Olen 22v nainen. Vihaan sitä millainen olen nykyään. Pari vuotta aiemmin olin ihan tyytyväinen itseeni ja olin iloinen ja hymyileväinen ja harrastin liikuntaa päivittäin sekä ruokavalio oli monipuolista ja terveellistä.
Nykyään olen itseeni (eniten ulkonäkööni) niin tyytymätön ja suorastaan vihaan itseäni. Kaikki on lähtenyt siitä että aloin tarkkailemaan itseäni peilistä ja siitä on tullut pakkomielle. Teen sitä jatkuvasti, kuitenkin niin ettei kukaan huomaisi enkä herätä huomiota. Jopa autoa ajaessa (kun olen yksin eikä takana tule autoja) asetan taustapeilin kasvojani kohti ja tarkkailen kasvojani vähän väliä. Aamulla kun herään niin ensimmäisenä otan tyynyn alta käsipeilini ja katson miltä näytän. En tee sitä joka aamu mutta aina välillä.
Jos olen kaupassa, kavereiden kanssa ulkona tai muualla kodin ulkopuolella niin jossakin vaiheessa on pakko vilkaista peiliin tai mikä tahansa heijastaakaan ja jos en vilkaise niin tunnen oloni niin epävarmaksi ja kamalaksi. Sitten taas kun vilkaisen itseäni niin välillä näytän mielestäni ihan ok:lta (mieliala nousee) mutta välillä niin v*tun rumalta että hävettää kulkea ihmisten ilmoilla ja mieliala on nollassa.
Olen huomannut että oma ulkonäköni määrittää onnellisuuteni enkä pysty nauttia elämästä niin kuin pitäisi. Olen tuhlannut elämääni niin paljon. Elämääni hankaloittaa myös se että mietin aina mitä muut minusta ajattelevat ja on kokoajan sellainen tunne että kaikki tuijottavat minua. Sitä on ollut aina murrosiästä lähtien.
Tällähetkellä tuntuu että olen vaihdellen jollakin tasolla masentuneempi jolloin olen aneeminen ja laiska ja ajattelen vain itseäni ja välillä olen pirteämpi, toimelias ja muut huomioon ottava.
En ole käynyt lääkärissä tai terapiassa lähinnä siksi kun välillä tunnen oloni pirteämmäksi enkä ole silloin niin negatiivinen itseäni kohtaan. "Kaikki on vain ohimenevää."
Vähän aikaa sitten olin todella tyytymätön hiuksiini ja ilmeeseeni ja leikkasin hiuksiani ja nypin kulmakarvoja LIIKAA. Nyt kaduttaa ja hävettää....
Olen ruma ja haluan kuolla
27
2253
Vastaukset
- tarvitsetapua
Niin kuin varmaan itse tiedät niin ongelma on sinun minuudessasi ja itsetunnossa. Ihminen on kumma olio, että mieltää usein sielunsa fyysinen olemuksen kautta, vaikka se on vain osa persoonaa. Ihminen on kokonaisuus: ruumis, sielu ja henki. Vaikka olisi kuinka säihkyvä fyysisesti niin ajan myötä ulkoinen olemus rapistuu, tulee ryppyjä, kumaruutta, haurastumista. Onneksi taivaallisessa olotilassa olemme kuin 25- 30-vuotiaita, eikä ole edes "valuvikoja" hörökorvia, isoa nenää ja ei mitään kehityshäiriöitä.
Ajattele. Monia syntyy tänne ilman raajoja, vammaisina, mutta he saattavat kokea valtavaa onnea ja tyyneyttä olemassa olostaan.
Kyllä sinulla on nyt jonkinlainen sisäinen vamma, ettet hyväksy itseäsi. Kohdistat tuon rauhattomuutesi ja vihan itseäsi kohtaan ulkoiseen olemukseesi, joka on vain osa sinua.- PeilinOrja
Kiitos viestistäsi!
Pitäisi oppia katsomaan itseäni kokonaisuutena, mutta yleensä vain keskityn pieniin asioihin kuten esim. kasvoihini ihohuokosia myöden ja en itsessäni mitään muuta näekään kuin kasvojen pieniä virheitä johon tuskin kukaan muu edes kiinnitä mitään huomiota. - Anonyymi
PeilinOrja kirjoitti:
Kiitos viestistäsi!
