on hienoa keskustella asioista erilaisten ihmisten kanssa, se on sitä varsinkin silloin kun pidämme asiat asioina ja ihmiset ihmisinä, toisiamme kunnioittaen, keskustelufoorumia seuratessani herää kuitenkin joskus epäilys, että puolella jos toisella "mopo keulii", sitä se voi tehdä joskus myös itselläni, millainen mielikuva teillä on ollut näistä foorumeista?
keskustelusta yleensä
keke-65
11640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ihan samaa mieltä... mopo keulii monilla ja pahasti. Lisäksi tuntuu, että ne, jotka kykenevät asialliseen keskusteluun, pysyvät kokonaan poissa raivo-roopejen viestiketjuista (voi olla ihan fiksuakin), jolloin jää monta hyvää mielipidettä sanomatta.
Tiedän, että moiseen syyllistyn varmaan minäkin joskus, mutta väittäisin silti, etten koskaan ainakaan aloita henkilökohtaisten ikävien kommenttien laukomista. Puolustauduttua tulee joskus ehkä aika rajustikin...
Eli ollaan kaveireita jookos? ja jos ei nyt ihan bestiksiä, niin yritetään ainakin suvaita vähän erilaisiakin mielipiteitä ja ottaa huomioon se häviävän pieni mahdollisuus, että emme itsekään ole aina oikeassa!
Asialinjaa kaipaisin itsekin. Tuollainen väittelyyn olennaisesti kuuluva heittely (josta jo sivullinenkin näkee että "oli pakko") tietysti kuuluu jossain määrin asiaan.
Toisaalta, kyllä täällä on paljon aivan asiallisiakin kirjoittajia puolin ja toisin.
Olen itsekin miettinyt, että pitäisi korostaa tämänkin foorumin olevan nimenomaan KESKUSTELUA varten.
Siis sellaista mielipiteiden ja näkemysten vaihtoa ilman mitään kiihkoa ja julistusta.
Keskustelua erilaisten näkemysten pohjalta, jossa jokaisen mielipidettä tulee kunnioittaa, yrittämättä osoittaa sitä "vääräksi".
Tätä palstaa vasta vähän aikaa seurattuani on kyllä pakko todeta, että monien uskovaisten (ei siis kaikkien) keskustelutaidot eivät ole ihan parhaimmasta päästä. Sori vaan!
Pahimpia on juuri ne "keskustelijat", jotka mollaavat tai kiroavat toisen mielipiteen heti kättelyssä. Ehkä se on jonkinlainen epävarman ihmisen tapa päteä, en tiedä...
Monella muulla foorumilla näyttää meno olevan kuin paljon pahempaa.
Toivottavasti "taso" edes täällä säilyisi.
ehkä niillä ihmisillä, jotka kirjoittavat "kiihkoilevassa" mielessä, on hätä lähimmäisistä, jotka eivät usko Jeesukseen vapahtajana ja haluavat herättää uskoa ihmisiin. Se ei kuitenkaan ole meidän tekomme, vaikka välikäsinä joskus olemmekin vaan jumala synnyttää uskon ihmiseen niin tahtoessaan. Raamatun mukaan kaikilla ihmisillä on joskus etsikkoaika. Ehkä sinulla on vielä edessäpäin vai lieneekö mennyt ohitse. Toivon kuitenkin sen ajan tulevan sinulle ja toivon, että otat sen vastaan oikealla mielellä.
mihin sitä uskoa tarvitaan. Tietääkös rouva?
uusi testamentti. Ihan vaikka yleistiedon takia. Paljon vastauksia maalliseen tallaukseen. =)
Ja entäs sitten kun testamentti on luettu, ja siltikään ei usko iskeydy kalloon? Mikä silloin on kyseessä? Saatanan väliintulo vai luupäisyys? Epäilen että aika monikin ateisti ja muuten vain epäilevä on lukenut raamattunsa. Tunne 'vihollisesi' ja sellaista... Se on kai vain mahdotonta uskovaisen hyväksyä että raamattu ei olekaan kaiken alku ja loppu.
uskonto ja politiikka ovat vain siitä hankalia keskustelunaiheita että kompromisseja ei juuri synny ja väittely karkaa tosiaan herjanheitoksi. Eihän kunnon uskovainen voi millään hyväksyä ateistin perusteluja, koska hän silloin lähtisi sielunvihollisen kelkkaan ja syyllistyisi syntiin - parempi sulkea korvat. Ateistille taas ei uskonnollinen ihminen voi mitenkään rationaalisesti perustella käsityksiään koska ne ateistin mielestä ovat lähtökohtaisesti epärationaalisia, so. eivät perustu tietoon tai loogiseen päättelyyn vaan henkilökohtaiseen tunnetason kokemukseen.
Täten näiden keskustelun arvo on lähinnä viihteelliinen; ja saahan näistä vähän käsitystä siitä mitä kaikkea merkillistä ihmisten päissä liikkuu.
Sinänsä pitäisin ateismia uskonnollisuutta vaativampana elämänasenteena, ateistiparka kun ei voi nojata mihinkään kainalosauvaan, hän on vain oman itsensä varassa - se vaatii vahvaa mieltä.
Erityisesti omatunto on koetuksella, eettisiin valintoihin kun ei ole tukena kirjoitettuja tekstejä eikä käskyjä, on kuunneltava sisintään ja oltava itselleen äärimmäisen rehellinen, muuten mieli järkkyy.
..että tosiaan uskonto ja politiikkakin herättää usein aika kiihkeitä tunnetiloja monissa muuten hyvin rauhallisissa ihmisissä.
Kompromisseja on tosiaan vaikea saavuttaa ainakin uskovaisten ja uskomattomien välille juuri mainitsemiesi syiden takia, mutta miksi pitäisikään?
Kuitenkin sitä oppii ehkä ymmärtämään paremmin toistenkin katsantokantoja, tarvitsematta tietenkään luopua omistaan.
Toki näiden "keskustelujen" taso on nimenomaan viihdyttävä, sillä eihän nämä pulinat täällä elämää suurempia ole...tai ei ainakaan saisi olla.
.. vaihteeksi tekisi mieli edes elämän kokoista:
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=1.0
- tulin tietenkin lukemaan palstoja juuri tsunamin aikaan - mutta vaikutelmani on, että hämmästyttävän monella suomalaisella on lepakoita tapulissa, ja yllättävän moni heistä saa pikku tumppunsa Internetiin.