Vuoden 1980-lopulla tuli ajankohtaiseksi torjuntahävittäjien hankkiminen Suomeen. Vaihtoehtoja ei ollut kuin amerikkalaiset kilpailijat F/A-18 Hornet ja F-16 Fighting Falcon. Hornet oli näistä kahdesta kalliimpi vaihtoehto ja siksi sen kauppa oli vaikeuksissa. Koneiden kustannusten mittakaavasta kertoo se, että Hornetilla yksi lentotunti maksoi noin 10 000 euroa. Taistelukoulutuksessa kerosiinia paloi 10 000 litraa tunnissa, kun F-16 kulutti vastaavasti lähes puolet vähemmän. Tärkeintä ei ollut kuitenkaan tämä, vaan koneita valmistavien yhtiöiden suhteet Suomen päättäjiin.
Keskeiseksi vaikuttajaksi valikoitui Suomesta Finnairin eläkkeellä oleva pääjohtaja Gunnar Korhonen. Hänellä oli hyvät suhteet entiseen kauppakumppaniinsa McDonnell Douglasiin ja sen lakimieheen Tom Gunniin, joka oli McDonnell Aircraftin taistelukoneiden markkinoinnista vastaava varatoimitusjohtaja ja menestyksellinen Yhdysvaltain senaatin lobbari aseteollisuudelle. Asiaa edisti myös Korhosen puoluetoveri Harri Holkeri.
Miljoonien dollarien ponnistelujen jälkeen kauppoja vauhdittamaan ilmaantui sattumoisin eräille suomalaisille illallisille New Yorkissa mies, jota ”Gunn kuvaa ’huipputason’ päätöksentekijäksi. ’Hän oli miellyttävä ja komea kuin elokuvanäyttelijä. Hän kysyi minulta, olenko koskaan ollut Suomessa.’ Yhteinen tuttava löytyi vuosien takaa: katolinen sisar Claire Maria Weaver, jonka koulua suomalainen virkamies oli käynyt ja sanoi liikuttuneena: ”Sisar Claire Marie on kansallissankari.” Tämä aukaisi lukot, ja Suomalainen virkamies lupasi Hornet-kauppiaalle: ”Katsotaan mitä voin tehdä lentokoneongelmanne kanssa.”
Pari kuukauden kuluttua Gunn sai kutsun Suomeen esittelemään Horneteja. Tästä lähtivät asiat sujumaan. Puolustusvoimien ylipäällikkö presidentti Mauno Koivisto seurasi asioita tarkoin. Syyskuussa 1990 Mauno Koivisto ja Yhdysvaltain presidentti George H.W. Bush tapasivat Helsingissä, mistä seurasivat uudet markkinointiponnistelut Hornetien hankkimiskeksi.
Joulukuussa eräällä lounaalla huomattiin että Hornet oli kaksimoottorinen kone, mistä Pentti Sainio kertoo kirjassaan: ”Tästä lounashavainnosta alkanut turvallisuuspoliittinen farssi on mahdollinen ehkä vain Suomessa missä yleisesti luotetaan siihen, että kenraalin ja ministerin lausunnoissa pitää olla jotain järkeä. Helsingin Sanomat kertoi 4.1.1991: ’Neuvostoliitosta ei ole toistaiseksi löytynyt suomalaisia miellyttävää torjuntahävittäjää. Yhden laivueen koneeksi ehdolla oleva MiG-29 on ilmavoimien mittapuiden mukaan kaksimoottorisena liian raskas ja kallis käyttää.’” Sama asia amerikkalaisessa koneessa olikin etu!
Ilosanoma päätymisestä Horneteihin otettiin konkurssikypsässä yrityksessä tyydytyksellä vastaan. Kaupantekijät saapuivat Helsinkiin ja miehille kerrottiin että päätös oli ollut vaikea. Tämän jälkeen kauppiaat vietiin ministeriön edustussaunaan, jossa Gunnin mukaan ”ryypättiin raskaasti, kerrottiin vitsejä ja hikoiltiin”.
