Punainen voi

Viimeaikoina on pudonnut jonkin verran sitä esipaistettua valkoista leipää. Eli sitä, jossa on se napakkakuori ja ei ollenkaan hiivapöhkylää ja jauhojuhpulaa. Päällisenä on mennyt halpisrasva rypsi-voi. Päällisen päällisinä on mennyt klassikkosarjoista halpis edam-tyyppinen juusto ja kuivat vesikinkut
Valinnat kinkkujen maailmassa ovat olleet aika onnistuneita. Juustot eivät ole olleet ihan buenot. Joista n-kurkiainen epäilee lähinnä tietyn juustoerän kylmäketjussa tapahtuneita ongelmia. Myös rypsi-voi ei täytä moniakaan niistä elementeistä, jotka kuuluvat suun napakkaan tuntumaan. Ainoastaan tuotteen esimaku on ihan jees. Ehkä sellainen rasvaisen kermainen, mutta jo tuotteen keskimaku antaa ymmärtää, että se taittuu keinotekoisuuden maailmaan. Joka onkin jälkimaussa todella voimakkaana, yhä voimistuen ja pitkään esillä.
Myös n-kurkiaisen mieltä ilahduttanut tapahtuma sattui eräässä elintarvikeliikkeessä. Nimittäin sinne oli tullut punaista voita 500 grammin puketteina. Voitte vain arvata pyörikö n-kurkiainen paketin ympärillä kuin kissa kuuman puurolautasen? Ja pitkään piti asiaa pohtia. Mutta lopulta 2.96€ hintapyyntö teki unelmista tällä hetkellä toteutumattomia. Vaikka viidensadan grammin voipaketista olisikin riittänyt iloa ja riemua todella pitkäksi ajaksi. Niin silti valinta piti sillä kertaa kohdistaa kananmuniin. Mutta ajatelkaa, että punainen suolavoi on tehnyt come bacin? Tosin tietysti rasvalaarin kalleimpana tuotteena, mutta kuitenkin ihmisille, joilla on varallisuutta tarjotaan mahdollisuus punaiseen voihin. Ja se on jo paljon se, sekä todella merkittävä seikka ihmisten elämässä makumaailmaan. Ja sitä myötä koko elimistöjen ja mielten tervehtymisissä, että keinoruokaa ei tarvitsisi enää kenenkään syödä. Vaan rasva, läski, paistinsilava, punavoi, punamaito jne. voisivat palata takaisin. Tarvittaessa todella runsaillakin suolaropseilla.