14.4.2016
Olkoon Jeesuksen Myötätunto ja Lujuus kanssamme, kun tänään kuuntelemme viestiä Hänen Sydämestään, sydämen asukit.
Haluaisin mainita ennen kuin menen viestiin – niille teistä, joilla on tsiljoona keskeytystä rukoilun ja palvonnan aikana… Minulla on pari ehdotusta, jotka toimivat minulle ja ne todella auttavat. Yksi on pitää kynää ja paperia lähettyvillä ja kirjoittaa ylös kaikki ”tehtävät” asiat, kun ne tulevat mieleen ja sitten palata heti takaisin rukoukseen. Monesti mielemme pyörii kehää ja kun pyöriminen hidastuu, unohdetut asiat rekisteröityvät yhtäkkiä mieleemme kuin popcornit.
Toinen ehdotus on pyytää Jumalaa auttamaan Hänen palvelemisensa aloittamisessa ja samanaikaisesti keskittyä uudelleen palvelemiseen, kunnes voit saada yhteyden Häneen ja Hän ottaa ajatuksesi hallintaansa.
Joka tapauksessa tällainen rukoushetki minulla oli Hänen kanssaan tänään. Soitin ylistysmusiikkia ja ohjasin hyvin hellävaraisesti harhailevan mieleni takaisin Hänen läsnäoloonsa, laulaen kuuntelemiani lauluja sydämessäni musiikin mukana. Viimeinen laulu oli Terry McAlmonin ”How Long”, mikä kertoo Jeesuksen tulemisesta. Vihdoin, noin 45 minuutin päästä tästä, aloimme tulla yhteyteen, sydän sydämeen ja ajatuksia alkoi muodostua. Hänen ajatuksiaan. Ensin luulin, että ne olivat minun ajatuksiani, mutta sitten huomasin, että se oli Jeesus avaamassa sydäntään minulle.
Tämä oli, mitä näin ja tunsin. Näin nuoren äidin kahden lapsensa kanssa, yksi rattaissa, toinen kävelemässä hänen kanssaan puistossa kauniina kevätpäivänä. Sitten näin toisen äidin, joka oli menossa ostoksille lastensa kanssa. Hän piti sylissään taaperoikäistä lasta ja oli laittamassa häntä ostoskoriin samaan aikaan kun hänen toinen lapsensa piti kiinni kahvasta. He olivat hyvin onnellisia ja elivät elämäänsä. Pieni tyttö oli innoissaan kauppaan menosta äitinsä kanssa nähdäkseen, minkälaisen herkun hän saisi. Sitten näin nuoren avioparin kävelemässä kauppaan samaan aikaan. He näyttivät siltä, kuin olisivat valmistuneet yliopistosta, ilmiselvästi he olivat täysin rakastuneita toisiinsa.
Kun katselin tätä näkymää, huomasin kuinka ihana ja arvokas se oli, kuinka viaton se oli, kun he toimittivat päivittäisiä askareitaan.
Sitten yhtäkkiä se tapahtui: räjähdys noin 6,5 kilometrin päässä tuosta paikasta. Sokaiseva valonvälähdys, tulen ja tuulen puuska, ja he olivat mennyttä. Poltettuja. Yhtenä hetkenä he kaikki olivat niin onnellisia ja tyytyväisiä, päivittäisillä askareillaan. Seuraavana – keskellä kauhua, he olivat mennyttä.
Aloin ymmärtää… elämä oli niin hyvää näille ihmisille, niin toivorikasta, niin täynnä tulevaisuutta, mutta silti hetkessä se oli ohi. Minulle on niin vaikeaa ymmärtää, kuinka tämä voi tapahtua silmänräpäyksessä ja jopa että koko Amerikka voisi olla tuhoutunut. Pienet lapset päiväkodeissa, yliopisto-opiskelijat vertailemassa viimeisten kokeidensa arvosanoja, nuoret tytöt hallitsemassa liikkeet puomilla, joukkueet valmistautumassa pesäpallokauteen – kaikki viattomasti toimittamassa askareitaan, ja yhtäkkiä heidän ruumiinsa makasivat hiiltyneinä maassa ja maailma, siten kuin he sen ymmärsivät, lakkasi olemasta. Kauhujen kauhu, kuinka Jumala voisi sallia tämän?
