"Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin." He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki.
- - -
Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen - niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!
- - -
Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä!
- - -
Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan.
Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan."
Mark. 3:28,29; Hepr. 6:4-6; Hepr. 10:29; 1. Joh. 5:16-17 [kr92] [kr38]
Raamattu opettaa Jumalan olevan rakastava Isä (esimerkiksi Joh. 15:9-10), ja että hänen lämmin sylinsä on avoin kaikille, jotka häntä lähestyvät. Jumalan rakkaus on täydellistä, joten hän rakastaa jokaista ihmistä ja tahtoisi samoin kaikkien myös pelastuvan (Joh. 3:16-17). Ei siis ole niin pahaa tai huonoa ihmistä, joka ei kuuluisi Jumalan ehtymättömän rakkauden piiriin. Kun tämän tietää ja jopa jollain tasolla elämässään sisäistää, tuntuu Jumalan omana eläminen turvalliselta ja väliin jopa huolettoman keveältä.
Yllättävän moni raamatunlukija tekee kuitenkin jossain vaiheessa sangen yllättävän löydön Raamatustaan. Siellä nimittäin kerrotaan useammassakin kohtaa "ikuisesta synnistä, jota ei saa ikinä anteeksi" sekä heistä, joita "ei voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen". Mikä on tuo "ikuinen synti" ja olenko kenties minä voinut syyllistyä siihen? Entäpä jos vahingossa eksyn hetkeksi Kristuksesta, voiko olla että minua "ei voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen"? Onko Jumalan armo sittenkin rajoitettu? - Se kuulostikin jo hetken aivan liian hyvältä, että muka minäkin voisin pelastua... Olenko kenties tehnyt synnin, jota ei Jumalakaan voi antaa anteeksi?
Kysymys anteeksiantamattomasta synnistä on ehkä eniten kysytty yksittäinen kysymys sielunhoitotyössä. Tuntuu jopa siltä, että sielunvihollinen oikein johdattaa tuoreet uskovat tämän kysymyksen eteen uskotellen, ettei heillä ole enää mitään toivoa pelastuksen suhteen. Ei siis ihme, että kysymyksen edessä on moni menettänyt jopa yöunensa. Koska kysymys on sangen yleinen ja vastaus jopa kohtuullisen yksiselitteinen, lienee aiheellista käsitellä aihetta myös tällä palstalla.
Pyhän Hengen pilkka evankeliumeissa
Itsetutkistelu anteeksiantamattoman synnin tiimoilta saa yleensä alkunsa joko yllä siteeratusta Markuksen evankeliumin tekstistä tai sen rinnakkaistekstistä muissa synoptisissa evankeliumeissa: Matt. 12:31-32 tai Luuk. 12:9-10. Se, että kaikki kolme synoptista evankelistaa ovat sisällyttäneet opetuksen tekstiinsä kuvastaa samalla sitä, kuinka keskeisestä opetuksesta on kyse.
Markuksen tekstissä Jeesus varoittaa fariseuksia syyllistymästä Pyhän Hengen pilkkaan. Fariseukset nimittäin saivat seurata aitiopaikalta, kun Jeesus ajoi riivatuista ihmisistä saastaisia henkiä Pyhän Hengen vaikuttamana Isän arvovallalla. Sen lisäksi fariseukset jos ketkä tunsivat kirjoitukset ja messiasennustukset, joten heidän olisi luullut ymmärtävän, kuinka profeettojen ennustukset kävivät toteen sanasta sanaan Jeesuksen persoonassa.
Mutta huolimatta näkemästään ja ymmärtämästään he julkesivat väittää, että Jeesus teki voimateot saastaisten henkien vaikutuksesta: "He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki." Voidaan siis sanoa, että kertomuksen fariseukset torjuivat tietoisesti näkemänsä ja paaduttivat sydämensä kehdaten väittää Jumalan Hengen vaikutusta saatanalliseksi. Mikä ikinä sitten olikaan heidän syynsä torjua Jeesus (politiikka, sosiaaliset edut, yhteiskunnallinen asema, jne.), se oli muodostamassa ylitsepääsemätöntä estettä heidän taivastielleen.
jatkuu...