Saunareissulla ollut Hornet-yhtiön Euroopan osaston johtaja Steve Krause kuvasi kaupantekotilannetta marraskuussa 2012 kirjoituksessaan: ”Kuudessa viikossa puristimme esityksen kuuteen näyttökalvoon ja 20 minuuttiin, keskustelulle jäi 10 minuuttia, esiintymisen kokonaisarvoksi tuli 130 miljoonaa dollaria minuutilta. Voitimme.”
Vastakauppasopimuksessa McDonnell Douglas velvoitettiin ostamaan tai hankkimaan ostajia suomalaisille tavaroille samalla rahamäärällä, jonka Suomi Horneteista maksoi. Vastakaupat olivat toinen suuri huijaus, joka Horneteihin liittyi. Niitä ei tullut.
Toinen oli koneiden hinta. Esko Ahon hallitus ja siihen nostettu tuntematon riihimäkeläinen insinööri, valtiovarainministeri Iiro Viinanen esitti eduskunnalle 1991 lähtöhinnaksi 1,6 miljardia euroa vaikka tiedettiin, ettei se riitä alkuunkaan. Aiemmin oli esitetty hinnaksi noin miljardi euroa.
Suomen talouden tila oli silloin jo kireä, mutta Iiro Viinanen oli Horneteihin niin ihastunut, että oli valmis niiden takia tekemään vaikka velkaa. Kukaan ei tiedä miten tarkan markan miehenä tunnettu Mauno Koivisto suostui kalleimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon, sitä hän ei muistelmissaankaan kerro.
Kokonaishinta Horneteille saatiin pysymään suhteellisen alhaisena, kun se ”valehdeltiin hoikaksi” niin kuin saksalaiset sanovat. Koneiden suuri ja kallis hankintapaketti pilkottiin moneen osaan pitkälle aikavälille.
”Koneiden osto, niiden aseet, tukijärjestelmät, huolto, koulutus, järjestelmien jatkuva uudistaminen, varaosat, uusien ominaisuuksien lisääminen ja koneiden päivittäisen käytön kustannukset muodostavat Hornet-asejärjestelmän kokonaisuuden elinkaarikustannukset. Vasta nämä kaikki yhteenlaskettuna antavat lopullisen hinnan” kirjoittaa Pentti Sainio.
Amerikkalaisten Hornetien lopullinen hinta paljastuu vuonna 2030, kun ne poistuvat ilmavoimien käytöstä. Joidenkin tietojen mukaan niiden elinkaarikustannukset ovat kokonaisuudessaan 35 vuoden aikana 15 miljardia euroa eli kymmenkertainen siihen nähden, mitä niiden sanottiin vuonna 1991 olevan.
Keskeiseksi vaikuttajaksi valikoitui Suomesta Finnairin eläkkeellä oleva pääjohtaja Gunnar Korhonen. Hänellä oli hyvät suhteet entiseen kauppakumppaniinsa McDonnell Douglasiin ja sen lakimieheen Tom Gunniin, joka oli McDonnell Aircraftin taistelukoneiden markkinoinnista vastaava varatoimitusjohtaja ja menestyksellinen Yhdysvaltain senaatin lobbari aseteollisuudelle. Asiaa edisti myös Korhosen puoluetoveri Harri Holkeri.
Miljoonien dollarien ponnistelujen jälkeen kauppoja vauhdittamaan ilmaantui sattumoisin eräille suomalaisille illallisille New Yorkissa mies, jota ”Gunn kuvaa ’huipputason’ päätöksentekijäksi. ’Hän oli miellyttävä ja komea kuin elokuvanäyttelijä. Hän kysyi minulta, olenko koskaan ollut Suomessa.’ Yhteinen tuttava löytyi vuosien takaa: katolinen sisar Claire Maria Weaver, jonka koulua suomalainen virkamies oli käynyt ja sanoi liikuttuneena: ”Sisar Claire Marie on kansallissankari.” Tämä aukaisi lukot, ja Suomalainen virkamies lupasi Hornet-kauppiaalle: ”Katsotaan mitä voin tehdä lentokoneongelmanne kanssa.”
