Onhan meidänkin pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. 1 Kor. 5:7
Israelin lapset huokasivat kovassa, sietämättömässä orjuudessa. alinomainen valitus heidän hädästään ja surkeudestaan kohosi Egyptistä Herran puoleen, eikä kukaan voinut heitä siitä pelastaa. Farao joukkoineen oli heille kovin väkevä. Tämä orjuuden hätä ei ollut kuitenkaan vielä noussut oikeaan korkeuteensa, niin kauan kuin Mooses ei ollut esiintynyt. Mutta kun Mooses käski heidän lähteä orjuuden maasta ja sanoi heidän hallitsijalleen: »Näin sanoo Herra: päästä minun kansani!» Silloin vasta tulivat orjuus ja sorto hirmuisiksi. Nyt huusi ja vaikeroi kansa mitä onnettomimpana ja syyti valituksia Moosekselle, joka tällä puheella oli saanut kuninkaan kiihtyneeseen julmuuteen. Niin se oli nyt aivan epätoivoisena vapautumisestaan orjuudesta. Juuri silloin oli Herran hetki oli tullut. Kuinka tapahtui kansan pelastus? Vain Jumalan kaikkivaltiaan ihmetyön kautta. Synkkänä, kauheana yönä Herra toimitti kostonsa kansansa sortajille. Silloin kaikki Egyptin esikoiset tapettiin. Pääsiäislampaan veri pelasti sorretut vanhurskaan kostajan miekasta.
Eikö tässä olekin kaunis kuvaus suuresta koko maailman pelastuksesta, joka on tapahtunut Kristuksessa Jeesuksessa? Emmekö mekin voi ylistää suurta pelastusta? Äsken esitetty on vain heikko varjokuva siitä suuresta pelastuksesta, joka tapahtui Kristuksen kuolemassa. Koko maailma oli syntiinlankeemuksen kautta joutunut saatanan valtaan, Jumalan kuva ja samalla vapaa tahto oli menetetty. Ihminen oli syvyyden faraon orja, tämän tahdon mukaan häntä hallitsivat ja pakottivat ne halut ja eksymykset, jotka tuo farao oli asettanut käskijöiksi ja virkamiehiksi meitä johtamaan.
Tässä orjuudessa koko ihmiskunta huokasi. Se ei kuitenkaan oikein käsittänyt hätäänsä, ennen kuin laki tuli ja puhui selvemmin kuin omatunto Jumalan vaatimuksista. Silloin vasta omantunnon hätä maan päällä kasvoi oikein suureksi Jumalan pyhästä laista ei voitu kirjaintakaan, ei piirtoakaan tehdä tyhjäksi, ja lain peruuttamaton tuomio oli, että syntiä tekevä olisi kuoleva - eikä ollut, yhtään vanhurskasta, ei ainoatakaan. Tämä oli kuvaamaton ja yleinen hätä.
Israelin lapset huokasivat kovassa, sietämättömässä orjuudessa. alinomainen valitus heidän hädästään ja surkeudestaan kohosi Egyptistä Herran puoleen, eikä kukaan voinut heitä siitä pelastaa. Farao joukkoineen oli heille kovin väkevä. Tämä orjuuden hätä ei ollut kuitenkaan vielä noussut oikeaan korkeuteensa, niin kauan kuin Mooses ei ollut esiintynyt. Mutta kun Mooses käski heidän lähteä orjuuden maasta ja sanoi heidän hallitsijalleen: »Näin sanoo Herra: päästä minun kansani!» Silloin vasta tulivat orjuus ja sorto hirmuisiksi. Nyt huusi ja vaikeroi kansa mitä onnettomimpana ja syyti valituksia Moosekselle, joka tällä puheella oli saanut kuninkaan kiihtyneeseen julmuuteen. Niin se oli nyt aivan epätoivoisena vapautumisestaan orjuudesta. Juuri silloin oli Herran hetki oli tullut. Kuinka tapahtui kansan pelastus? Vain Jumalan kaikkivaltiaan ihmetyön kautta. Synkkänä, kauheana yönä Herra toimitti kostonsa kansansa sortajille. Silloin kaikki Egyptin esikoiset tapettiin. Pääsiäislampaan veri pelasti sorretut vanhurskaan kostajan miekasta.
