Omenan valmistaminen

N-kurkiainen on maistanut, jos oikein muistaa mm. marjoja chilin kanssa. Ja ne putosi ihan jees. Niin, jos omenaa buustaisi myös? Köyhyys antaa tilaa luovalle fuusiokeittiölle ja crossover kitchen tyyppisille kokeiluille, jotka varsinkin suuressa maailmassa ovat nyt esillä. Köyhyydestä ovat versoneet myös monien eri maiden perinteiset syötävät. Luovalla otteella nakujen maailmoista voi löytää ne kombot, joita voi hyödyntää, jos ne vain muistaa seuraavana päivänä. Euron hintaluokalla kolmekin tuotetta alelaarista antaa ihmiselle mahdollisuuden. Ja niistä voi syödä n. 1.5d. Mitään sotkua ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan tulee kunnioittaa raaka-aineiden luonnetta. Ja antaa niiden ravita nälän ja janon riuduttamaa mieltä ja kehoa. Ruoka on pidettävä sen omassa muodossa, jos sillä ei tavoiteta jotain muuta funktioita, kuin sen olemista ateriakokonaisuuksien baassiksena. (kuten esim. paistinomenat). Uuniomenahan säilyttää klassisesta keittiöstä tutun alkuperäismuodon.
Eräs vaihtoehto, ehkä kuitenkin aika suuritöinen olisi sekoittaa omenat pannukakkuun tai lettusiin ja sitä kautta saada omenalle paistinominaisuutta ja hyvää pannumakua.

Nälkäkurkiainen kirjoitti:

N-kurkiainen on maistanut, jos oikein muistaa mm. marjoja chilin kanssa. Ja ne putosi ihan jees. Niin, jos omenaa buustaisi myös? Köyhyys antaa tilaa luovalle fuusiokeittiölle ja crossover kitchen tyyppisille kokeiluille, jotka varsinkin suuressa maailmassa ovat nyt esillä. Köyhyydestä ovat versoneet myös monien eri maiden perinteiset syötävät. Luovalla otteella nakujen maailmoista voi löytää ne kombot, joita voi hyödyntää, jos ne vain muistaa seuraavana päivänä. Euron hintaluokalla kolmekin tuotetta alelaarista antaa ihmiselle mahdollisuuden. Ja niistä voi syödä n. 1.5d. Mitään sotkua ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan tulee kunnioittaa raaka-aineiden luonnetta. Ja antaa niiden ravita nälän ja janon riuduttamaa mieltä ja kehoa. Ruoka on pidettävä sen omassa muodossa, jos sillä ei tavoiteta jotain muuta funktioita, kuin sen olemista ateriakokonaisuuksien baassiksena. (kuten esim. paistinomenat). Uuniomenahan säilyttää klassisesta keittiöstä tutun alkuperäismuodon.
Eräs vaihtoehto, ehkä kuitenkin aika suuritöinen olisi sekoittaa omenat pannukakkuun tai lettusiin ja sitä kautta saada omenalle paistinominaisuutta ja hyvää pannumakua.

Lue lisää

Sinun crossoverisi sisältävät aina pannutuksen, paljon suolaa, rasvaa ja tulisia mausteita. Mitäs jos kokeilisit todella jotain ihan muuta? Vaikka surautat smoothin tai omena-jugurtti pirtelön - mikäli taloudestasi löytyy sauva- tai tehosekoitin.

P.S.

Verbaaliset tarinasi ovat kivoja, kateellisten panettelu on imartelun muodoista rehellisintä ;P

No eikös se N-kurkiainen aiemmin nauttivansa jäätelönsäkin suolaropseilla :) Kurkiaiselle suositan verenpaineen mittausta!

