.
Kyseessä on nopea ja kunnianhimoinen yritys, joka kuitenkin on naiivi aloite Sipilältä. Kun työehtosopimuksilla on puolitoista vuotta voimassaoloaikaa jäljellä, on epärealistista odottaa, että työntekijäpuoli suostuisi mittaviin työehtojen heikennyksiin muutamassa päivässä.
Julkiseen keskusteluun jää elämään esitys työajan pidentämisestä 100 tunnilla. Elinkeinoelämän keskusliitto EK oivaltaa, että Sipilä ajaa politiikkaa, joka on ylittämässä EK:n itsensä realistisina pitämät työmarkkinatavoitteet.
2. Kierros – hikistä kesäsaunomista
Kesällä 2015 Sipilä saunottaa työmarkkinaherroja Kesärannassa.
Tapaamisissa on kesäisen hyvä henki, mutta mainittavia liikahduksia asetelmiin ei tule. Työntekijöiden edustajat kehottavat tuoretta pääministeriä luopumaan pakon käyttämisestä kilpailukyvyn parantamisessa. Ay-johtajat huomauttavat, että työehtosopimuksien ollessa voimassa ammattiliitot eivät ole valmiita hyväksymään isoja heikennyksiä sopimuksien ehtoihin.
Saunakutsut herättävät ay-johtajissa orastavaa luottamusta pääministeriä kohtaan.
3. Kierros – yhteenotto alkaa
Elokuun 3. päivänä alkaa neuvottelukierros, jota vetämään Sipilä palkkaa entisen valtakunnansovittelijan Juhani Saloniuksen. Hallitus on voimansa tunnossa ja pitää uppiniskaisesti kiinni 5 prosenttiyksikön raakojen heikennysten luvusta, jolle SAK sanoo heti kättelyssä ”ei kiitos”. Paljon istuntoja, vähän liikahduksia.
EK pysyy vielä tiukasti hallituksen helmoissa ja luottaa SSS-trion poliittiseen voimaan.
Rupeaman alkaessa Kesärannassa julkaistaan kapulakielinen tiedote, jossa takarajaksi asetetaan 21. elokuuta. Siihen mennessä osapuolten pitäisi sopia: ”1.Täsmällisestä tavoitteesta työmarkkinaosapuolille ottaen huomioon hallituksen reunaehdot kilpailukyvyn ja muutosturvan parantamisesta. Laskelman toimien vaikutuksista kilpailukykyyn tekee hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa sopiman mittaustavan mukaisesti. 2. Prosessista 22.8.2015 ja 31.1.2017 väliseksi ajaksi.”
Insinöörimäisen tarkka prosessiohjaus sopii työmarkkinapolitiikkaan yhtä huonosti kuin alkoholiton olut miesten saunailtaan.
Korkeasti koulutettujen Akava ja toimihenkilöiden STTK olisivat valmiita ”prosessiin”, koska järjestöissä pelätään hallituksen heikentävän työntekijöiden asemaa hyvin ikävillä toimilla, jos neuvottelut kariutuisivat.
Kolme viikkoa vierähtää, eikä mitään tapahdu. Pääministeri turhautuu, minkä hän avoimesti kertoo.
Salonius vihjaa lopputiedotustilaisuudessa, että toimeksianto oli epärealistinen.
4. Kierros – pakkolait pöytään
Hallitus esittelee ”pakottavan lainsäädäntönsä”. Kansa alkaa puhua pakkolaeista, ja perussuomalaisten gallup-kannatus romahtaa.
Lakipakettiin sisältyvät vuorolisien leikkaukset suututtavat pienipalkkaiset työntekijät. Julkisen sektorin työntekijät pillastuvat lomien leikkausaikeista. Perjantaina 18. syyskuuta palkansaajien keskusjärjestöt pitävät yhteisen mielenilmauksen. Helsingissä jyrisee enteellisesti ukkonen.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja järjestön hallituksen enemmistö ovat koko ajan ymmärtäneet, että Suomen kilpailukykyä on parannettava työpaikkojen luomiseksi, mutta keinoista SAK ja EK ovat olleet eri mieltä.