Eikö tässä olekin kaunis kuvaus suuresta koko maailman pelastuksesta, joka on tapahtunut Kristuksessa Jeesuksessa? Emmekö mekin voi ylistää suurta pelastusta? Äsken esitetty on vain heikko varjokuva siitä suuresta pelastuksesta, joka tapahtui Kristuksen kuolemassa. Koko maailma oli syntiinlankeemuksen kautta joutunut saatanan valtaan, Jumalan kuva ja samalla vapaa tahto oli menetetty. Ihminen oli syvyyden faraon orja, tämän tahdon mukaan häntä hallitsivat ja pakottivat ne halut ja eksymykset, jotka tuo farao oli asettanut käskijöiksi ja virkamiehiksi meitä johtamaan.
Tässä orjuudessa koko ihmiskunta huokasi. Se ei kuitenkaan oikein käsittänyt hätäänsä, ennen kuin laki tuli ja puhui selvemmin kuin omatunto Jumalan vaatimuksista. Silloin vasta omantunnon hätä maan päällä kasvoi oikein suureksi Jumalan pyhästä laista ei voitu kirjaintakaan, ei piirtoakaan tehdä tyhjäksi, ja lain peruuttamaton tuomio oli, että syntiä tekevä olisi kuoleva - eikä ollut, yhtään vanhurskasta, ei ainoatakaan. Tämä oli kuvaamaton ja yleinen hätä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta silloin armahti suuri armollinen Jumala! Hän ei saattanut kärsiä että hänen kuvansa ja lapsensa, ihminen, hukkuisi iankaikkisesti. »Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset.» Siitä jo profeettain Henki niin riemuisesti lauloi: »He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin leikkuuaikana iloitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän vaatijansa sauvan olet sinä särkenyt, juurikuin Midianin päivänä. Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu.» Huomaa tässä, kuinka Herran Henki katsahtaa takaisin Israelin orjuudenahdinkoon Egyptissä, kun hän puhuu kuorman ikeestä, olkainvitsasta ja vaatijan sauvasta! Kuitenkin Hän tässä tarkoittaa Kristuksen koko maailman lunastustyötä.
Kuinka kuuluukaan asia uudessa testamentissa! Hepr. 2. lausuu apostoli: »Koska siis lapsilla on liha ja veri, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat orjuuden alaisia.» Gal. 3. apostoli lausuu: »Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun tuli kiroukseksi meidän edestämme.» Ja edelleen: »Meillä on lunastus hänen veressään, nimittäin syntien anteeksiantamus.»
Niin on Herran Henki nimenomaan maininnut sen orjuuden ja ne kiusaajat, joista Kristus on meidät pelastanut. Hän mainitsee synnin, lain kirouksen ja perkeleen. Vihdoin Herra puhuu viimeisellekin viholliselle kuolemalle: »Minä lunastan heidät helvetin vallasta ja vapautan heidät kuolemasta. Kuolema, sinulle olen myrkky ja helvetti, sinulle surma.» Ihana majesteettinen uhkaus vihollistamme vastaan! Iankaikkinen, ylistettävä rakkaus! Iankaikkinen, voimallinen lohdutus kurjille syntisydämillemme!
Tässä on meidän pääsiäislampaamme, suuri, ikuinen lunastuksemme! Kaikki maailman synti, kaikkien ihmisten jumalattomuus ja synninorjuus, Aadamista lähtien maailman viimeiseen ihmiseen laskettiin Jumalan puhtaalle karitsalle ja tuskallinen kuorma painoi häntä niin, että hän hikoili verta. Hän vaikeroi ja rukoilee, hän huokaa kuin karitsa teuraspenkillä, mutta hän suorittaa sen uskollisesti loppuun. Kaikki lain kirous, kaikki sen uhkaukset ja synninrangaistukset kasaantuvat hänen päällensä, niin että hän tulikin kiroukseksi puolestamme. Mutta samalla hän vapahti meidät lain kirouksesta periäksemme siunauksen. Sinun edessäsi iloitaan: sillä olet särkenyt meidän kuormiemme ikeen, meidän olkaimme vitsan ja meidän vaatijaimme sauvan. Lopuksi tuli kuolema, synnin palkka, hyökkäsi ja kukisti ikuisen elämän, mutta tuli kuitenkin itse voitetuksi.
Niin »Hän kukisti sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapautti meidät, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämämme olimme orjuuden alaisia.» Tämä on nyt meidän pääsiäisilomme, ja tämä on meidän voitonlaulumme: »Kuolema on nielty ja voitto saatu. Kuolema, missä on otasi? Kuolema, missä on voittosi? Kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.
" Kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. "
eihän uskovaisten tule tavoitella voittoa.