Nyt niistä omenoista on mennyt jo kaksi. Ne meni au naturel. N-kurkiainen buustasi alelaarin makumakkaraa chilitahnalla, joka oli ns. purkinpohjan stuffia matskua. Ja makkarasta tuli ihan Ok ja jees. Ja se laitettiin sitten hieman heikompilaatuisen lihapiirakan ytimeen. Molempien tuotteiden sitä edeltäneiden mikroaaltouunitus prosessien jälkeen, myös oriental stylen soijaa ropsittiin suolatasapainon saavuttamiseksi ja tietenkin makumaailman buustaavaksi elävöittämiseksi. Niin toiselle omenalle löytyi siinä sitten veden ohella sellainen janonsammuttamisen roolikin. Koska omenassahan on vettä. Sitä ensimmäistä ei n-kurkiainen oikein muista miten se meni. Tai ai niin, se oli eväänä pyörämatkalla, kun muuta ruokaa ei ollut. Ja puolikas meni pyöräillessä, jos n-kurkiainen oikein muistaa tauolla. Ja toinen puolikas sen jälkeen.
Nyt otettaisiin vinkkejä vastaan siitä kolmannesta omenasta. Kuinka se tulisi valmistaa syömistä varten? Valitettavasti n-kurkiaisella ei ole ns. juice loser tyyppistä sekovatkainta, eikä siihen liittyviä tai sitä vastaavia tuotteita. Koska sellainen kuitenkin sallisi lassi-tuotteet, kunhan ei vain noudattaisi kotimaisia ohjeita, koska niissä on sitä tausta-ajatusta jatketusta sokurihuuruisesta jogurtista vatkoksella. Ja muistaisi, että aidossa maailmassa, jopa lassiinkiin voi liittyä tietty napakka mausteisuus (makumaailmana lassissa n-kurkiaista kiehtoisi joku selleri, meirami, makuyrtti viheryrttityyppinen kombo), joka voi jopa taittaa janoa. Koska onhan selvää, että viheryrttien sisältämät hiven ja kivennäisaineet ovat esim. ihmisen aineenvaihdunnalle olennainsen merkityksellisiä. Siksi lassimaailman ulkopuolella tulee huomioida jo aiemmissa viesteissä mainittu aineiden muotoisuus, niiden valmistuksen yhteydessä. Kun ihminen kuitenkin syö määrää, eikä ehkä ymmärrä, että smoothiessa on monesti monta, mutta niiden tilavuus on sama kuin yhdellä alkuperäissä muodossa olevalla? Ja siksi smoothieta tulisi ottaa todella vähän. Ja lassimaailman tarkoituskaan ei ole kuitenkaan ole sama kuin smoothieden. Crossover lassiahan voi tehdä vaikka napakkana maustejuomana. Josta kuitenkin tulee ehdottomasti huomoida, että se on itseasiassa ruoka. Vaikkakin se sallii tietyt variaabelit tietyissä hyvänmaun ja lassiperinteen kunnioittamisen valossa toteutetuissa sovellutuksissa.

Buustaahan lääkityksesi.

Nälkäkurkiainen kirjoitti:

Nyt niistä omenoista on mennyt jo kaksi. Ne meni au naturel. N-kurkiainen buustasi alelaarin makumakkaraa chilitahnalla, joka oli ns. purkinpohjan stuffia matskua. Ja makkarasta tuli ihan Ok ja jees. Ja se laitettiin sitten hieman heikompilaatuisen lihapiirakan ytimeen. Molempien tuotteiden sitä edeltäneiden mikroaaltouunitus prosessien jälkeen, myös oriental stylen soijaa ropsittiin suolatasapainon saavuttamiseksi ja tietenkin makumaailman buustaavaksi elävöittämiseksi. Niin toiselle omenalle löytyi siinä sitten veden ohella sellainen janonsammuttamisen roolikin. Koska omenassahan on vettä. Sitä ensimmäistä ei n-kurkiainen oikein muista miten se meni. Tai ai niin, se oli eväänä pyörämatkalla, kun muuta ruokaa ei ollut. Ja puolikas meni pyöräillessä, jos n-kurkiainen oikein muistaa tauolla. Ja toinen puolikas sen jälkeen.
Nyt otettaisiin vinkkejä vastaan siitä kolmannesta omenasta. Kuinka se tulisi valmistaa syömistä varten? Valitettavasti n-kurkiaisella ei ole ns. juice loser tyyppistä sekovatkainta, eikä siihen liittyviä tai sitä vastaavia tuotteita. Koska sellainen kuitenkin sallisi lassi-tuotteet, kunhan ei vain noudattaisi kotimaisia ohjeita, koska niissä on sitä tausta-ajatusta jatketusta sokurihuuruisesta jogurtista vatkoksella. Ja muistaisi, että aidossa maailmassa, jopa lassiinkiin voi liittyä tietty napakka mausteisuus (makumaailmana lassissa n-kurkiaista kiehtoisi joku selleri, meirami, makuyrtti viheryrttityyppinen kombo), joka voi jopa taittaa janoa. Koska onhan selvää, että viheryrttien sisältämät hiven ja kivennäisaineet ovat esim. ihmisen aineenvaihdunnalle olennainsen merkityksellisiä. Siksi lassimaailman ulkopuolella tulee huomioida jo aiemmissa viesteissä mainittu aineiden muotoisuus, niiden valmistuksen yhteydessä. Kun ihminen kuitenkin syö määrää, eikä ehkä ymmärrä, että smoothiessa on monesti monta, mutta niiden tilavuus on sama kuin yhdellä alkuperäissä muodossa olevalla? Ja siksi smoothieta tulisi ottaa todella vähän. Ja lassimaailman tarkoituskaan ei ole kuitenkaan ole sama kuin smoothieden. Crossover lassiahan voi tehdä vaikka napakkana maustejuomana. Josta kuitenkin tulee ehdottomasti huomoida, että se on itseasiassa ruoka. Vaikkakin se sallii tietyt variaabelit tietyissä hyvänmaun ja lassiperinteen kunnioittamisen valossa toteutetuissa sovellutuksissa.

