>>Sielu - elävä luomus
Kuten sanottu, "ihmisestä tuli elävä sielu", joten ihminen oli s i e l u, hänellä ei ollut sisällään sielua, joka olisi ollut aineeton ja näkymätön. Apostoli Paavali osoittaa, että kristillinen opetus ei eronnut aiemmasta heprealaisesta opetuksesta, sillä hän lainaa 1. Mooseksen kirjan 2:7:ää, kun hän sanoo: "Niin on myös kirjoitettu: 'Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu [psykhen' zo'san].' - - Ensimmäinen ihminen on maasta ja tehty tomusta." (1. Korinttolaisille 15:45-47).
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa osoitetaan, että elävä sielu on tulos maan tomusta tehdyn ruumiin ja elämän hengityksen yhdistymisestä. Ilmauksesta "elämän voiman hengitys [kirjm. "elämän hengen eli vaikuttavan voiman (ru'ah) hengitys"]" (1Mo 7:22) käy ilmi, että elämänvoimaa eli "henkeä" pidetään kaikissa luomuksissa, niin ihmisissä kuin eläimissäkin, yllä nimenomaan hengittämällä ilmaa (jossa on happea). Tätä elämänvoimaa on luomuksen elimistön jokaisessa solussa, kuten ilmenee artikkeleista ELÄMÄ ja HENKI.
Koska sanalla n e f e s' tarkoitetaan luomusta itseään, voidaan odottaa, että siihen yhdistetään lihallisten luomusten normaaleja fyysisiä toimintoja tai ominaisuuksia. Juuri näin tapahtuukin. Sanotaan, että n e f e s' (sielu) syö lihaa, rasvaa, verta tai muuta aineellista (3Mo 7:18,20,25,27; 17:10,12,15; 5Mo 23:24), se on nälkäinen tai haluaa ruokaa ja juomaa (5Mo 12:15,20,21; Psal 107:9; Sananl.19:15; 27:7; Jesaja 29:8, 32:6; Miika 7:1), se tehdään lihavaksi (Sananl.11:25), se paastoaa (Psal.35:13), se koskee epäpuhtaaseen, esim. kuolleeseen ruumiiseen (3Mo 5:2; 7:21; 17:15; 22:6; 4Mo 19:13), se 'otetaan pantiksi' tai 'siepataan' (5Mo 24:6,7), se tekee työtä (3Mo 23:30), sitä virkistetään kylmällä vedellä, kun se on väsynyt (Sananl.25:25), se ostetaan (3Mo 22:11; Hesekiel 27:13), se annetaan lupausuhriksi (3Mo 27:2), se pannaan rautoihin (Psal 105:18), se on uneton (Psal 119:28) ja se haukko henkeä (Jeremia 15:9).
Monissa raamatunkohdissa puhutaan "minun sielustani", "sinun sielustasi", "hänen sielustaan" jne. Tämä johtuu siitä, että n e f e s ja p s y k h e voivat tarkoittaa ihmistä itseään sieluna. Siksi tuon sanan ajatus voidaan usein ilmaista suomessa käyttämällä persoonapronomineja. Teoksessa Lexicon in Veteris Testamenti Libros (s.627) osoitetaankin, että "nefesini" tarkoittaa 'minua' (1Mo 27:4,25; Jesaja 1:14), "nefesisi" merkitsee 'sinua' (1Mo 27:19,31; Jesaja 43:4; 51:23), "(hänen) nefesinsä" tarkoittaa 'häntä, itseä' (4Mo 30:2,5-12; Jesaja 53:10) jne.
Kreikan sanaa p s y k h e käytetään samalla tavoin. Sanakirjassa Vine's Expository Dictionary of Old and New Testament Words (1981, 4. osa, s.54) sanotaan, että sitä voidaan käyttää sellaisena "persoonapronominin vastineena, jota käytetään korostuksen ja tehon vuoksi: 1. persoona: Joh.10:24 ('meitä'); Hepr.10:38; vrt. 1.Moos. 12:13; 4.Moos. 23:10; Tuom. 16:30; Ps 120:2 ('minut'); 2.persoona: 2.Kor.12:15; Hep.13:17", jne.>>
Kuten sanottu, "ihmisestä tuli elävä sielu", joten ihminen oli s i e l u, hänellä ei ollut sisällään sielua, joka olisi ollut aineeton ja näkymätön. Apostoli Paavali osoittaa, että kristillinen opetus ei eronnut aiemmasta heprealaisesta opetuksesta, sillä hän lainaa 1. Mooseksen kirjan 2:7:ää, kun hän sanoo: "Niin on myös kirjoitettu: 'Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu [psykhen' zo'san].' - - Ensimmäinen ihminen on maasta ja tehty tomusta." (1. Korinttolaisille 15:45-47).
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa osoitetaan, että elävä sielu on tulos maan tomusta tehdyn ruumiin ja elämän hengityksen yhdistymisestä. Ilmauksesta "elämän voiman hengitys [kirjm. "elämän hengen eli vaikuttavan voiman (ru'ah) hengitys"]" (1Mo 7:22) käy ilmi, että elämänvoimaa eli "henkeä" pidetään kaikissa luomuksissa, niin ihmisissä kuin eläimissäkin, yllä nimenomaan hengittämällä ilmaa (jossa on happea). Tätä elämänvoimaa on luomuksen elimistön jokaisessa solussa, kuten ilmenee artikkeleista ELÄMÄ ja HENKI.