Pitäisi oppia katsomaan itseäni kokonaisuutena, mutta yleensä vain keskityn pieniin asioihin kuten esim. kasvoihini ihohuokosia myöden ja en itsessäni mitään muuta näekään kuin kasvojen pieniä virheitä johon tuskin kukaan muu edes kiinnitä mitään huomiota.Oletko kokeillut sähköshokkihoitoa?
- obi1
älä ny tohon hommaan mitään lääkkeitä ala vetää. mikset jatka urheiluas ja terveellistä elämän tapaa? eka sun pitäis hyväksyä ittes sellasena kun olet. se on se eka askel. sit sä voi löytää jonkun joka myös tykkää susta, sellasena kun olet. sä voisit kuunnella raappanan biisin älä aprikoi. joka aamu ennen kun otat sen peilin kätees. hyvää kesää!!!!
;>- PeilinOrja
Säännöllinen urheilu ja terveellinen elämäntapa vähitellen jäi raskaan työn takia ja aloin harrastamaan tunnesyömistä. Välillä otan itseäni niskasta kiinni ja yritän löytää itsestäni taas sen palavan halun elää terveellisemmin. Hetken se kestää kunnes taas tulee henkisesti paha olo ja ratkean syömään ylimääräistä. Syöminen ei kuitenkaan näy ulkonäössäni. Tunnen vain olevani aiempaa väsyneempi ja vaivun herkästi alakuloon.
Ehkä se olisikin ihan hyvä kun vain pitäisin itsekuria ja välttäisin tunnesyömiset niin menisi tämä ulkonäön kanssa kamppailu ohitse kun olisi muita asioita joihin keskittyä.
Toi on kyllä niin totta että minun pitäisi ensimmäisenä hyväksyä itseni jos aion löytää jonkun joka kiinnostuisi minusta. Olen huomannut että torjun KAIKKI miehet jotka minua yrittää lähestyä. Joskus aika ilkeäänkin sävyyn olen torjunut. Ensinnäkään en voi mitenkään uskoa että kukaan kiinnostuisi minusta ja toisekseen olen varma että jossain vaiheessa mies jättäisi minut kun löytäisi kiinnostavamman naisen ja masentuisin totaalisesti ja vihaisin itseäni lopunelämän joten mitä turhaa edes yrittää löytää ketään.
Haluan päästä eroon ongelmistani ja negatiivisesta ajattelusta mutta se on vaikeaa.
Kiitos muuten viestistäsi, hyvää kesää sullekin ja aion kuunnella tuon biisin. Ainakin biisin sanat vaikutti oikein osuvilta. :) - obi1
okei....no mä löysin sun jutusta pari kohtaa heti,mis alko hälyttää. sä siis heität pyyhkeen kehään jo siin vaihees ,kun joku sua lähestyy...no siis oot kuitenkin vähintään suht hyvännäköin jos näin käy. mut oot luovuttanu jo valmiiks. ei se sillee vaa toimi. sulla on paha pelko että menetät jonkun, jota ei ees viel oo. kuulostaa aika uskomattomalta, mutta kaiketi totta.
sit sä mietit sellasta että kun jonkun kohtaisit ja ois molemmin puolista kiinnostusta,homma toimis ja sillee, mutta sä tuhoat sen jo sillä että sen pitäis saman tien natsasta loppu elämäks , ettet eron mahollisesti tulles hajoo atomeiks. joo-o. sanosin että nykymaailmas on lottovoitto löytää ja saada aikaseks sellain parisuhde mikä kestäis sen viiskyt vuotta. sä isket rimas niin korkeelle , että ei ihme jos pelottaa. sitä kun tarttis osata olla ilonen siitä on ja olla tyytyväinen siinä hetkessä missä elää. sillee se toimii.
sitä paitsi jokainen ihmissuhde, vaik ois lyhyempikin, voi opettaa jotain jota tarvii oppia elämän edessä olevia juttuja varten. sellasta se on. lähe vaikka sinkkuristeilylle, kesäfestareille ja mihin vaan mistä voit kaverin itelles löytää.
pidä hauskaa ja ota vähän rennommin. ei kukaan tääl oo täydellinen. onnea matkaan!!!!