Lue lisää

N-kurkiainen voisi valmistaa siitä kolmannesta omenasta lounaan au naturel venäläisen tai virolaisen keittiön mukaisesti buustaamalla kaneli.

tönkkösuolattu.kurki kirjoitti:

No eikös se N-kurkiainen aiemmin nauttivansa jäätelönsäkin suolaropseilla :) Kurkiaiselle suositan verenpaineen mittausta!

Verenpaine on ihan ok. Ja todellakin jotakin raikasta tuotetta kidesuolasarjojen elintarvikesovellutuksista voisi kokeilla jäätelöön. Esim. hienointa vuorikidesuolaa. Sitä hienomakuista, mutta toisaalta kestävää. Varmaan jokin pekaani tai pistassipähkinäjäätelö voisi olla hyvinkin ehkä, jopa erityylisillä suolatuotteilla buustattavissa? Myös valkosipulijäde, voisi toimia parantauenkin suolaropseilla, tai esim perunajäätelö? Myös "soijajäätelöt" tai jotkut muut kasvispahakejäätelöt(jota soijajäde ei ole) voisivat omata piilopotentiaalia suolankäyttöön? Myös maitoa voisi harkita suolan käytön paikaksi? Mutta niitä kuten kaikkea voi kokeilla mikromittakaavassa vaikka sellaisessa pienessä lusikassa, jota voidaan käyttää gastronomian kehitysalustana. Ennen varsinaiseen koetuotantosarjavaiheeseen siirtymistä. Tosin köyhyydessä kaikki on: "once in a lifetime experience", koska Suomessa on kuitenkin vain muutama kalliimman hintatason postikoodialue, jotka pystyvät pitämään esim. päällimmäiset leikkeleet ja pihvilihat alelaarisssa, joka aamu mummeleiden ankarasti prosetsoidessa niiden olemista lihatiskeissä päällimmäisinä. Siksi ääriköyhyys on valintojen maailma. Vastakohtina maaseutu, jossa kaikki on kaukana ja sitä niukalti, sekä kaupunki, jossa toisten ylenkatsoma on toisten aterikokonaisuuksien runko. Tämä ei siis ole mikään yleinen toteamus Suomessa olevia eri alueita kohtaan. Mutta kuuluu ääriköyhyydessä olevien aktivitoimijoiden maailmaan. Joka tapauksessa esim. tulottomuudessa eläminen on aina suunnitelmallisuutta jokaisen minuutin, sekunnin ja niiden murto-osien kohdalla. Kipua nälästä ja kauhua tulevasta. Kansalaistyöllä ongelma voitaisiin kuitenkin ratkaista. Sillä kansalaityöjärjestelmässä ihminen voisi työtä vastaan saada elintarvikkeita tai vaikkapa osuuksia kansankeittiöissä valmistettavista ateriakokonaisuuksista. Tällöin ketään ei voitaisi jättää pitkiksi ajoiksi kokonaan ravintovirtojen ulkopuolelle. Mutta rangaistuksena ja pelotuksena muille, ihmisiä kuitenkin määritellään nälkäkuolemaan. Koska köyhyys ei ole ongelma, mutta ravinnonpuute tappaa, sitä ennen sairastuttaen vakavasti.

