Eikö vain Jumalallista huolenpitoa kuvastakin parhaiten sana 'tarkoituksenmukaisuus'? Meidän Herramme ei anna niin kuin tämä maailma antaa.
Nimittäin antaahan tämä maailma ihmisille hyvääkin - ei siis pelkkää murhetta ja surua, vaan myös menestystä ja iloa.
Suurin ero maailman antamisessa ja Jumalan huolenpidossa ei olekaan 'lahjassa', vaan tavassa jolla se annetaan.
Kun maailma 'siunaa' ihmistä, se turruttaa tämän luottamaan vaurauteen tai omaan itseensä.
Lopputuloksena ei ole paljon puhuttu vapaus, vaan päinvastoin ihminen sitoo itsensä entistä tiukemmin kiinni maailman antamaan 'lahjaan' ymmärtämättä kuinka se kahlitsee häntä.
Täten hän kuluttaa elämänsä joko saadun vaurauden vaalimiseen tai uran / oman henkisen pääomansa kehittämiseen ilman, että ikinä heräisi nauttimaan elämästä Jumalan lahjana.
Sen sijaan Jumalan tapa pitää huolta ja siunata omiaan on toisenlainen. Hän tahtoo, että oppisimme luottamaan häneen joka päivä ja joka hetki.
Jos elantomme sitä vaatii, hän voi tehdä joka päivä uuden ihmeen.
Hänen ei tarvitse antaa meille tänään 'eväitä' loppuelämäksemme, etteivät ne pilaantuisi tai etteivät ne pilaisi meitä, vaan hän antaa joka päivä omilleen tuoreet 'eväät'.
Hän ei tahdo orjuuttaa meitä elämään 'eväiden' orjina, vaan elämään vapaina ilman murhetta huomisesta tietäen, että hän on kykenevä pitämään meistä hyvää huolta.
Tavoitteena ei ole sitoa ihmistä maalliseen, vaan vapauttaa hänet luottamaan yksin Herraan joka ainoana elinpäivänä.
Ajatus Jumalan huolenpidon jatkuvuudesta ei perustu vain tähän yhteen viitteelliseen raamatunkohtaan, vaan pikemminkin teksti on vain yksi esimerkki siitä kuinka tämä Jumalallinen periaate toimii (Matt. 6:24-34, 1. Piet. 5:6-7, Luuk. 12:6-7).
Nimittäin antaahan tämä maailma ihmisille hyvääkin - ei siis pelkkää murhetta ja surua, vaan myös menestystä ja iloa.
Suurin ero maailman antamisessa ja Jumalan huolenpidossa ei olekaan 'lahjassa', vaan tavassa jolla se annetaan.
Kun maailma 'siunaa' ihmistä, se turruttaa tämän luottamaan vaurauteen tai omaan itseensä.
Lopputuloksena ei ole paljon puhuttu vapaus, vaan päinvastoin ihminen sitoo itsensä entistä tiukemmin kiinni maailman antamaan 'lahjaan' ymmärtämättä kuinka se kahlitsee häntä.
Täten hän kuluttaa elämänsä joko saadun vaurauden vaalimiseen tai uran / oman henkisen pääomansa kehittämiseen ilman, että ikinä heräisi nauttimaan elämästä Jumalan lahjana.
Sen sijaan Jumalan tapa pitää huolta ja siunata omiaan on toisenlainen. Hän tahtoo, että oppisimme luottamaan häneen joka päivä ja joka hetki.
Jos elantomme sitä vaatii, hän voi tehdä joka päivä uuden ihmeen.
Hänen ei tarvitse antaa meille tänään 'eväitä' loppuelämäksemme, etteivät ne pilaantuisi tai etteivät ne pilaisi meitä, vaan hän antaa joka päivä omilleen tuoreet 'eväät'.
Hän ei tahdo orjuuttaa meitä elämään 'eväiden' orjina, vaan elämään vapaina ilman murhetta huomisesta tietäen, että hän on kykenevä pitämään meistä hyvää huolta.
Tavoitteena ei ole sitoa ihmistä maalliseen, vaan vapauttaa hänet luottamaan yksin Herraan joka ainoana elinpäivänä.
Ajatus Jumalan huolenpidon jatkuvuudesta ei perustu vain tähän yhteen viitteelliseen raamatunkohtaan, vaan pikemminkin teksti on vain yksi esimerkki siitä kuinka tämä Jumalallinen periaate toimii (Matt. 6:24-34, 1. Piet. 5:6-7, Luuk. 12:6-7).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lähde aloitukseen.
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2005-05-31
Kunnia Herralle.
=K.
ok-
ok/
Herra, kädelläsi
itkeä mä saan,
kohonnut ei käsi kostamaan.
Sitä naulat pisti
pahuus ihmisten
anteeksi soi risti kaiken sen.
....
Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään
ikirauhan antaa, valoon jään.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
Anna -Mari Kaskinen