-kymppilinja : minä feat mariska haukibiisi
-maj karma : ukkonen
;> - Anonyymi
PeilinOrja kirjoitti:
Säännöllinen urheilu ja terveellinen elämäntapa vähitellen jäi raskaan työn takia ja aloin harrastamaan tunnesyömistä. Välillä otan itseäni niskasta kiinni ja yritän löytää itsestäni taas sen palavan halun elää terveellisemmin. Hetken se kestää kunnes taas tulee henkisesti paha olo ja ratkean syömään ylimääräistä. Syöminen ei kuitenkaan näy ulkonäössäni. Tunnen vain olevani aiempaa väsyneempi ja vaivun herkästi alakuloon.
Ehkä se olisikin ihan hyvä kun vain pitäisin itsekuria ja välttäisin tunnesyömiset niin menisi tämä ulkonäön kanssa kamppailu ohitse kun olisi muita asioita joihin keskittyä.
Toi on kyllä niin totta että minun pitäisi ensimmäisenä hyväksyä itseni jos aion löytää jonkun joka kiinnostuisi minusta. Olen huomannut että torjun KAIKKI miehet jotka minua yrittää lähestyä. Joskus aika ilkeäänkin sävyyn olen torjunut. Ensinnäkään en voi mitenkään uskoa että kukaan kiinnostuisi minusta ja toisekseen olen varma että jossain vaiheessa mies jättäisi minut kun löytäisi kiinnostavamman naisen ja masentuisin totaalisesti ja vihaisin itseäni lopunelämän joten mitä turhaa edes yrittää löytää ketään.
Haluan päästä eroon ongelmistani ja negatiivisesta ajattelusta mutta se on vaikeaa.
Kiitos muuten viestistäsi, hyvää kesää sullekin ja aion kuunnella tuon biisin. Ainakin biisin sanat vaikutti oikein osuvilta. :)Pakko kommentoida 35-vuotiaana, härkäpäisenä naisena sua tähän kommenttiin........
Kuulostaa siltä, että sulla on helevetin huono itsetunto, asia, josta olen itekki kärsiny tähän ikään asti - mäkii vihasin itteäni ja omaa ulkonäköäni ja mietin, että en näytä viehättävältä miesten silmissä....... Totuus on kuitenki, että kaikki ihmiset on eri näköisiä eikä kukaan voi muuttaa tai taikoa itteään toisen näköseks ihmiseks, joten sulla ei ole ku 2 vaihtoehtoa - oppia pitämään itestäs sen näkösenä ku olet ja sellaisena, ku olet tai sit rypeä koko loppuelämä surkean itsetunnon kanssa itsesäälissä ja sellanen ei ole kovin onnellista ja mielekästä elämää.......
Oon ite omaehtonen, itepäinen ja kaikkitietävä oman tieni kulkija - koen, että mun mielipiteet on ainoita oikeita ja mun ajattelutapa ainoo ja oikee, vaikka jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja ajatteluun enkä tule toimeen erilaisten ihmisten kanssa juuri mm. tämän takia tai no ainakaan kaikenlaisten ihmisten, mutta hyväksyn itteni tällaisena ja jätän ihmiset, joiden kanssa en tule toimeen, omaan arvoonsa - en kiusaa tai syrji heitä, mutta en myöskään juttele heidän kanssaan........
Ja tähän ulkonäköasiaan palaten, jos joku mies ei sua hyväksy sen näköisenä kuin oot ja muutenki sellaisena kuin oot, tällainen mies voi vetää käteen eikä se oo oikee ihminen sulle.......
Älä siis tuhlaa aikaasi ja energiaas tollasiin ihmisiin, ne ei oo sun arvoisia........
Voin ite kertoa sen kokemuksen syvällä rintaäänellä - mua aikoinaan kiusattiin peruskoulussa yläasteella ja haukuttiin rumaks ja se söi mun itsetunnon totaalisesti.......
Mulla on myös ollu pari suhdetta, jossa se mies arvosteli, mitätöi ja alisti mua ja sit, ku erosin, ni häiriköi ja stalkkas mua, ku on niin kova ikävä, ni sanoin sille suorat sanat ja uhkasin vetää turpaan, jos ei lakkaa häiriköimästä mua, jolloin se uhkas tappaa mut ja myös sille toiselle ns. arvostelijamiehelle sanoin, että mä oon sellanen ku mä oon - jos ei hänelle kelpaa, voi vetää käteen........
Eli ne miehet ei ollu mun arvoisia ja mun kiusaajat on ollu vaan tyhmiä ja lapsellisia kusipäitä.......