Hän kyllä tietää kaikki väittelyt synnistä ja rangaistuksesta, mutta entä viattomat, joiden elämät ovat vasta aluillaan? Entä ne, jotka yhä etsivät elämänsä tarkoitusta, yhä etsivät Jumalaa eivätkä ole löytäneet Häntä vielä? Minä olin kerran yksi noista, kaksikymppisenä – minulla ei ollut hajuakaan Jumalasta. Ja kaikki tämä muuttuu yhdessä väläyksessä. Se kaikki näyttää niin julmalta ja mielettömältä. Jos olisin kuollut tuolloin, olisin varmasti joutunut Helvettiin.
Sitten aloin ymmärtää kamppailua, joka Jumalalla oli sydämessään. Hän rakastaa jokaista näistä. Hän muokkasi heidät heidän äitiensä kohduissa. Hän soi heille säikeen Itseään ja lahjoja, joita jakaa ihmissuvun kanssa ja tuoda heille iloa, lapsia kasvatettaviksi. Hän näki kamppailut ja asiat, jotka he voittivat elämässään. Heidän hyvät ja huonot päätöksensä – Hän oli heidän vierellään, rohkaisten heitä tekemään oikein. Hän tuntee jokaikisen läheisesti, kuten me tunnemme oman itsemme. Ja Hän rakastaa heitä lapsinaan. Kuinka sitten Hän voi antaa tämän tapahtua?
Kun olin ajattelemassa näitä asioita, Jeesus alkoi puhua minulle.
”Nyt luet Sydäntäni. Nyt näet, mitä koenkaan. En koskaan halua tämän tapahtuvan, En koskaan. Tiedän että olette uupuneita, Morsiameni, mutta pyydän, katsokaa tätä Minun näkökulmastani. Minä En koskaan, ikinä halua tämän tapahtuvan. Minulle tämä on kauhujen kauhu. Ja tämän lisäksi jotkut noista eivät koskaan tule näkemään Minua tai olemaan Kanssani uudestaan Taivaassa.”
Sanoin Jumalalle, ”Joten mitä siis Teet?”
Olkoon Jeesuksen Myötätunto ja Lujuus kanssamme, kun tänään kuuntelemme viestiä Hänen Sydämestään, sydämen asukit.
Haluaisin mainita ennen kuin menen viestiin – niille teistä, joilla on tsiljoona keskeytystä rukoilun ja palvonnan aikana… Minulla on pari ehdotusta, jotka toimivat minulle ja ne todella auttavat. Yksi on pitää kynää ja paperia lähettyvillä ja kirjoittaa ylös kaikki ”tehtävät” asiat, kun ne tulevat mieleen ja sitten palata heti takaisin rukoukseen. Monesti mielemme pyörii kehää ja kun pyöriminen hidastuu, unohdetut asiat rekisteröityvät yhtäkkiä mieleemme kuin popcornit.
Toinen ehdotus on pyytää Jumalaa auttamaan Hänen palvelemisensa aloittamisessa ja samanaikaisesti keskittyä uudelleen palvelemiseen, kunnes voit saada yhteyden Häneen ja Hän ottaa ajatuksesi hallintaansa.
Joka tapauksessa tällainen rukoushetki minulla oli Hänen kanssaan tänään. Soitin ylistysmusiikkia ja ohjasin hyvin hellävaraisesti harhailevan mieleni takaisin Hänen läsnäoloonsa, laulaen kuuntelemiani lauluja sydämessäni musiikin mukana. Viimeinen laulu oli Terry McAlmonin ”How Long”, mikä kertoo Jeesuksen tulemisesta. Vihdoin, noin 45 minuutin päästä tästä, aloimme tulla yhteyteen, sydän sydämeen ja ajatuksia alkoi muodostua. Hänen ajatuksiaan. Ensin luulin, että ne olivat minun ajatuksiani, mutta sitten huomasin, että se oli Jeesus avaamassa sydäntään minulle.