Nälkäkurkiainen kirjoitti:

Verenpaine on ihan ok. Ja todellakin jotakin raikasta tuotetta kidesuolasarjojen elintarvikesovellutuksista voisi kokeilla jäätelöön. Esim. hienointa vuorikidesuolaa. Sitä hienomakuista, mutta toisaalta kestävää. Varmaan jokin pekaani tai pistassipähkinäjäätelö voisi olla hyvinkin ehkä, jopa erityylisillä suolatuotteilla buustattavissa? Myös valkosipulijäde, voisi toimia parantauenkin suolaropseilla, tai esim perunajäätelö? Myös "soijajäätelöt" tai jotkut muut kasvispahakejäätelöt(jota soijajäde ei ole) voisivat omata piilopotentiaalia suolankäyttöön? Myös maitoa voisi harkita suolan käytön paikaksi? Mutta niitä kuten kaikkea voi kokeilla mikromittakaavassa vaikka sellaisessa pienessä lusikassa, jota voidaan käyttää gastronomian kehitysalustana. Ennen varsinaiseen koetuotantosarjavaiheeseen siirtymistä. Tosin köyhyydessä kaikki on: "once in a lifetime experience", koska Suomessa on kuitenkin vain muutama kalliimman hintatason postikoodialue, jotka pystyvät pitämään esim. päällimmäiset leikkeleet ja pihvilihat alelaarisssa, joka aamu mummeleiden ankarasti prosetsoidessa niiden olemista lihatiskeissä päällimmäisinä. Siksi ääriköyhyys on valintojen maailma. Vastakohtina maaseutu, jossa kaikki on kaukana ja sitä niukalti, sekä kaupunki, jossa toisten ylenkatsoma on toisten aterikokonaisuuksien runko. Tämä ei siis ole mikään yleinen toteamus Suomessa olevia eri alueita kohtaan. Mutta kuuluu ääriköyhyydessä olevien aktivitoimijoiden maailmaan. Joka tapauksessa esim. tulottomuudessa eläminen on aina suunnitelmallisuutta jokaisen minuutin, sekunnin ja niiden murto-osien kohdalla. Kipua nälästä ja kauhua tulevasta. Kansalaistyöllä ongelma voitaisiin kuitenkin ratkaista. Sillä kansalaityöjärjestelmässä ihminen voisi työtä vastaan saada elintarvikkeita tai vaikkapa osuuksia kansankeittiöissä valmistettavista ateriakokonaisuuksista. Tällöin ketään ei voitaisi jättää pitkiksi ajoiksi kokonaan ravintovirtojen ulkopuolelle. Mutta rangaistuksena ja pelotuksena muille, ihmisiä kuitenkin määritellään nälkäkuolemaan. Koska köyhyys ei ole ongelma, mutta ravinnonpuute tappaa, sitä ennen sairastuttaen vakavasti.

Lue lisää

Himmeää, todella himmeää.

Kurjenmiekka_ kirjoitti:

N-kurkiainen voisi valmistaa siitä kolmannesta omenasta lounaan au naturel venäläisen tai virolaisen keittiön mukaisesti buustaamalla kaneli.

Venäläisestä omenasta tulee mieleen punajuuri, sipuli, purjosipuli, valkoinen mössö, peruna, omena jne. noppasalaatti, jossa voi olla myös kalaa. Monesti siinä on miettinyt, että baassiksena se voisi olla hyvä, mutta kalan voisi korvata alelaarilihalla. Ja omenan osuutta vähentää, jos sitä ei buustaa esim. chiliin. Lisäksi tuoreiden yrttien käyttö raikasvenäläiseen salaattiin voi ehkä olla ihan jees. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, voisiko omenaa kytkeä elimellisenä osana esim. Eestissäkin esiityvään hapantuotte perinteeseen? Lisäksi on olemassa mm. omenapelmeenejä, jotka voi valmistuksen jälkeen mm. paistaa ja tarjota left over tyyppisesti mm. kuultosipulien, chilin, smetanan ja soijan kanssa.
Kanelien maailma vie ajatukset riisipuuroon, jossa omena voisi esiintyä mm. jam jam tyyppisenä kokonaisuutena kanelin kanssa pikkusokuroituna. Riisipuurosta n-kurkiainen pitää eniten siten, että siihen on laitettu runsas voisilmä ja tuhdit ruolaropseet. Lisäksi riisipuuroon voi lisätä mm. alelaarin valmislihoja leikkeleinä tuomaan makua ja köyhyydessä niin pulmallisen harmittavaa proteiinien puutetta kompensoimaan ihmisen ravintoon.
Toisaalta voisi pohtia riisipuuroissa, että toisen puolen lautasesta päällystäisi suolaisella omena kaneli jam jamilla. Ja toisen söisi perinteisenä voisuola aleliha seoksena. Siinä olisi ikäänkuin kaksi ateriakokonaisuutta kerralla.