Kasvata se itsetunto ja yritä opetella pitämään itestäs sen näköisenä kuin olet, jos et halua riutua itseinhossa ja säälissä lopun elämää - ei siihen ole oikein muuta vaihtoehtoa..........
Joo, ei se itsetunnon kasvattaminen ja parantaminen helppoa ole etenkin, jos toiset ihmiset vielä lyttää sua ja polkee maahan, mutta totuus on se, että jos muut ihmiset ei sua arvosta ja sua hyväksy, sun täytyy tehhä se ite........Kukaan muu ei voi tehä sitä sun puolesta ja ne ihmiset, jotka ei sua arvosta ja usko suhun potentiaaliin, voi nussia persettään ja vetää käteen....... 🙂😏
- 78567567
Minullakin on samaa, vaikka olen sinua 5 vuotta vanhempi.
Minä tunnen itse vanhaksi akaksi jo, vaikka olenkin välillä lapsellinen.
En jaksa innostua enää samoista asioista kuin nuorena, järkeilen asioita liikaa, vaikka pitäisi yksinkertaisesti vain nauttia elämästä. Se on sitä aikuisuutta ja aivan perseestä tämä ainakin minun mielestäni on.
Minäkin tarkkailen itseäni peilistä jatkuvasti, vaikka tiedän olevani ruma. Silti aina katson, jos vaikka voisinkin hyväksyä itseni.
Huomaan, että minulle alkaa ilmestyä jopa ensimmäisiä juonteita silmien ympärille.
En osaa sinua oikein auttaa, mutta halusin viestiä tällä, ettet ole ainakaan ainoa, kuka tällaisesta kärsii.
Olisi varmasti hienoa jos minäkin saisin kavereita, jotka hyväksyisivät minut tällaisena, mutta se on aika paljon vaadittu tällaiselta ihmiseltä.- PeilinOrja
Lohduttavaa kuulla että on muitakin. Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
- herätkääjo
Tämä maailma pyörii ja koko bisnesteollisuus ulkoisen olemassaolon ympärillä. Sehän on vain harhaa ja nuoria, erikoisesti nuoria naisia vedetään höplästä.
- Rositasaari
Ensin kannattaa opetella hyväksymään itsensä sinusta ei tule eri näköistä vaikka yrität.olet varmaan tosikaunis mutta näet itsesi van tosi rumana kun alat ajattelemaan sitä ja katsot koko ajan peiliin.ilman peiliäkin voi elää! tsemppiä sulle ja lopeta jatkuva peiliin katsominen
- Obi1
Just niin! Be happy to be you. Theres only One like you!!!
;>! Vähän samanlaisia ongelmia kun mulla, mutta itteäni masentaa pahoin ja oon ilkee naisille ja hermostun ja haukun, mielialat heittelee paljon, ja välil on päivii, jolloin on kaikki hyvin.
- todella-ruma
Se tosiasia kyllä, että jotku naiset todella harvat kylläkin, mutta niitäkin on nimittäin todella RUMIA. Itse kuulun juuri niihin RUMIIN ei tavllisen rumiin vaan poikkeavan rumiin siksipä olen masentunut ja mikään muu ei aiheutakaan masennusta kuin se, että ihmiset vihaavat, syrjivät, pilkkaavat ja pitävät jälkeenjääneenä ruman ulkonäköni takia ja tää ulkonäkö on mulla pilanut koko elämäni tai eihän mulla elämää koskaan ole edes ollut. Olisi kannattanut tehdä jo ihan nuorena se itsari koska ei tää elämä tästä yhtään parantunut, vaikka aikaa kului ja nyt olen jo lähes 50v joiten yhtä tyhjän kanssa ollut sekä koko elämä pelkkää kärsimystä. Onneksi lähden pian täältä.
- Feeniksin_kyynel
Se on selvä, että kukaan ei voi olla täydellinen. Mutta mikä tässä elämässä todella on tärkeää? Se että voi tehdä sitä mitä haluaa. Loppujen lopuksi ei kannata surkutella niitä asioita joihin ei ole itse voinut vaikuttaa mitenkään, kuten ulkonäköön. Oma keho ja naama on jokaiselle tärkeä. Mutta kaikesta huolimatta elämästä voi nauttia, näytti sittten miltä tahansa.