SAK esittelee työmarkkinoiden kriisisopimuksensa mielenosoitusta seuraavalla viikolla ja tarjoaa palkkoihin nollaratkaisua.
Pääministeri Sipilä on toivonut vaihtoehtoa lakipaketille. Maanantaina 28. syyskuuta hallitus ja työmarkkinapomot kokoontuvat jälleen Kesärannassa. Yllätys on melkoinen, kun he kertovat, että kahvia juodessa olikin kivaa – oikeastaan niin kivaa, että vielä kannattaa yrittää. Sipilä kertoo, että hallitus on valmis luopumaan vuorolisien leikkauksista. Sen sijaan lomarahoista leikattaisiin pois noin 30 prosenttia.
Alkaa perinteinen kahden kuukauden neuvottelurupeama. Marraskuun alussa saavutetaan lähes läpimurto ja sovitaan, että marras-jo
Sipilän lempilapsi saa pään pyörälle – tässä koko hullutus 8 kohtaan tiivistettynä
Lauri Nurmi
Helsinki, Lännen Media
Suomessa ehkä syntyy työmarkkinasopimus, jota hallitus kutsuu kilpailukykysopimukseksi.
Hankkeessa oli alun perin kyse pääministeri Juha Sipilän (kesk.) henkilökohtaisesta projektista, joka alkuperäisessä muodossaan ajoi näyttävästi karille ja upposi.
Jäljellä on pyrkimys alentaa työn yksikkökustannuksia, mikä tarkoittaa sitä, että jatkossa työn teettämisen pitäisi olla Suomessa halvempaa kuin nyt. Parhaimmassa tapauksessa Suomeen syntyy uusia työpaikkoja sopimuksen vaikutuksien ansiosta.
Lännen Media kertoo, kuinka monta neuvottelukierrosta tähän tilanteeseen pääsemiseksi on tarvittu.
1. Kierros – kunnianhimoinen, mutta naiivi
Huhtikuun 2015 eduskuntavaalien jälkeen ja ennen hallituksen muodostamista vaalit voittaneen keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kertoo, että hän haluaa sopia yhteiskuntasopimuksesta ennen hallituksen muodostamista.
Kyseessä on nopea ja kunnianhimoinen yritys, joka kuitenkin on naiivi aloite Sipilältä. Kun työehtosopimuksilla on puolitoista vuotta voimassaoloaikaa jäljellä, on epärealistista odottaa, että työntekijäpuoli suostuisi mittaviin työehtojen heikennyksiin muutamassa päivässä.
Julkiseen keskusteluun jää elämään esitys työajan pidentämisestä 100 tunnilla. Elinkeinoelämän keskusliitto EK oivaltaa, että Sipilä ajaa politiikkaa, joka on ylittämässä EK:n itsensä realistisina pitämät työmarkkinatavoitteet.
2. Kierros – hikistä kesäsaunomista
Kesällä 2015 Sipilä saunottaa työmarkkinaherroja Kesärannassa.
Tapaamisissa on kesäisen hyvä henki, mutta mainittavia liikahduksia asetelmiin ei tule. Työntekijöiden edustajat kehottavat tuoretta pääministeriä luopumaan pakon käyttämisestä kilpailukyvyn parantamisessa. Ay-johtajat huomauttavat, että työehtosopimuksien ollessa voimassa ammattiliitot eivät ole valmiita hyväksymään isoja heikennyksiä sopimuksien ehtoihin.
Saunakutsut herättävät ay-johtajissa orastavaa luottamusta pääministeriä kohtaan.
3. Kierros – yhteenotto alkaa
Elokuun 3. päivänä alkaa neuvottelukierros, jota vetämään Sipilä palkkaa entisen valtakunnansovittelijan Juhani Saloniuksen. Hallitus on voimansa tunnossa ja pitää uppiniskaisesti kiinni 5 prosenttiyksikön raakojen heikennysten luvusta, jolle SAK sanoo heti kättelyssä ”ei kiitos”. Paljon istuntoja, vähän liikahduksia.