Venäjällä ja Eestissä on joitakin todella hyviä ruokia.

slfhrightguhyuhjyu kirjoitti:

Himmeää, todella himmeää.

Mm. uunijäätelön kuorta tai sen kylkitorttua voi buustata sopivalla raikaskidesuolla.

Kurjenmiekka_ kirjoitti:

Venäjällä ja Eestissä on joitakin todella hyviä ruokia.

Venäjä on laaja maa ja siellä on sen aikaisempien imperuimin ajoilta esim. monenlaisia erilaisia katuruoka ja ruokaperinteitä, jotka ovat jalostuneet esim. nykyaikana pikaruokaloiksi tai etnisiksi keittiöiksi ja ravintoloiksi. Joten kyllä se pitää paikkaansa, että Venäjällä on hyvä, rikas ja raikas ruokaperinne. Jos, myös epätieteellinen "etnisyyden" epäolennainen aspektikin otetaan esille, niin myös itse venäläisessäkin keittiössä ja tavassa tehdä ruokaa jotain hyvää. Joka heijastuu mm. vieläkin siihen, että lihomisen tuleminen muotiin elintarvikkeiden tähden on siellä vieläkin hieman myöhässä länsimaihin nähden. Jota tietyllä tavalla terve elintarvikevalio pitää yllä. Myös makujen maailmassa venäläinen ruoka on runsasta. Ja on olemassa monia eri tuotteita, jotka ovat aivan mainioita. Ja, joihin kannattaa tutustua mm. eestikauppojen ja venäläisten ruokakauppojen avulla, koska osassa niiden hintakilpailukyky on hyvä. "Etninen keittiö" ei ole ainoastaan orientaali asia, kuten monesti ajatellaan, vaan makumatkat voivat myös suuntautua lähialueille.
Samoin on tilanne Eestissä, vaikka sen osa osana imperiumiumeja onkin ollut osaltaan ehkä karumpi. (vaikka siellä ei olekaan ollu esim. maaorjuutta 1800 luvun alun jälkeen, eikä oikein sitäkään, esim. verrattuna venäläiseen maaorjuuteen) Mutta myös siellä on hyvää paikallista ruokaperinnettä, kuten myös imperiumin osana olemista tullutta ja kansainvälistäkin perua olevaa ruokakulttuuria.
Erityisesti köyhälle on sekä venäläiselle, että eestiläiselle keittöllä paljon annettavaa. Koska esim. niiden tapa käyttää rasvaa, mausteita, suolaa jne. on pilaamaton. Ravinnot ovat ravinteikkaita ja samanaikaisesti maukkaita. Ja myös mahdollisesti terveellisiä, koska niillä ei esim. pääse ylipainoa syntymään välttämättä vuosienkaan varrella.
Eli, elintarviketeollisuudella ei ole ollut pakottavaa tarvetta laskea massatuotantojen hintaa voitonsaamiseksi, kuten asian laita oli aiemmin sisämarkkinoiltaan suljetussa Suomessa. Jossa veden osuutta ruoassa on pyritty lisäämään. Ja mm. kalliita ulkomailta hankittua suolaa ja mausteita välttämään viimeiseen asti. Joka on aiheuttanut keinotekoisten makujen markkinat, joita on mainostettu kansalle niiden "terveellisyydellä", jotta ihmiset osaisivat oikein vaatia korviketta itselleen.
Samoin myös rasvankäyttö prosessoituna on vienyt oikeaa voiosaamista valitettavasti Suomesta todella paljon pois.

Mun mieliomenalajike on se vihreä Granny Smith, sopivan hapokas ja rapea.

Tuossa vielä yksi hyvä ohje napakan suutuntuman ystäville. Vaikka varsinaista ropsesuolausta ei siinä käytetäkkään. Se vain asiassa jää kiinnostamaan, voisiko suolaomenoita vielä jotenkin buustata esim. chili ja soijakastikkeilla. Ja mikä rooli voisi jäädä inkiväärikaalille tai wasabitahnalle (siis suomistyle, koska oikea wasabi on vaikeaa hankkia ja sen hintaluokat ovat köyhyyden maailmassa toimivalla aktiivioperoijalle mahdottomia).
http://www.idealista.fi/suolaiset-uuniomenat/?_ga=1.163209983.294745183.1459260933