Lue raamatunteksti: Luuk. 14: 16-24
Olen viime viikkoina saanut seurata hyvin läheltä samantapaisia suuria pitoja (deipnon mega) eli megakekkereitä kuin ne, joista Luukas juuri kertoi.
Ensin mietittiin, ketkä kutsutaan. Joku raja ja roti sentään piti olla eli maksimimäärä oli viisitoista henkeä. Laskelmointi oli ankaraa ja välituntimanipulaatio jylläsi. Joku ryhmittymä uhkasi jäädä kokonaan pois juhlista, ellei se-ja-se saa kutsua.
Sitten alkoi kutsujen kirjoittaminen, käsin, lyijykynällä. TERVETULOA SYNTTÄREILLENI 3.6. KLO 16-18.
Tuo 120 minuuttia oli kartanon orjahenkilökunnan ehdoton maksimikantokyky.
Kutsut jaettiin hyvissä ajoin ja niin alkoi iloinen juhla.
Oli piknikkiä, konemusiikkisoittolistaa, jäätelöannoksia, vesisotaa.
Yksi vieraista kävi kesken pitoja hakemassa kotoaan paremman bluetooth-kaiuttimen, koska pitojen isännän isän matkakaiutin oli niin onneton purkki.
Lahjaksi tuli kaikkea upeaa: muunmuassa leija, paukkupatruunoita, taskari, plasmapallo, ja lahjakortti Hesburgerille. Isäntä taisi silti olla iloisin juhlan aurinkoisesta ja sähäkästä tunnelmasta. Toistakymmentä sokerihumalaista kakkosluokkalaista!
Megakekkereitä valmistellaan siis kauan ja hartaasti, sen opettavat evankelista Luukas ja toissapäivänä 9 vuotta täyttänyt poikani Otso Rafael. Ja kun juhlan aika koittaa, niihin tullaan ja niistä nautitaan.
ARVOVIERAAT EIVÄT TULE
Jeesuksen kertomuksen juhlat eivät kuitenkaan onnistu yhtä hyvin kuin Otson bileet perjantaina. Isäntä on arvioinut vieraat väärin. Juhliin on kutsuttu sellaista väkeä, jolla on varaa ostaa kiinteistöjä ja härkälaumoja. Heillä olisi siis varaa esittää aikanaan vastavuoroinen kutsu, maksaa isännälle takaisin juhlien vaiva. Olet ehkä oppinut tällaisia kohteliaisuussääntöjä ja etikettejä itsekin. Kuulemma hääjuhliinkin pitäisi antaa saman suuruisen häälahjan kuin arvioi hääaterian maksaneen.
Silli sillistä ja lammas lampaasta.
Vauraat ja arvokkaat kutsuvieraat toimivat nyt näin: he arvioivat, ettei kannata mennä, joutua vastakutsun velkaan ja kieltäytyvät kohteliaasti. Jeesus kertoo tarinansa niin, että kuulijalle tulee ihan selväksi, miten kohteliaita ja anteeksipyyteleviä kutsun saaneet ovat. Sanamuodot eivät ole tylyjä ja röyhkeitä. “Pyydän, pidä minut estettynä, anna anteeksi, etten tällä kertaa voi tulla, ymmärräthän esteeni.” Arkielämässä kutsusta kieltäytyminen on aivan normaalia, tulee esteitä. Kutsuissa pyydetään monesti ranskaksi: Répondez s’il vous plaît (RSVP), “Vastatkaa, olkaa niin hyvät”.
Kummallisen käänteen Jeesuksen tarina saakin siinä vaiheessa, kun isäntä kuulee, etteivät kutsutut tulekaan pitoihin. Isäntä vetää herneet nenään ja suuttuu.
“Pitäkööt tunkkinsa sitten!” Seuraa kaksi lähes huvittavaa primitiivireaktiota, joilla isäntä näpäyttää arvovieraita. Ensinnäkin isäntä suuttuu ja päättää että yksikään arvovieras ei tule varjostamaan peruukillaan hänen ovensa kynnystä. Toiseksi isäntä haalii gaalaansa likaista ja rupuköyhää roskaväkeä: ihmisiä, jotka eivät koskaan voi maksaa huippupartyja takaisin.