Tiedän hyvin sun tuntees. Olen itsekin kokenut rumuuden tunnetta vuosia sitten. Se ei ole mukavaa. Se tunne on jatkuvasti läsnä. Koko ajan voi katsella kuinka puhtoisilta kaikki muut näyttävätkään. Se tuhoaa sisältäpäin. Joka hetki.
On siis kaksi vaihtoehtoa. Jos omalle ulkonäölle voi tehdä jotain, niin kannattaa tehdä itsensä onnellisemmaksi. Aina voi liikkua, syödä tervellisesti, nukkua silmäpussit pois ja muuta. Toinen vaihtoehto on, että oppii näkemään itsensä ja hyväksymään sen mitä näkee. Tää voi olla vaikeaa, jos pyörii vain "täydellisten" ihmisten parissa. On ihmeellistä, että jo pienen ajan jälken, jonka viettää itseään "rumempien" kanssa, oppii katselemaan itseään uusin silmin. Kun näkee, että joidenkin elämä on vielä vaikeampaa kuin oma, voi tajuta, ettei oma tilanne olekaan niin huono.
Jokainen päivä on mahdollisuus. Voimme valita hymyilemme vai irvistämmekö. Ei ainakaan kannata irvistää asioista, joille ei voi mitään.- todella-ruma
>>Mutta kaikesta huolimatta elämästä voi nauttia, näytti sittten miltä tahansa. <<
Normaalin näköine tai vähemmän kaunis toki voi nauttia elämästä, mutta ei TOSI RUMA nainen, ei todellakaan. Kaikki ovet sulkeutuu yrittipä minne tahansa. Kaikki mikä tapahtuu ihmisten parissa ei tule rumalla naisella onnistumaan. Vain sellaiset harrastukset missä voi olla täysin yksin ja missä ei kukaan muu ihminen sua näe on ainoa mahdollisuus"harrastaa" jotain ja yleensä se on neljän seinän sisällä jotain yksinäistä näpertelyä ja jos siitä nauttii niin mikäs siinä.
Jos ulkona haluaa harrastaa jotain kyllä se yleensä on jotain sellaista, että metsään pitää mennä yksinään ja jossa ei muita kulkijoita ole näkemässä, nämä on siis ainoat elämästä nautittavat asiat jos nyt niistä edes vaoi nauttia. Harva silti rumakaan haluaa YKSIN aina harrastaa tai olla kyllä se elämästä nauttiminen liittyy aina jotenkin ihmisten parissa olemiseen. - Feeniksin_kyynel
Et tainnut lukea juttuani tarkalla silmällä. Kun itse kokee itsensä rumaksi, olisi kaikken paras ruveta viettämään aikaa sellaisessa porukassa, missä ei koe huononmuuden tunnetta. En usko, että olet maailman ainoa ruma nainen. Liittykää yhteen ja viettäkää aikaa yhdessä, ilman että kenenkään tarvitsee huolestua ulkonäöstään. Ei se elämä ole kiinni siitä mitä yhteiskunta määrittelee. Onnellisuus ja elämästä nauttiminen saavutetaan, kun voi tuntea olevansa turvassa, kun tuntee, että itsestä välitetään, kun tuntee, että saa tehdä sitä mitä tykkää, kun saa elää. Vaikka "moni ovi sulkeutuisikin", ei ne kaikki sulkeudu.
Maailmassa on lukemattomia paikkoaja, ryhmiä ja muita, joissa ihmiset otetaan vastaan sellaisina kuin he ovat. Yksi esimerkki on Ranskan Lourdes, jonne kerääntyy miljoonia ihmisiä vuoden aikana ja heitä kaikkia yhdistää se, että moni kokee syrjintää eri syistä arjessaan, vain siksi, että he ovat omia itsejään.Mutta kun he saapuvat tuonne Lourdesiin, voivat he kokea olevansa taas elossa. Suomessa, maassa jossa suurin terveyden ja hyvinvoinnin ongelma on se, että ihmiset jäävät yksin, on näiden yksinäisten, rumien, sairaiden, kiusattujen, masentuneiden, itsemurhaa suunnittelevien, päihderiippuvaisten ja kaikkien muidenkin mahdollista lyöttäytyä yhteen ja saada vertaistukea. Jo nettiyhteys mahdollistaa paljon.
Raha ei tee ketään onnelliseksi, eikä muuten ulkonäkökään. Ne ovat vain tapoja muiden joukossa, joiden avulla voidaan tavoitella sitä mikä oikeasti ratkasee. - todella-ruma
Feeniksin_kyynel kirjoitti:
Et tainnut lukea juttuani tarkalla silmällä. Kun itse kokee itsensä rumaksi, olisi kaikken paras ruveta viettämään aikaa sellaisessa porukassa, missä ei koe huononmuuden tunnetta. En usko, että olet maailman ainoa ruma nainen. Liittykää yhteen ja viettäkää aikaa yhdessä, ilman että kenenkään tarvitsee huolestua ulkonäöstään. Ei se elämä ole kiinni siitä mitä yhteiskunta määrittelee. Onnellisuus ja elämästä nauttiminen saavutetaan, kun voi tuntea olevansa turvassa, kun tuntee, että itsestä välitetään, kun tuntee, että saa tehdä sitä mitä tykkää, kun saa elää. Vaikka "moni ovi sulkeutuisikin", ei ne kaikki sulkeudu.
Maailmassa on lukemattomia paikkoaja, ryhmiä ja muita, joissa ihmiset otetaan vastaan sellaisina kuin he ovat. Yksi esimerkki on Ranskan Lourdes, jonne kerääntyy miljoonia ihmisiä vuoden aikana ja heitä kaikkia yhdistää se, että moni kokee syrjintää eri syistä arjessaan, vain siksi, että he ovat omia itsejään.Mutta kun he saapuvat tuonne Lourdesiin, voivat he kokea olevansa taas elossa. Suomessa, maassa jossa suurin terveyden ja hyvinvoinnin ongelma on se, että ihmiset jäävät yksin, on näiden yksinäisten, rumien, sairaiden, kiusattujen, masentuneiden, itsemurhaa suunnittelevien, päihderiippuvaisten ja kaikkien muidenkin mahdollista lyöttäytyä yhteen ja saada vertaistukea. Jo nettiyhteys mahdollistaa paljon.
Raha ei tee ketään onnelliseksi, eikä muuten ulkonäkökään. Ne ovat vain tapoja muiden joukossa, joiden avulla voidaan tavoitella sitä mikä oikeasti ratkasee.Vaikea löytää muita näin rumia koska jo muut tavallisetkin rumat on muhun verrattuna kaunottaria ja ei mua oikein houkuttele liikkua jossain rumien porukassa koska silloin saan vaan entistä enemmän huomiota ja pilkkaa. Toki hyväksyisin ystäväkseni rumiakin, mutta ei niitä täällä ole näkynyt enkä mä jaksa alkaa etsimäänkään rumia ihmisiä ja mistä niitä löytää onko olemassa joku rumien ihmisten ystäväkerho? Enkä mä lähde matkustamaan mihinkään friikkitapahtumiin siellä masennun entisestään koska sittenhän sitä vasta leimautuisikin. Oikeastaan en pääse enää ulos ovesta ollenkaan saati sitten, että matkusteleisin. Ainoa asia mitä suunnittelen on vain elämästäni pois pääsy se on ainoa asia joka nyt houkuttelee todella kovasti.
- Feeniksin_kyynel
Voihan sitä aina perustaa itse jonkun keskusteluryhmän tai muun kun huomaa, että sellaselle on tarvetta. Nopean etsinnän jälkeen löytyi tällaisia:
http://www.naistenkartano.com/
https://www.naistenlinja.fi/tietoa-vakivallasta/muita-auttavia-tahoja/
Noissa linkeissä ei suoraan ollut ryhmää rumille naisille, mutta aihetta sivuavia ryhmiä oli. Tietysti noillekin voi ehdottaa, että voisiko perustaa uuden ryhmän sun ja muiden tarpeisiin.
Ymmärrän, että sulla on vaikeaa. Ei ole helppoa, kun elämänilo on sidottu siihen miltä naama näyttää. Kunpa voisin auttaa sua enemmän.
- peilinvanki
Mä olen ollut koko ikäni peiliin tuijottaja. Menin minne vain tai olinpa ihan kotonani, vilkaisen jatkuvasti peiliin ja sieltä näkyvä kuva korreloi suoraan olotilaani. Tiedän, että joku on pielessä siinä, että arvioin arvoani ihmisenä ulkonäköni perusteella, mutte ole osannut muuttaa suhtautumistapaani, vaikka ikäni on jo yli kuusikymmentä.
Lapsena minulla oli ominaisuuksia (en kerro niitä tässä), joiden vuoksi minua alaluokilla kiusattiin. Minulla oli silti runsaasti kavereita ja ystäviä ja lapsuus oli onnellinen. Nuoruudessani nuo "ominaisuudet" korjaantuivat ja minusta kasvoi pikkuhiljaa oikea kaunotar. Olenkin koko aikuisikäni saanut osakseni tavallista suurempaa huomiota miesten puolelta. Silti olen aina epävarma ulkonäöstäni ja minun täytyy se peilistä jatkuvasti tarkastaa. En tee sitä narsistisista syistä vaan siksi, että haluan varmistaa, että näytän ihan kelpaavalta.
Ja nyt, kun ikää on tullut ja ulkonäkö alkaa rapistua, minun on ehkä keskivertoa vaikeampi hyväksyö sitä, etten olekaan enää nuori ja kaunis, vaikka yleisellä mittapuulla voisi sanoa, että olen hyvin säilynyt ja miellyttävän näköinen. Mutta silti se pitää jatkuvasti peilaamalla tarkistaa. Näin kai se tulee jatkumaan ja edelleen laitan meikit päälle, kun menen viemään vaikka roskiakin.- Masentunutjaapuakaipaava
Mä en yhtään tykkää ulkonäöstäni. Ainahan sitä peiliin tulee vilkastua... . Joskus jopa tuntuu että pitäisi hirttää itseni. Tunnen oloni masentuneeksi...
- Kuolemattaparas
Homeopaattisista valmisteista voisi olla apua. Itse sain apua aika pian peiliin tuijottelusta, taisin ottaa Natrum Mur 200 ja 1M, sitten carcinosin 200 ja 1 M. Kuoleman haluun ja ylipainoisuuteen itsetunnon heikkoudesta johtuen yleensä auttaa Aurum Met 200, 1M. Yleensä noita 1 M saattaa olla vaikea saada, ellei homeopaatilla ole itsellään, joten 200 kin käy kerran päivässä. Suosittelen käyntiä homeopaatilla joka tapauksessa, eikä omin päin saa missään tapauksessa ottaa kahta viikkoa pitempään. Henkisiä asioita kannattaa myos pohtia, sieltä sitä voimaa saa jos ei muualta.
- Anonyymi
Minä olen ihan hirveän näköinen nainen. Ihan täynnä vikoja koko naama. Elämäni on ollut hirveän vaikeaa sen takia.
- Anonyymi
Hävitin kämpästäni suurimman osan peileistä, koska en kestänyt katsella niitä.
- Anonyymi
Nyt hoitoa tilaamaa. Sinulla on henkinen sairaus. Ja karta kaikkia hihhuli uskovaisia ,tai sairastut lisää.
- Anonyymi
Olen todella ruma. Tosi huono ja arpinen iho, pienet punaiset tihrusilmät, huonot hampaat, tukka kaljuuntunut, isot silmäpussit. Ihmekö tuo jos olen masentunut j a yksinäinen. Elämä on ihan hirveää.
- Anonyymi
Eipä siihen suureen rumuuteen paljon terapiat ja lääkkeet auta. Nm. Kokemusta on.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Rukoilimme Länsimuurilla 2000 vuoden jälkeen, Jumalamme oli antanut meille kaiken takaisin
Western Wall, In our Hands. 55th Para. https://www.youtube.com/watch?v=u4BJAppyCSo https://en.wikipedia.org/wiki/55th_252538Kerro kaivattusi
Jokin tapa/piirre mikä sinua viehättää ja mistä hän voisi myös tunnistaa itsensä.581903Saako kantaa asetta
Voiko olla koskaan kotelossa lonkalla ase.. Siis ei mikään luvaton ase. Johon on luvat. Esim luottamustoimessa, tai kaup211604Mitä laitatte karjalanpiirakan päälle?
Voita tietenkin, mutta mitä muuta? Itse yleensä juustoa, jotain leikkelemakkaraa ja tuorekurkkua161188Vakkuri puhuu että Suomi joutuu sotaan.
Hänen mukaansa asiantuntijat ovat yhtä mieltä että Suomi joutuu sotaan Venäjän kanssa. En tiedä kuinka lähellä se on, mu3011149- 2591012
- 63985
- 146913
- 51892
Mies mitä ajattelet naisista?
Kerro mitä ajatuksia nousee. Mitä naiset sinulle merkitsee? Sana on vapaa.113847