suhteelle, mutta harvoin päinvastoin. Ystävyys ei kovinkaan paljon eroa parisuhteesta luottamuksen ja keskinäisen kunnioittamisen suhteen.Vankka pohja siis valmiina.
Rakkaus taas. Se usein päättyessään murskaa ne molemmat, joten silloin ystävyyden säilymiseksi joutuisi aloittamaan rakentamisen ihan alusta, joka tekee siitä hankalampaa ja sen eteen täytyisi nähdä enemmän vaivaa. Eikä se silti pakolla tulisi onnistumaan.
Rakkaus taas. Se usein päättyessään murskaa ne molemmat, joten silloin ystävyyden säilymiseksi joutuisi aloittamaan rakentamisen ihan alusta, joka tekee siitä hankalampaa ja sen eteen täytyisi nähdä enemmän vaivaa. Eikä se silti pakolla tulisi onnistumaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Satavarmasti toimii niinkin päin että seurustelu (tutustuminen) johtaa ystävyyteen ja pidän tätä jopa varmempana merkkinä suhteen toimivuudesta kun tunnetasollakin on jo vahvoja pohjia.
Toista se on esim. duunikavereiden ystävystyä ja lyöttäytyä hissuksiin yhteen "kun meillä on niin paljon sitä ja tätä kokemusta", näille suhteille povaan hidasta tai nopeampaa leipääntymistä ja liki väistämätöntä eroa.
Ystävyys eroaa rakastavasta parisuhteesta valtavasti, aivan helevetisti. Joo, frendejä ja tuttuja/sukulaisia rakastaa mutta puolisoaan rakastaa syvemmällä tasolla kun siinä eletään yhtä elämää kahden ihmisen kesken koko ajan.
Ja mimmithän hakeekin sitä vuosituhannen rakkautta tunteiden kautta.
Ei se lopulta eroa kovinkaan paljoa. Ja joillekinhan se kumppani kun on samalla myös paras ystävä. Ystävyys vaatii siis vain vähän lisää muuttuakseen suhteeksi.
Mutta jos rakkaus on kuollut, jäljellä on hyvin vähän aineksia saada kokoon enää mitään kestävää.
Ylintä kappalettasi en ymmärtänyt. Olet siis sitä mieltä että seurustelun (eli parisuhteen) päätyminen ystävyyteen on merkki toimivasta suhteesta? Silloinhan juuri ei enää olla suhteessa...
Mielestäni seurustelu ei ole vielä mikään parisuhde vaan vasta ikäänkuin tutustumis- ja tapailuvaihe.
Ja tarkoitin että ihastumisen/rakastumisen jälkeen tapahtuva seurustelu saattaa johtaa kestävämpään parisuhteeseen kun siinä on vahva tunne alkusysäyksenä mihinkään. Sori, mun huolimattomuutta kun typotin sen alun :)
Näemme asian sitten eri tavoin. Minä miellän seurustelun parisuhteeksi. Riippuu varmasti siis paljon ihmisistä miten minkäkin asian kokee ja näkee.
Voihan ystävystenkin välillä olla ihastumisia ja kipinöidä ja se voi johtaa vaikka kuinka kestävään suhteeseen ja vastaavasti on parisuhteita, joissa ainoa koossa pitävä voima on fyysistä muotoa, eli ei ystävyydestä tai henkisestä yhteydestä tietoakaan. Ja silti ollaan vuosia yhdessä.
Menehän nukkumaan niin jaksat ehkä huomenna jutella sen naisen kanssa.
Joo, näkemyseroja tosiaan kun itse ajattelen juuri kuten kirjoitin. Samaa mieltä olen että kaverussuhteista saattaa kehkeytyä ihastumisia puolin tai toisin, itse olen havainnut tämän elävästi kun moni frendi tai duunikaveri nainen on ihastunut minuun ja kysellyt kiinnostustani mutten ole alkanut mihinkään kun en ole itse tuntenut mitään.
En ole halunnut enkä halua ainoastaan vuosia kestävää suhdetta vaan parempaa.
Toivottavasti sain avattua näkemyksiäni.
" En ole halunnut enkä halua ainoastaan vuosia kestävää suhdetta vaan parempaa"
Usko tai älä, sitähän samaa kaikki haluaa. :)
Niin, nuo yksipuoliset ihastumiset ovat ikäviä mutta tarkoitinkin yllä molemminpuolista tunnetta. Eli ei se ystävyys ole automaattisesti mikään loppuelämän status. Ihmiset kun muuttuvat vuosien mittaan ja niin voivat heidän tunteensakin muuttua.
Mieluummin rakkaus pohja suhteelle, kuin ystävyys. Ystävä ja ystävät ovat toista maata. Kuka haluaisi siltä pohjalta aloittaa suhteen. En voisi kuvitella rakastelua ystävän kanssa ilman fyysistä kemiaa ja rakkautta. Ystävänrakkaus ei sinä auta.
En osaa sanoa kun ei ole omakohtaista kokemusta näinpäin, mutta tiedän tapauksia ja kyllä niillä on sitä fyysistäkin halua ja rakkautta. Tuskin olisi vuosien avioliitto muuten jatkunut vaikka ystävyydestä alkunsa saikin. :)
Itsellä "ongelmana" se, että ihminen jota kohtaan mulla oli voimakkaita tunteita suhteemme aikana, lähestyy minua nyt "ystävänä" enkä usko että se tulisi toimimaan ja sen hänellekin sanoin. Juuri siksi että liikaa meni rikki silloin aikoinaan. Esimerkiksi se luottamus.
Etsi uus nainen. Tuo ei tuu toimimaan. Ansaitset parempaa.
Ainoastaan silloin onnistuu tuo ystävyys suhteen jälkeen jos molemmat sinkkuja. Muutoin ei onnistu en käsitä miten jotkut luulevat että varatun puoliso sen hyväsyisi. Ellei ole rehellisesti keskusteltu kaikkien osapuolien kanssa. Muutoin käy niin että se salasuhde jonka jälkeen muka ystävyys alkaa ei näytä sille eihän? Joten ystävyys on rehellisyydestä kiinni kaikkien osapuolien kanssa. Koska onhan jo valehdeltu puolisolle salasuhteen alkaessa. Jos sanotte ettei tarvitse kertoa kaikkea. Salasuhteisiin kun alkaa niin siitä jää kiinni helposti. Joten kun mies seuraavan kerran tulee luoksesi (ystävänä) kahville. On soppa valmis. Silloin pitäisi ottaa ystäväksi myös puoliso. Silloin voidaan puhua ystävyydestä. Ei muutoin
Mulla on kaks exää hyviä ystviä. Toimii todella hyvin. Ovat säilyneet ystävinä vaiko oon ollu uusissa parisuhteissa. Myös pidemmät tauot yhteydenpidossa on ystävyys kestänyt.
Kuulostaapa lähinnä kaveruudelta tai tuttavuudelta. Ystävyys on vastavuoroista.
Ystävä. Sellainenko sydänystävä jonka kanssa istutaan kalliolla käsikkäin? Minusta se kuulostaa rakkaussuhteelta.
En pese myöskään parisuhteiden likapyykkiäni"ystävien" kanssa.
Kyllä ystävyys voi olla pohjana
ihastuminen ja rakastuminen ovat ystäviä keskenään