Meidän ei kannata nauraa kuitenkaan liian leveästi tälle vitsille, sillä Jeesuksen ovelilla tarinoilla on usein pistävä terä.
Se terä on nyt tämä: älä vain sinä missään nimessä ole tällainen kohtelias ja arvokas vieras, jolle monet asiat ovat yhtä arvokkaita. Muistuta tänään itseäsi siitä, että on vain yksi Jumalan valtakunta, ja sinne ei kutsuta rikkaita ja kauniita, vaan köyhiä ja kipeitä.
Kaikki muu on Kristuksen kuningaskunnan rinnalla haisevaa roskaa.
Onko sinulla huippuhyvä todistus? Oletko kurssisi priimus? Oletko edennyt urallasi kovaa? Oletko suosittu ja vähintään kerran päivässä tykätty tai seurattu? Onko kalenterisi täynnä kehittäviä ja fantastisia harrastuksia?
Ole varovainen. Saatat siinä tapauksessa kuulua riskiryhmään, niihin arvovieraisiin, jotka puntaroivat kädessään Jumalan valtakunnan kutsua ja oman elämänsä hienoja ja upeita juttuja ja valitsevat sitten väärin.
http://sley.fi/mediakirjasto/34392/katso-millaisia-vieraita-tuli-naihin-juhliin
Olen viime viikkoina saanut seurata hyvin läheltä samantapaisia suuria pitoja (deipnon mega) eli megakekkereitä kuin ne, joista Luukas juuri kertoi.
Ensin mietittiin, ketkä kutsutaan. Joku raja ja roti sentään piti olla eli maksimimäärä oli viisitoista henkeä. Laskelmointi oli ankaraa ja välituntimanipulaatio jylläsi. Joku ryhmittymä uhkasi jäädä kokonaan pois juhlista, ellei se-ja-se saa kutsua.
Sitten alkoi kutsujen kirjoittaminen, käsin, lyijykynällä. TERVETULOA SYNTTÄREILLENI 3.6. KLO 16-18.
Tuo 120 minuuttia oli kartanon orjahenkilökunnan ehdoton maksimikantokyky.
Kutsut jaettiin hyvissä ajoin ja niin alkoi iloinen juhla.
Oli piknikkiä, konemusiikkisoittolistaa, jäätelöannoksia, vesisotaa.
Yksi vieraista kävi kesken pitoja hakemassa kotoaan paremman bluetooth-kaiuttimen, koska pitojen isännän isän matkakaiutin oli niin onneton purkki.
Lahjaksi tuli kaikkea upeaa: muunmuassa leija, paukkupatruunoita, taskari, plasmapallo, ja lahjakortti Hesburgerille. Isäntä taisi silti olla iloisin juhlan aurinkoisesta ja sähäkästä tunnelmasta. Toistakymmentä sokerihumalaista kakkosluokkalaista!
Megakekkereitä valmistellaan siis kauan ja hartaasti, sen opettavat evankelista Luukas ja toissapäivänä 9 vuotta täyttänyt poikani Otso Rafael. Ja kun juhlan aika koittaa, niihin tullaan ja niistä nautitaan.
ARVOVIERAAT EIVÄT TULE
Jeesuksen kertomuksen juhlat eivät kuitenkaan onnistu yhtä hyvin kuin Otson bileet perjantaina. Isäntä on arvioinut vieraat väärin. Juhliin on kutsuttu sellaista väkeä, jolla on varaa ostaa kiinteistöjä ja härkälaumoja. Heillä olisi siis varaa esittää aikanaan vastavuoroinen kutsu, maksaa isännälle takaisin juhlien vaiva. Olet ehkä oppinut tällaisia kohteliaisuussääntöjä ja etikettejä itsekin. Kuulemma hääjuhliinkin pitäisi antaa saman suuruisen häälahjan kuin arvioi hääaterian maksaneen.
Silli sillistä ja lammas lampaasta.