Tämä oli, mitä näin ja tunsin. Näin nuoren äidin kahden lapsensa kanssa, yksi rattaissa, toinen kävelemässä hänen kanssaan puistossa kauniina kevätpäivänä. Sitten näin toisen äidin, joka oli menossa ostoksille lastensa kanssa. Hän piti sylissään taaperoikäistä lasta ja oli laittamassa häntä ostoskoriin samaan aikaan kun hänen toinen lapsensa piti kiinni kahvasta. He olivat hyvin onnellisia ja elivät elämäänsä. Pieni tyttö oli innoissaan kauppaan menosta äitinsä kanssa nähdäkseen, minkälaisen herkun hän saisi. Sitten näin nuoren avioparin kävelemässä kauppaan samaan aikaan. He näyttivät siltä, kuin olisivat valmistuneet yliopistosta, ilmiselvästi he olivat täysin rakastuneita toisiinsa.
Kun katselin tätä näkymää, huomasin kuinka ihana ja arvokas se oli, kuinka viaton se oli, kun he toimittivat päivittäisiä askareitaan.
Sitten yhtäkkiä se tapahtui: räjähdys noin 6,5 kilometrin päässä tuosta paikasta. Sokaiseva valonvälähdys, tulen ja tuulen puuska, ja he olivat mennyttä. Poltettuja. Yhtenä hetkenä he kaikki olivat niin onnellisia ja tyytyväisiä, päivittäisillä askareillaan. Seuraavana – keskellä kauhua, he olivat mennyttä.
Aloin ymmärtää… elämä oli niin hyvää näille ihmisille, niin toivorikasta, niin täynnä tulevaisuutta, mutta silti hetkessä se oli ohi. Minulle on niin vaikeaa ymmärtää, kuinka tämä voi tapahtua silmänräpäyksessä ja jopa että koko Amerikka voisi olla tuhoutunut. Pienet lapset päiväkodeissa, yliopisto-opiskelijat vertailemassa viimeisten kokeidensa arvosanoja, nuoret tytöt hallitsemassa liikkeet puomilla, joukkueet valmistautumassa pesäpallokauteen – kaikki viattomasti toimittamassa askareitaan, ja yhtäkkiä heidän ruumiinsa makasivat hiiltyneinä maassa ja maailma, siten kuin he sen ymmärsivät, lakkasi olemasta. Kauhujen kauhu, kuinka Jumala voisi sallia tämän?
Hän kyllä tietää kaikki väittelyt synnistä ja rangaistuksesta, mutta entä viattomat, joiden elämät ovat vasta aluillaan? Entä ne, jotka yhä etsivät elämänsä tarkoitusta, yhä etsivät Jumalaa eivätkä ole löytäneet Häntä vielä? Minä olin kerran yksi noista, kaksikymppisenä – minulla ei ollut hajuakaan Jumalasta. Ja kaikki tämä muuttuu yhdessä väläyksessä. Se kaikki näyttää niin julmalta ja mielettömältä. Jos olisin kuollut tuolloin, olisin varmasti joutunut Helvettiin.
Sitten aloin ymmärtää kamppailua, joka Jumalalla oli sydämessään. Hän rakastaa jokaista näistä. Hän muokkasi heidät heidän äitiensä kohduissa. Hän soi heille säikeen Itseään ja lahjoja, joita jakaa ihmissuvun kanssa ja tuoda heille iloa, lapsia kasvatettaviksi. Hän näki kamppailut ja asiat, jotka he voittivat elämässään. Heidän hyvät ja huonot päätöksensä – Hän oli heidän vierellään, rohkaisten heitä tekemään oikein. Hän tuntee jokaikisen läheisesti, kuten me tunnemme oman itsemme. Ja Hän rakastaa heitä lapsinaan. Kuinka sitten Hän voi antaa tämän tapahtua?
Kun olin ajattelemassa näitä asioita, Jeesus alkoi puhua minulle.
”Nyt luet Sydäntäni. Nyt näet, mitä koenkaan. En koskaan halua tämän tapahtuvan, En koskaan. Tiedän että olette uupuneita, Morsiameni, mutta pyydän, katsokaa tätä Minun näkökulmastani. Minä En koskaan, ikinä halua tämän tapahtuvan. Minulle tämä on kauhujen kauhu. Ja tämän lisäksi jotkut noista eivät koskaan tule näkemään Minua tai olemaan Kanssani uudestaan Taivaassa.”
