Te leikitte silloin ja te leikitte nyt... Mä en ikinä tajunnut sääntöjä. Mutta parasta on se ettei mun tarvitsekaan tajuta sillä en ole samalla leikkikentällä. Mun pelissä ei ole sääntöjä, sillä sitä pelataan vaan omaksi iloksi ja opiksi. Kaipaillaan jos välillä siltä tuntuu, vastaillaan kivan kuuloisiin viesteihin (ei tarvitse omia mitään). Joskus harvoin haaveillen että joku kiva ne lukis, mutta useimmiten enää ei. Toivoisihan sitä löytävänsä rakkauden taas joskus, mutta kyllä se lymyää kaikkien hiekkisten ulkopuolella, jossain tuolla rajoittamattomassa villissä luonnossa. Minne on monta polkua eikä yhtään valmista karttaa. Kun löytyy se kartanlukija, löytyy se karttakin:)
Oletan että olen yksin polullani tämän kesän
Metsänsä_nainen
068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.