Vauraat ja arvokkaat kutsuvieraat toimivat nyt näin: he arvioivat, ettei kannata mennä, joutua vastakutsun velkaan ja kieltäytyvät kohteliaasti. Jeesus kertoo tarinansa niin, että kuulijalle tulee ihan selväksi, miten kohteliaita ja anteeksipyyteleviä kutsun saaneet ovat. Sanamuodot eivät ole tylyjä ja röyhkeitä. “Pyydän, pidä minut estettynä, anna anteeksi, etten tällä kertaa voi tulla, ymmärräthän esteeni.” Arkielämässä kutsusta kieltäytyminen on aivan normaalia, tulee esteitä. Kutsuissa pyydetään monesti ranskaksi: Répondez s’il vous plaît (RSVP), “Vastatkaa, olkaa niin hyvät”.
Kummallisen käänteen Jeesuksen tarina saakin siinä vaiheessa, kun isäntä kuulee, etteivät kutsutut tulekaan pitoihin. Isäntä vetää herneet nenään ja suuttuu.
“Pitäkööt tunkkinsa sitten!” Seuraa kaksi lähes huvittavaa primitiivireaktiota, joilla isäntä näpäyttää arvovieraita. Ensinnäkin isäntä suuttuu ja päättää että yksikään arvovieras ei tule varjostamaan peruukillaan hänen ovensa kynnystä. Toiseksi isäntä haalii gaalaansa likaista ja rupuköyhää roskaväkeä: ihmisiä, jotka eivät koskaan voi maksaa huippupartyja takaisin.
Meidän ei kannata nauraa kuitenkaan liian leveästi tälle vitsille, sillä Jeesuksen ovelilla tarinoilla on usein pistävä terä.
Se terä on nyt tämä: älä vain sinä missään nimessä ole tällainen kohtelias ja arvokas vieras, jolle monet asiat ovat yhtä arvokkaita. Muistuta tänään itseäsi siitä, että on vain yksi Jumalan valtakunta, ja sinne ei kutsuta rikkaita ja kauniita, vaan köyhiä ja kipeitä.
Kaikki muu on Kristuksen kuningaskunnan rinnalla haisevaa roskaa.
Onko sinulla huippuhyvä todistus? Oletko kurssisi priimus? Oletko edennyt urallasi kovaa? Oletko suosittu ja vähintään kerran päivässä tykätty tai seurattu? Onko kalenterisi täynnä kehittäviä ja fantastisia harrastuksia?
Ole varovainen. Saatat siinä tapauksessa kuulua riskiryhmään, niihin arvovieraisiin, jotka puntaroivat kädessään Jumalan valtakunnan kutsua ja oman elämänsä hienoja ja upeita juttuja ja valitsevat sitten väärin.
http://sley.fi/mediakirjasto/34392/katso-millaisia-vieraita-tuli-naihin-juhliin
Vastaukset 8
Vanhimmat
RUPUVIERAAT
Isännän juhliin kärrätään seuraavassa vaiheessa ne, joita ei alunperin ajateltu kutsua lainkaan. Mieti upea gaala, kuvittele soittokunta ja punainen matto, näe mielessäsi huippukallis dom perignon kristallilaseissa. Sisään astuu joukkue uskomaton, Volgan lauttureita ja Ryysyrannan Joosepin tai Juutas Käkriäisen koko räkänenäinen jälkikasvu. Ja nyt isäntä on melkein tyytyväinen: saadaan juhlat käyntiin.
Klikkiotsikon paikka: Katso millaisia vieraita tuli näihin juhliin!
Ehkä Jeesuksen tarinan tulee puhutella ja lohduttaa sinua, taas rivien välissä: Sinut on kutsuttu.
Saat tulla juhlaan, vaikka et voi tuoda minkäänlaista lahjaa tai maksaa takaisin.
Saat, koska olet köyhä ja kipeä.
Saat, koska näet vain pimeää etkä jaksa mennä eteenpäin.
Sitten taas käänne. Palvelija tulee jo vähän kylkimyyryä kertomaan lisää vielä juhlasalin uutisia huonoja: salissa on, herra paratkoon, edelleenkin joitain tyhjiä tuoleja, katettuja lautasia, turhaan ja orpona poreilevia tervetulomaljoja.
Rupuvieraatkaan eivät täytä salia.
Silloin isäntä ottaa viimeisen kortin. Vaadi ihmisiä sisälle. Mene ja pakota.