Sanoin Jumalalle, ”Joten mitä siis Teet?”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hän vastasi, ”Kiristelen hampaitani, päästän syvän huokauksen ja sallin sen tapahtua. Mutta oi, kuinka kavahdankaan, kuinka kammoan sitä, minkä on tapahduttava. Ymmärrätkö siis? Ylimääräinen minuutti tarkoittaa satojen sielujen tuloa Valtakuntaan ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta sitten on liian myöhäistä… mutta oi, kuinka kammoan tuota tuntia! Haluan teidän katsovan Minun näkökulmastani, Morsiameni. Kammoan sitä, minkä on pian tapahduttava, joten mitä ylimääräinen minuutti tarkoittaa sinulle?”
”Satoja sieluja. Ja kun se tapahtuu, ainakin monia lisää tulee olemaan Kanssani Taivaassa. Joten sanon sinulle, älä ole kiireessä. Minä kammoan tätä tapahtumaa. Tule. Elä Sydämessäni. Näe, mitä Minun on nähtävä, tunne, mitä Minä tunnen ja ymmärrä; samaan aikaan kun sinä odotat juhlaa ja vapautusta tästä Maasta, Minä odotan holokaustia.”
”Älä hyppää johtopäätöksiin tässä. Minä En sanonut, että muutan ajoitusta. Vaan pyydän sinua liittämään sydämesi Minun sydämeeni ja näkemään, mitä joudun kestämään näinä hetkinä. Minuutti minuutilta se on puhdasta kidutusta. Mutta jossakin vaiheessa asioiden on edettävä. Koko ihmiskunta, hoitamassa päivittäisiä askareitaan, heitetään yhtäkkiä sietämättömän kivun ja menetyksen syvyyteen, hämmennykseen. Ja he ovat täydellisessä shokissa, mykistyneitä, sanattomia, kykenemättömiä ajattelemaan. Tätä kohtaan minuutti minuutilta, kunnes Isäni julkistaa hetken. Ja sitten Minun on selviydyttävä sitä seuraavista asioista. Toinen kauhukertomus, niin suuri kauhu, ettet pysty käsittämään kuolevaisen mielellä kaikkia jälkiseurauksia.”
”Oi, pysykää Vierelläni, Morsiameni! Lohduttakaa Minua, kuten enkeli lohdutti Minua Puutarhassa ennen pidätystäni. Kiertäkää hellät kätenne Ympärilleni ja lohduttakaa Minua, sillä koskaan ei ole ollut tällaisten synnytystuskien aikaa, kuin se joka on tulossa Maahan, ja Minä kammoan sitä kaikella Olemuksellani. Silti, Minun Armoni ottaa tilanteen tilanteen perään haltuunsa oikealla hetkellä jokaisen sieluparan vuoksi.”
”Tästä halusin puhua kanssasi tänään. Tarvitsen lohdutustasi, rukouksiasi ihmiskunnan puolesta, niiden puolesta, jotka on tehty Minun kuvakseni, olivatpa he hyviä tai pahoja. Ei ole Minun Sydämeni nähdä heidän kärsivän tällä tavalla. Se ei ole Sydämeni.”
”Pyydän, Pyydän teitä. Pysykää vierelläni, antakaa jokainen liikenevä hetki Minulle. Totisesti Minä Olen kävelemässä Ristin tietä uudelleen ja ne teistä, jotka ovat valinneet pitää seuraa Minulle, sanon teille, se merkitsee Minulle enemmän kuin voin koskaan kuvailla. Tämä on ihmisyyden pimein tunti; tätä kaikki liha on odottanut pelolla. Se tavoittaa koko maailman ja heittää sen kaaokseen, jota ei ole koskaan nähty eikä koskaan tulla näkemään ajan loppuun asti.”
”Pysykää Kanssani.”
"This Is My Darkest Hour", Stay with Me, Jesus said. https://www.youtube.com/watch?v=aF-gUynXQGw