Koska sanalla n e f e s' tarkoitetaan luomusta itseään, voidaan odottaa, että siihen yhdistetään lihallisten luomusten normaaleja fyysisiä toimintoja tai ominaisuuksia. Juuri näin tapahtuukin. Sanotaan, että n e f e s' (sielu) syö lihaa, rasvaa, verta tai muuta aineellista (3Mo 7:18,20,25,27; 17:10,12,15; 5Mo 23:24), se on nälkäinen tai haluaa ruokaa ja juomaa (5Mo 12:15,20,21; Psal 107:9; Sananl.19:15; 27:7; Jesaja 29:8, 32:6; Miika 7:1), se tehdään lihavaksi (Sananl.11:25), se paastoaa (Psal.35:13), se koskee epäpuhtaaseen, esim. kuolleeseen ruumiiseen (3Mo 5:2; 7:21; 17:15; 22:6; 4Mo 19:13), se 'otetaan pantiksi' tai 'siepataan' (5Mo 24:6,7), se tekee työtä (3Mo 23:30), sitä virkistetään kylmällä vedellä, kun se on väsynyt (Sananl.25:25), se ostetaan (3Mo 22:11; Hesekiel 27:13), se annetaan lupausuhriksi (3Mo 27:2), se pannaan rautoihin (Psal 105:18), se on uneton (Psal 119:28) ja se haukko henkeä (Jeremia 15:9).
Monissa raamatunkohdissa puhutaan "minun sielustani", "sinun sielustasi", "hänen sielustaan" jne. Tämä johtuu siitä, että n e f e s ja p s y k h e voivat tarkoittaa ihmistä itseään sieluna. Siksi tuon sanan ajatus voidaan usein ilmaista suomessa käyttämällä persoonapronomineja. Teoksessa Lexicon in Veteris Testamenti Libros (s.627) osoitetaankin, että "nefesini" tarkoittaa 'minua' (1Mo 27:4,25; Jesaja 1:14), "nefesisi" merkitsee 'sinua' (1Mo 27:19,31; Jesaja 43:4; 51:23), "(hänen) nefesinsä" tarkoittaa 'häntä, itseä' (4Mo 30:2,5-12; Jesaja 53:10) jne.
Kreikan sanaa p s y k h e käytetään samalla tavoin. Sanakirjassa Vine's Expository Dictionary of Old and New Testament Words (1981, 4. osa, s.54) sanotaan, että sitä voidaan käyttää sellaisena "persoonapronominin vastineena, jota käytetään korostuksen ja tehon vuoksi: 1. persoona: Joh.10:24 ('meitä'); Hepr.10:38; vrt. 1.Moos. 12:13; 4.Moos. 23:10; Tuom. 16:30; Ps 120:2 ('minut'); 2.persoona: 2.Kor.12:15; Hep.13:17", jne.>>
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoitukseen: "Apostoli Paavali osoittaa" lähdeteos on: Raamatun ymmärtämisen opas, osa-2, s. 914
jaksa lukea sun lurituksiasi läpi mitä jos etsisit vastausta kysymykseen mikä on uskon päämäärä?
Eivät heprealaiset eikä juutalaiset tienneet tuolloin/silloin sitä, että mitä/mikä sielu on.
Sielu on yksinkertaisesti nuo elävät vedet, jotka ihmisessä virtaavat/kiertävät ja sijaitsevat, siis ne elinnesteet, joita löytyy kaikista kudoksista, mm. aivoista, selkäytimestä, lihaksistosta, sisäelimistä, verenkierrosta, siis sieltä, jossa ihmisen solut elävät ja joiltakin osin uusituivat elämämme aikana useaan kertaan.
On se tietenkin hienoa että yritetään selittää raamatuntekstejä kreikan- , latinan- , heprean-
ja englanninkielen kautta, mutta kyllä se on nyt niin, että vasta tällä vuosituhannella on niitä aineksia olemassa ja tutkittua tietoa, joidenka avulla asiat saavat oikean järjestyksen vihdoinkin
ihmisen näkökulmasta katsottuna, siis tavallisen.
Eli, kaikinpuolin ja se todellinen, se ainoa ja aito totuus alkaa kyllä selvitä vasta nyt, eli ne salat joista Kristuskin puhui, paljastuu juuri aivan kohtapuoliin kaikille kansoille maanpäällä ja sitten tulee se loppu näistä järjestelmistä.
Ja vain siksi, kun tuo ihmisen Poika on kasvanut nyt jo niin isoksi, ettei sen syntymä-juhlia voi viettää monia tuhansia kertoja uudestaan ilman haitallisia sivuvaikutuksia ;)
Tuossa alla muutama rivi verestä ja sielusta. >>
1. Moos. 9:4
Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.
3. Moos. 17:11
Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.
3. Moos. 17:14
Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.
5. Moos. 12:23
Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa