Hei kaipaan rukousapua vaikean elämäntilanteeni johdosta. Olen jo usean vuoden ajan ollut sekä fyysisesti että psyykkisesti vaikeasti vammautuneen mieheni omaishoitaja. Voimavarani ovat todella lopussa. Olen aivan yksin ja lopussa. Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi, rakastuin. En rakastunut niin kuin normaalisti, eli tutustutaan ja katsotaan minne suhde vie. Tapasin vain ohimennen tämän miehen hetken ihan kaksi tuntematonta jotka vain tapaavat ja vaihtavat pari sanaa. Kuuntelin hänen tarinaansa hetken, sillä pidän ihmisten tarinoita. Tapasimme ihan sattumalta eräässä tapahtumassa. silloin en pitänyt häntä minään "erikoisena". Vasta hetken päästä tajusin olevani kuollakseni rakastunut täysin tuntemattomaan mieheen, josta en tiedä kuin nimen ja joka ei ehkä enää muista minua.
Tiedän, miten järjettömältä tämä kuulostaa. Jos joku kirjoittaisi tällaista, toivoisin, että hän menisi ammattiauttajalle. En vain pysty olemaan haaveilematta tästä miehestä, hänestä ja hänen elämästään. Olen rukoillut taivaan isää, että hän joko poistaisi tämän hirvittävän ikävän ja kaipauksen, joka raatelee minua tai sitten johdattaisi meidät yhteen.
Mikä tarkoitus tällä kaikella on? Toivoisin, että taivaallinen isä antaisi minun mielelle, sielulle ja sydämelle rauhan. Voitteko rukoilla sen puolesta? Itse ajattelen, kuten varmaan kaikki rakastuneet, että minut on tarkoitettu elämään tuon miehen rinnalla ja jos en hajoita koko elämääni ja lähde järjettömälle matkalle toiselle puolelle Suomea turhaan etsimään tuota miestä, niin teen väärin itseäni ja sitä miestä kohtaan. Toisaalta jos meidät olisi tarkoitettu yhteen, niin eikö me päädyttäisi yhteen jollain tavalla jossain, jos niin on tarkoitettu?
En ole normielämässä mitenkään "nyrjähtänyt". en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilen aktiivisesti, huolehdin ulkonäöstäni, henkisestä ja fyysisestä terveydestäni parhaani mukaan yms. Hoidan hoitotyöni moitteettomasti. Ainoa on, että olen todella yksinäinen. Monet miehet kyllä kiinnostuvat positiivisesti minusta ja ulkonäöstäni mutta elämäntilanteeni takia ja ehkä sen takia etten edes ole kiinnostunut olen jättänyt kaiken sellaisen. Olen herkkä ja rukoilen paljon ja pyydän enkelien apua ja olen usein saanutkin apua eli välillä olen tuntenut rauhan ja seesteisen rakkauden valtaavan sieluni. Ikävä kyllä, se katoaa arkielämän melskeessä. Kun tunnen jumalan rauhan sielussani, minusta tuntuu että tunnen rakastavaa suopeutta kaikkia kohtaan, myös naapurin kusipäistä äijää joka on ottanut talopoliisin viran hoitaakseen ja komentelee kaikkia. Mitäpä hän luonteelleen voi.
Tiedän että pyydän kuuta taivaalta, mutta voisitteko rukoilla puolestani taivaan isää. Kaipaan niin rakkautta mutta en tällaista tuskaa. Voitteko rukoilla, että sieluni löytäisi rauhan ja/ tai että jotenkin mystisesti minun ja sen miehen tiet kohtaisivat ja että hän tunnistaisi minussa sen saman minkä minä kuvittelen tunnistavani hänessä.
Rakkautta ja siunausta teille kaikille
Tiedän, miten järjettömältä tämä kuulostaa. Jos joku kirjoittaisi tällaista, toivoisin, että hän menisi ammattiauttajalle. En vain pysty olemaan haaveilematta tästä miehestä, hänestä ja hänen elämästään. Olen rukoillut taivaan isää, että hän joko poistaisi tämän hirvittävän ikävän ja kaipauksen, joka raatelee minua tai sitten johdattaisi meidät yhteen.