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2000-07-30
- - -
Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen - niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!
- - -
Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä!
- - -
Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan.
Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan."
Mark. 3:28,29; Hepr. 6:4-6; Hepr. 10:29; 1. Joh. 5:16-17 [kr92] [kr38]
Raamattu opettaa Jumalan olevan rakastava Isä (esimerkiksi Joh. 15:9-10), ja että hänen lämmin sylinsä on avoin kaikille, jotka häntä lähestyvät. Jumalan rakkaus on täydellistä, joten hän rakastaa jokaista ihmistä ja tahtoisi samoin kaikkien myös pelastuvan (Joh. 3:16-17). Ei siis ole niin pahaa tai huonoa ihmistä, joka ei kuuluisi Jumalan ehtymättömän rakkauden piiriin. Kun tämän tietää ja jopa jollain tasolla elämässään sisäistää, tuntuu Jumalan omana eläminen turvalliselta ja väliin jopa huolettoman keveältä.
Yllättävän moni raamatunlukija tekee kuitenkin jossain vaiheessa sangen yllättävän löydön Raamatustaan. Siellä nimittäin kerrotaan useammassakin kohtaa "ikuisesta synnistä, jota ei saa ikinä anteeksi" sekä heistä, joita "ei voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen". Mikä on tuo "ikuinen synti" ja olenko kenties minä voinut syyllistyä siihen? Entäpä jos vahingossa eksyn hetkeksi Kristuksesta, voiko olla että minua "ei voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen"? Onko Jumalan armo sittenkin rajoitettu? - Se kuulostikin jo hetken aivan liian hyvältä, että muka minäkin voisin pelastua... Olenko kenties tehnyt synnin, jota ei Jumalakaan voi antaa anteeksi?
Kysymys anteeksiantamattomasta synnistä on ehkä eniten kysytty yksittäinen kysymys sielunhoitotyössä. Tuntuu jopa siltä, että sielunvihollinen oikein johdattaa tuoreet uskovat tämän kysymyksen eteen uskotellen, ettei heillä ole enää mitään toivoa pelastuksen suhteen. Ei siis ihme, että kysymyksen edessä on moni menettänyt jopa yöunensa. Koska kysymys on sangen yleinen ja vastaus jopa kohtuullisen yksiselitteinen, lienee aiheellista käsitellä aihetta myös tällä palstalla.
Pyhän Hengen pilkka evankeliumeissa
Itsetutkistelu anteeksiantamattoman synnin tiimoilta saa yleensä alkunsa joko yllä siteeratusta Markuksen evankeliumin tekstistä tai sen rinnakkaistekstistä muissa synoptisissa evankeliumeissa: Matt. 12:31-32 tai Luuk. 12:9-10. Se, että kaikki kolme synoptista evankelistaa ovat sisällyttäneet opetuksen tekstiinsä kuvastaa samalla sitä, kuinka keskeisestä opetuksesta on kyse.
Markuksen tekstissä Jeesus varoittaa fariseuksia syyllistymästä Pyhän Hengen pilkkaan. Fariseukset nimittäin saivat seurata aitiopaikalta, kun Jeesus ajoi riivatuista ihmisistä saastaisia henkiä Pyhän Hengen vaikuttamana Isän arvovallalla. Sen lisäksi fariseukset jos ketkä tunsivat kirjoitukset ja messiasennustukset, joten heidän olisi luullut ymmärtävän, kuinka profeettojen ennustukset kävivät toteen sanasta sanaan Jeesuksen persoonassa.
Mutta huolimatta näkemästään ja ymmärtämästään he julkesivat väittää, että Jeesus teki voimateot saastaisten henkien vaikutuksesta: "He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki." Voidaan siis sanoa, että kertomuksen fariseukset torjuivat tietoisesti näkemänsä ja paaduttivat sydämensä kehdaten väittää Jumalan Hengen vaikutusta saatanalliseksi. Mikä ikinä sitten olikaan heidän syynsä torjua Jeesus (politiikka, sosiaaliset edut, yhteiskunnallinen asema, jne.), se oli muodostamassa ylitsepääsemätöntä estettä heidän taivastielleen.
jatkuu...
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2000-07-30
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on siinä.