EK pysyy vielä tiukasti hallituksen helmoissa ja luottaa SSS-trion poliittiseen voimaan.
Rupeaman alkaessa Kesärannassa julkaistaan kapulakielinen tiedote, jossa takarajaksi asetetaan 21. elokuuta. Siihen mennessä osapuolten pitäisi sopia: ”1.Täsmällisestä tavoitteesta työmarkkinaosapuolille ottaen huomioon hallituksen reunaehdot kilpailukyvyn ja muutosturvan parantamisesta. Laskelman toimien vaikutuksista kilpailukykyyn tekee hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa sopiman mittaustavan mukaisesti. 2. Prosessista 22.8.2015 ja 31.1.2017 väliseksi ajaksi.”
Insinöörimäisen tarkka prosessiohjaus sopii työmarkkinapolitiikkaan yhtä huonosti kuin alkoholiton olut miesten saunailtaan.
Korkeasti koulutettujen Akava ja toimihenkilöiden STTK olisivat valmiita ”prosessiin”, koska järjestöissä pelätään hallituksen heikentävän työntekijöiden asemaa hyvin ikävillä toimilla, jos neuvottelut kariutuisivat.
Kolme viikkoa vierähtää, eikä mitään tapahdu. Pääministeri turhautuu, minkä hän avoimesti kertoo.
Salonius vihjaa lopputiedotustilaisuudessa, että toimeksianto oli epärealistinen.
4. Kierros – pakkolait pöytään
Hallitus esittelee ”pakottavan lainsäädäntönsä”. Kansa alkaa puhua pakkolaeista, ja perussuomalaisten gallup-kannatus romahtaa.
Lakipakettiin sisältyvät vuorolisien leikkaukset suututtavat pienipalkkaiset työntekijät. Julkisen sektorin työntekijät pillastuvat lomien leikkausaikeista. Perjantaina 18. syyskuuta palkansaajien keskusjärjestöt pitävät yhteisen mielenilmauksen. Helsingissä jyrisee enteellisesti ukkonen.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja järjestön hallituksen enemmistö ovat koko ajan ymmärtäneet, että Suomen kilpailukykyä on parannettava työpaikkojen luomiseksi, mutta keinoista SAK ja EK ovat olleet eri mieltä.
SAK esittelee työmarkkinoiden kriisisopimuksensa mielenosoitusta seuraavalla viikolla ja tarjoaa palkkoihin nollaratkaisua.
Pääministeri Sipilä on toivonut vaihtoehtoa lakipaketille. Maanantaina 28. syyskuuta hallitus ja työmarkkinapomot kokoontuvat jälleen Kesärannassa. Yllätys on melkoinen, kun he kertovat, että kahvia juodessa olikin kivaa – oikeastaan niin kivaa, että vielä kannattaa yrittää. Sipilä kertoo, että hallitus on valmis luopumaan vuorolisien leikkauksista. Sen sijaan lomarahoista leikattaisiin pois noin 30 prosenttia.
Alkaa perinteinen kahden kuukauden neuvottelurupeama. Marraskuun alussa saavutetaan lähes läpimurto ja sovitaan, että marras-jo
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juttu oli pitempi kuin huomasinkaan, tässä linkki koko juttuun:
http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1480/413317/Sipilän-lempilapsi-saa-pään-pyörälle-tässä-koko-hullutus-8-kohtaan-tiivistettynä
Samaan aikaa rikollinen nimeltä Jorma kiristää hallitusta. Onko hallituksen alistuttava haarojen välin uhkailuun ? No ei ole.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016053021651964_uu.shtml
Jokaisella ay-liiton on tehtävä juuri niin kuin sen jäsenistö haluaa. Eihän Pron tarvitse, eikä se edes voi mennä sellaisilla ehdoilla sopimukseen jota jäsenistö ei hyväksy.