PAKOTA
Kerron ensin, että tällä Jeesuksen kertomuksen jakeella on aika surullinen vaikutushistoria. Ei kulunut monta vuosisataa, niin jaetta käytettiin Välimeren rannoilla perustelemaan sitä, että ihmisiä voi ihan oikeasti pampun ja poliisin avulla pakottaa luopumaan uskonvakaumuksestaan ja omantunnon vapaudesta. Kuvittele hetken, että joku olisi sinut tänne ihan oikeasti pakottanut ja pelotellut ja väkivallalla uhkaamalla saanut tulemaan. Tuskin löytäisit tänään TLK:lta armollista Vapahtajaa.
Tämän tiedämmekin Kristus-isännän palvelijoina varmasti oikein hyvin. Ei saa tuputtaa eikä tungetella. Ei saa käyttää hengellistä väkivaltaa. Ei saa väkisin. Miekalla ei voi käännyttää eikä nyrkillä saada uskomaan. Se olisikin irvokasta ja jumalatonta.
Silti sanalla voi olla toinenkin puoli. Se voi kuvata sinnikkyyttä. Siinä voi kuulua asenne, joka ei suostu luovuttamaan. Millainen peili on meille apostoli Paavalin muulinpäinen asenne? Hänestä kerrotaan näin (Apt. 28:23): Aamuvarhaisesta iltamyöhään Paavali todisti heille Jumalan valtakunnasta ja selitti sitä. Mooseksen lakiin ja profeettoihin vedoten hän yritti taivuttaa heidät uskomaan Jeesukseen.
En todella usko, että kovinkaan monen nykykristityn ongelma on liian suorasukainen ja kohtikäyvä kutsuminen Jumalan rakkauden osallisuuteen. Sellaistakin kyllä voi olla ja vieläpä kauheissa muodoissa. Mutta on toinenkin vaara: liika varovaisuus, liika kohteliaisuus, liika välinpitämättömyys. Haastan itseäni ja teitä miettimään:
Paljonko minulla on ei-kristittyjä ystäviä ja työtovereita?
Milloin olen viimeksi keskustellut heidän kanssaan rennosti tai edes jäätävästi uskonasioista ja Jumalasta?
Olenko tyytyväinen siihen tilaan, että heidän paikkansa Herran huoneessa tässä vieressä on vielä tyhjä?
EI MAISTA
Vapahtajan kertomus megakekkereistä päättyy kiukkuisen isännän sanoihin pitopöytään pääsemisestä. Sanatarkasti isäntä sanoo: nuo ensin kutsutut eivät “maista minun pitojani”. Eivät maista. Hääherkut ja synttärikakut jäävät heiltä väliin. Kääntöpuoli on, että pöydässä ovat toiset: ne, jotka eivät olleet juhlia ansainneet ja joita ei pitänyt kutsua ollenkaan.
Jeesuksen kertoma vertaus jättää siis sinulle ja minulle oven auki: olethan sinä kerran pöydässä juhlimassa?
''Jeesuksen kertoma vertaus jättää siis sinulle ja minulle oven auki: olethan sinä kerran pöydässä juhlimassa?''
ok-
ok.
ok.
Miksi (HUOM! Daavidin pojalla!) Salomonilla oli monta morsianta, ja hän teki näille rakkauslauluja, kuten Laulujen laulun. Ja kun Israelin kuninkaan pojalle laitetaan häät, niin ketkä nämä paljot morsiamet ovat ja ketkä sitten toisaalta häävieraat?
Kun jos nämä taas eivät ole vertauskelpoisia lopunajan tapahtumille, mikä on vertauksessa koko homman ydin, niin miksi itse täydellisyys tekisi ontuvan vertauksen, jossa ei täyty sen elementit?
Tosin vertaukset muuttuvat täydellisiksi, mikäli tulevaisuutta katsotaan www.pelastussanoma.fi mukaisella sadonkorjuujärjestyksellä, jossa morsian on karitsan morsian ja häävieraat se iso joukko, joka ei tule vihkimistilaisuuteen Isän puutarhaan, vaan kutsuttuina vieraina hääjuhliin itse häätaloon.
bdfhd
ok-