Sanotaan, että jokaisella ihmisellä on pimeä puolensa. Seon se puoli mitä ihminen mielellään peittelee. Uskallatko tuoda sen esiin? Pahuus meissä ihmisissä on sitä pimeää puoltamme. Joku viisas on sanonutkin. " Mitä pontevammin yritämme kätkeä itsessämme olevan pimeän puolelle, sitä voimakkaammin se meitä hallitsee."
Pahuutta voi puhua myös syntinä. Onko synnistä puhumattomuus myöskin sitä pimeän puolen peittelemistä. Ehkä siitä puhumista ei pitäisi kirkoissakaan peitellä vaan vahvemmin tuoda esiin. Siten se saa aikaan meidän sisimmässämme liikettä kun annamme sille tilaa syntiemme tunnustukselle ja parannuksen teille.
Pahuutta voi puhua myös syntinä. Onko synnistä puhumattomuus myöskin sitä pimeän puolen peittelemistä. Ehkä siitä puhumista ei pitäisi kirkoissakaan peitellä vaan vahvemmin tuoda esiin. Siten se saa aikaan meidän sisimmässämme liikettä kun annamme sille tilaa syntiemme tunnustukselle ja parannuksen teille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämän palstan fundisuskovat eivät todellakaan peittele pimeää puoltaan, käsittämätöntä halveksuntaa pursuvia kommentteja kirjoitellaan joka päivä. Niistä on aito kristillisyys ja toisen ihmisen kunnioittaminen kaukana.
Noita fundisuskovia hallisee halveksunta kaikkea erilaisuutta ja heidän omien mielipiteidensä vastaisia mielipiteitä kohtaan.
Esimerkkinä halveksunnan kohteista: luterilainen kirkko, arkkipiispa, helsingin piispa, islaminusko ja islaminuskoiset, seksuaalivähemmistöt, erilailla kristukseen uskovat, uskonnonvapaus...
Eikös näin olekin evita-, sinähän olet palstan vakiokirjoittajia ja vakiolukijoita?
Niin useinhan se ihminen tuo esiin sen pyhäpuolensa. Harvemmin ihminen oman pahuutensa tunnustaa. Mutta kuten sanoin, vaikka sitä yrittää peittää se hallitsee meitä, ja se näkyy meissä siitä huolimatta.
Esimerkkinä nostaisin esiin liero Lutherin, jonka pimeää mieltä ei luterilainen kirkko, historian- eikä uskonnonopetus tuo esiin. Lutjerhan oli antisemiitti numero uno ja sellaisena Hitlerinkin esikuva.
Niinhän sitä sanotaan, että jokaisella ihmisellä on luurankoja kaapissaan.
Kun tutkimusten mukaan ihmisten päivittäisistä ajatuksista yli 80 prosenttia on negatiivisia, niin herää kysymys kuinkahan monta prosenttia noista yli kymmenestä prosentista heijastanee kiitollisuutta ja rakkautta Jumalaa kohtaan sekä lähimmäisiämme kohtaan.
Raamatun kertomus Kainista ja Aabelista on osoitus siitä, että väkivalta Paratiisista karkoittamisen jälkeen tuli osaksi ihmisluontoa.
Ja sitähän se tutkimusten valossa näyttää olleen Euroopassakin jo runsaat 6000 vuotta sitten:
http://yle.fi/uutiset/luultiin_rauhalliseksi_olikin_verinen__euroopan_kivikauden_vakivalta_osoittautui_silmittomammaksi/8948716
Tosin jotkut palstalaiset näyttävät jostan lähteistä omaksuneen sellaisen käsityksen ikäänkuin ihmisluonnon väkivaltaisuuden puhkaisijana on toiminut yksijumalaisen uskonnon omaksuneet israelilaiset, kristityt ja arabit.
Totesit: "Pahuutta voi puhua myös syntinä. Onko synnistä puhumattomuus myöskin sitä pimeän puolen peittelemistä. Ehkä siitä puhumista ei pitäisi kirkoissakaan peitellä vaan vahvemmin tuoda esiin. Siten se saa aikaan meidän sisimmässämme liikettä kun annamme sille tilaa syntiemme tunnustukselle ja parannuksen teille".
Samaa mieltä.
Kun Jeesus totesi, että ei jokainen joka sanoo minulle Herra, Herra pääse Taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee Minun Taivaallisen Isäni tahdon niin papit, jotka julistavat Jumalan "armon" olevan niin suuren, että kaikki pääsevät taivaaseen, on vain heidän toiveajatteluaan.