Pari kuukauden kuluttua Gunn sai kutsun Suomeen esittelemään Horneteja. Tästä lähtivät asiat sujumaan. Puolustusvoimien ylipäällikkö presidentti Mauno Koivisto seurasi asioita tarkoin. Syyskuussa 1990 Mauno Koivisto ja Yhdysvaltain presidentti George H.W. Bush tapasivat Helsingissä, mistä seurasivat uudet markkinointiponnistelut Hornetien hankkimiskeksi.
Joulukuussa eräällä lounaalla huomattiin että Hornet oli kaksimoottorinen kone, mistä Pentti Sainio kertoo kirjassaan: ”Tästä lounashavainnosta alkanut turvallisuuspoliittinen farssi on mahdollinen ehkä vain Suomessa missä yleisesti luotetaan siihen, että kenraalin ja ministerin lausunnoissa pitää olla jotain järkeä. Helsingin Sanomat kertoi 4.1.1991: ’Neuvostoliitosta ei ole toistaiseksi löytynyt suomalaisia miellyttävää torjuntahävittäjää. Yhden laivueen koneeksi ehdolla oleva MiG-29 on ilmavoimien mittapuiden mukaan kaksimoottorisena liian raskas ja kallis käyttää.’” Sama asia amerikkalaisessa koneessa olikin etu!
Ilosanoma päätymisestä Horneteihin otettiin konkurssikypsässä yrityksessä tyydytyksellä vastaan. Kaupantekijät saapuivat Helsinkiin ja miehille kerrottiin että päätös oli ollut vaikea. Tämän jälkeen kauppiaat vietiin ministeriön edustussaunaan, jossa Gunnin mukaan ”ryypättiin raskaasti, kerrottiin vitsejä ja hikoiltiin”.
Saunareissulla ollut Hornet-yhtiön Euroopan osaston johtaja Steve Krause kuvasi kaupantekotilannetta marraskuussa 2012 kirjoituksessaan: ”Kuudessa viikossa puristimme esityksen kuuteen näyttökalvoon ja 20 minuuttiin, keskustelulle jäi 10 minuuttia, esiintymisen kokonaisarvoksi tuli 130 miljoonaa dollaria minuutilta. Voitimme.”
Vastakauppasopimuksessa McDonnell Douglas velvoitettiin ostamaan tai hankkimaan ostajia suomalaisille tavaroille samalla rahamäärällä, jonka Suomi Horneteista maksoi. Vastakaupat olivat toinen suuri huijaus, joka Horneteihin liittyi. Niitä ei tullut.
Toinen oli koneiden hinta. Esko Ahon hallitus ja siihen nostettu tuntematon riihimäkeläinen insinööri, valtiovarainministeri Iiro Viinanen esitti eduskunnalle 1991 lähtöhinnaksi 1,6 miljardia euroa vaikka tiedettiin, ettei se riitä alkuunkaan. Aiemmin oli esitetty hinnaksi noin miljardi euroa.
Suomen talouden tila oli silloin jo kireä, mutta Iiro Viinanen oli Horneteihin niin ihastunut, että oli valmis niiden takia tekemään vaikka velkaa. Kukaan ei tiedä miten tarkan markan miehenä tunnettu Mauno Koivisto suostui kalleimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon, sitä hän ei muistelmissaankaan kerro.
Kokonaishinta Horneteille saatiin pysymään suhteellisen alhaisena, kun se ”valehdeltiin hoikaksi” niin kuin saksalaiset sanovat. Koneiden suuri ja kallis hankintapaketti pilkottiin moneen osaan pitkälle aikavälille.
”Koneiden osto, niiden aseet, tukijärjestelmät, huolto, koulutus, järjestelmien jatkuva uudistaminen, varaosat, uusien ominaisuuksien lisääminen ja koneiden päivittäisen käytön kustannukset muodostavat Hornet-asejärjestelmän kokonaisuuden elinkaarikustannukset. Vasta nämä kaikki yhteenlaskettuna antavat lopullisen hinnan” kirjoittaa Pentti Sainio.