Mikä tarkoitus tällä kaikella on? Toivoisin, että taivaallinen isä antaisi minun mielelle, sielulle ja sydämelle rauhan. Voitteko rukoilla sen puolesta? Itse ajattelen, kuten varmaan kaikki rakastuneet, että minut on tarkoitettu elämään tuon miehen rinnalla ja jos en hajoita koko elämääni ja lähde järjettömälle matkalle toiselle puolelle Suomea turhaan etsimään tuota miestä, niin teen väärin itseäni ja sitä miestä kohtaan. Toisaalta jos meidät olisi tarkoitettu yhteen, niin eikö me päädyttäisi yhteen jollain tavalla jossain, jos niin on tarkoitettu?
En ole normielämässä mitenkään "nyrjähtänyt". en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilen aktiivisesti, huolehdin ulkonäöstäni, henkisestä ja fyysisestä terveydestäni parhaani mukaan yms. Hoidan hoitotyöni moitteettomasti. Ainoa on, että olen todella yksinäinen. Monet miehet kyllä kiinnostuvat positiivisesti minusta ja ulkonäöstäni mutta elämäntilanteeni takia ja ehkä sen takia etten edes ole kiinnostunut olen jättänyt kaiken sellaisen. Olen herkkä ja rukoilen paljon ja pyydän enkelien apua ja olen usein saanutkin apua eli välillä olen tuntenut rauhan ja seesteisen rakkauden valtaavan sieluni. Ikävä kyllä, se katoaa arkielämän melskeessä. Kun tunnen jumalan rauhan sielussani, minusta tuntuu että tunnen rakastavaa suopeutta kaikkia kohtaan, myös naapurin kusipäistä äijää joka on ottanut talopoliisin viran hoitaakseen ja komentelee kaikkia. Mitäpä hän luonteelleen voi.
Tiedän että pyydän kuuta taivaalta, mutta voisitteko rukoilla puolestani taivaan isää. Kaipaan niin rakkautta mutta en tällaista tuskaa. Voitteko rukoilla, että sieluni löytäisi rauhan ja/ tai että jotenkin mystisesti minun ja sen miehen tiet kohtaisivat ja että hän tunnistaisi minussa sen saman minkä minä kuvittelen tunnistavani hänessä.
Rakkautta ja siunausta teille kaikille
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rukoilen puolestasi, että saisit voimaa selvitä. Olet varmaan uupunut kun hoidat miestäsi ja teet vielä työtä. Olen ollut itse joskus silmittömästi rakastunut ja huuma kesti aika pitkän aikaa. Kohteena oli ihminen, joka ei näin jälkeenpäin ollut mitenkään minulle tarkoitettu. En ollut aviossa enää, mutta eikä hänkään, mutta näin jälkeen päin asiaa tarkasteltuna, kysymys oli vain inhimillinen hullaantuminen vaikeassa elämän tilanteessa.
Vaikuttaa että samassa limessä olet nyt. Sinulla on vielä oma mieskin tykönä.
Mainitsit rukoilevasi enkeleitä. Raamattu ei missään opeta rukoilemaan enkeleitä vaan Isää Jumalaan ja häntäkin Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kautta.
Rukoilen sinulle voimaa ja päähän muuta ajateltavaa. En kyllä näe jumalallista johdatusta alkaa etsiä kontaktia tähän henkilöön ei ainakaan niin kauan kuin puolisosi elää. Ja oletko varma, että tämä mies olisi hakemassa samaa kanssasi.
Inhimillinen väsymys ja yksinäisyys on tehnyt tunne-elämässä kepposen.
Älä rukoile Jeesusta, Hän ei auta.
Pitkäänuskossa: Kiitos asiallisesta ja ystävällisestä vastauksestasi. Noita suurin piirtein samoja asioita olen myös itsekin pyöritellyt päässäni. joskus vain "suuret tunteet" sekoittaa terveen ymmärryksen.
Kiitos rukouksestasi! Kiitos, että olit "lähimmäinen" kun tarvitsin sellaista. Olo tuntuu muuten jo hiukan paremmalta ja "selkeämmältä". Rukouksesi taisi tepsiä.
Kiitos palautteesta, jo rauhallisempi sielu!
Vihollinen näkee missä aita on kodallemme se matalin. Kyllä hyvin ymmärrän taistelusi, vaikka omasta koettelemuksesta onkin jo kauan. Elämme vaikeassa maailmanajassa ja lisäksi on oma taistelumiljöömme. Muistan edelleen sinua uskonsisar. Ei pisaraakaan liikaa? Se meitä ajossa lohduttakoon.