Amerikkalaisten Hornetien lopullinen hinta paljastuu vuonna 2030, kun ne poistuvat ilmavoimien käytöstä. Joidenkin tietojen mukaan niiden elinkaarikustannukset ovat kokonaisuudessaan 35 vuoden aikana 15 miljardia euroa eli kymmenkertainen siihen nähden, mitä niiden sanottiin vuonna 1991 olevan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hornet-yhtiön Euroopan osaston johtaja Steve Krause kuvasi kaupantekotilannetta marraskuussa 2012 kirjoituksessaan:
”Kuudessa viikossa puristimme esityksen kuuteen näyttökalvoon ja 20 minuuttiin, keskustelulle jäi 10 minuuttia, esiintymisen kokonaisarvoksi tuli 130 miljoonaa dollaria minuutilta. Voitimme.”
Mauno Koivisto on itsenäisen Suomen historian surkeimpia presidenttejä. Jo vuonna 1982 ulkoministeriön virkamiehet juttelivat keskenään: "mitähän tästäkin vielä tulee?"
Joensuun korkeudella, noin 500 kilometrin päässä Suomen rajasta Plesetskin tukikohdassa odottaa ensimmäisiä koelaukaisujaan Venäjän uusi mannertenvälinen ydinohjus nimeltään Sarmat – tai pikemminkin sen kantoraketin prototyyppi.
Venäjän propagandassa Sarmatia on kuvailtu jo maailman mahtavimmaksi ydinaseeksi, joka pystyy ohittamaan tehokkaasti ohjuspuolustusjärjestelmät ja tuhoamaan valtavan kokoisen maa-alueen.
– Se pystyy pyyhkimään maanpäältä Texasin tai Ranskan kokoisen alueen, ja sen nopeus auttaa sitä ohittamaan kaikki olemassa olevat ohjuspuolustusjärjestelmät, hehkutti vastikään Venäjän armeijan oma televisiokanava Zvezda.
Ensimmäisten RS-28 Sarmat -ohjusten on määrä tulla käyttövalmiuteen jo vuoteen 2018 mennessä, ja niiden on tarkoitus korvata Venäjän nykyinen mahtiydinase RS-20 Vojevoda, joka kulkee Naton koodistossa paljonpuhuvalla nimellä SS-18 Satan – eli suomeksi Saatana. Sarmat sen sijaan tunnetaan Naton piirissä toistaiseksi paremmin vain lyhenteellä SS-30.
– Onkin mielenkiintoista seurata, minkä lempinimen Nato tulee aikanaan antamaan Sarmatille, makustellaan yhdellä Youtubeen laitetulla Venäjän ydinasemahtia esittelevällä venäläisvideolla.
Joten mitä meille on iloa olla Natossa tuossa vaiheessa? palanutta maata etelästä pohjoiseen, ja vain sen takia, että uhrataan miljardeja turhuuteen? Ei mene meikäläisen jakeluun, ei sitten millään.
Nyt vuonna 2016 ollaan lähellä sitä tilannetta että Suomen puolustuksen suurin ja tärkein voimavara - maanpuolustustahto - romahtaa.
Keijo Korhonen (ex-ulkoministeri ja YK-suurlähettiläs):
"Jos kansa huomaa, että sitä vedetään nenästä, ollaan hukassa. Kuka haluaa, että hänen poikansa menee etulinjaan Naton tai Euroopan puolesta puutteellisesti varustettuna ja koulutettuna?" (Koska määrärahat menivät sikakalliisiin ja sotilaallisen merkityksensä suurelta osin menettäneisiin Hornet-koneisiin ja tulevaisuudessa todennäköisesi hankittaviin vielä kalliinpiin ja vielä surkeimpiin F-35-koneisiin).
Miten Suomi hornettinsa hankki?
Muistaakseni Elisabeth Rehn taiteli sellaisen paperista?