"Kansojen elämäntie ei ole tasaista nousua ylöspäin, niin kuin mielellämme toivomme. Toisinaan se painuu laakson pohjaan - laakson, joka voi olla kuin syvä rotko. Mutta laakson pohjasta nousee polku rinnettä ylös. Nousu on milloin loivempi, milloin jyrkempi. Mutta aina päästään lähemmäs aukeita, vapaita aloja, joista Jumalan taivas yhä valoisampana eteen avautuu."
Näillä sanoilla silloinen pääministeri J.K. Paasikivi rohkaisi ja valoi tulevaisuudenuskoa Suomen kansaan sen kamppaillessa monien vaikeuksien keskellä hävityn jatkosodan jälkeen vuoden 1944 lopulla.
Puoli vuosisataan myöhemmin vuoden 1995 alkaessa Suomen kansan elämäntie on taas painunut laakson pohjaan, joka on syvä kuin rotko. Mutta tämänkin laakson pohjasta on mahdollista nousta kohti valoa, vapautta ja parempaa tulevaisuutta.
Vapaan Suomen Liiton neuvottelukunnan puheenjohtaja, Suomen kansan itsenäisyysrintaman presidenttiehdokkaana ollut professori Keijo Korhonen käsitteli maan poliittisen johdon aikaansaamaa nykyistä alennustilaa Vapaan Suomen Liiton Jyväskylässä 10.-11.12.1994 pidetylle kokoukselle lähettämässään 6.12.1994 päivätyssä tervehdyksessä. Hän kirjoitti siinä seuraavasti:
"Joulukuun kuudes on tänä vuonna häpeän ja surun päivä. Suomen itsenäisyys on lyöty, se on häväisty. Maan poliittiset johtajat ovat luopuneet korvaamattomasta omaisuudesta, joka ei ole heidän, vaan kaikkien viiden miljoonan suomalaisen. He ovat liittäneet tämän maan keskieurooppalaiseen suurvaltaan. Itsenäisyytemme on eduskunnan 18. marraskuuta tekemällä päätöksellä poljettu mutaan. Mutta tuhottu sitä ei ole. Lopullista tappiota ei itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden asia koskaan voi kärsiä.
Vastuu tapahtuneesta on Suomen poliittisella johdolla: hallituksella ja presidentillä. Häpeä on niin ikään heidän. Historian edess nuo johtajat ansaitsevat vain halveksunnan. Mutta vastuun ja häpeän jakaa yhtälailla myös eduskunta, jonka enemmistö houkuteltiin ja peloteltiin hyväksymään Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Puolesta äänestäneiden kansanedustajien vaikuttimet jääkööt heidän itsensä selitettäviksi.
Omantuntonsa taakan he saavat niin ikään itse kantaa. Mutta yksi asia on selkeä: EU-jäsenyyden puolesta äänestäneet nykyiset kansanedustajat eivät ole kelvollisia seuraavaan eduskuntaan. he eivät ole tajunneet Suomen Hallitusmuodon toista artiklaa, jonka mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. He ovat ehdoin tahdoin laittomasti ja ilman mitään pakkoa ja painavaa syytä luovuttaneet keskeisen valtiovallan pois Suomesta, ylikansallisille elimille tuhansien kilometrien päähän.
Norjalaiset ovat anteneet meille loistavan esimerkin rohkeudesta ja isänmaanrakkaudesta. Norjalaisten enemmistö hylkäsi EU-jäsenyyden. Norjalaisilla on sitä sisua, josta me suomalaiset tähän saakka olemme ylpeilleet. Me kaikki isänmaanystävät onnittelemme Norjaa.
Suomalaiset on jälleen kerran pantu oppimaan kantapään kautta. EU-jäsenyyden tuhoisat seuraukset Suomen vähäväkisille, Suomen maaseudulle, Syrjä-Suomelle ja tavallisten kansalaisten enemmistölle tulevat, ikävä kyllä, tuntumaan lähivuosien aikana. Isänmaanystävien on siirrettävä tähtäin kauemmas. Meidän on siteästi ja peräänantamattomasti tehtävä työtä Suomen vapautamiseksi EU:n jäsenyyden siteistä.
Vapaan Suomen uusi huomen koittaa vielä."
Se, miten pian EU-kaappaus puretaan, on riippuvainen siitä, miten pian EU-huuman valtaan joutuneille selviää, mitä todella on tapahtunut ja miten hyväuskoisia kansalaisia on poliittisen eliitin toimesta harhautettu.
Niin kauan kuin äänestäjät antavat äänensä puoluevallan ehdokkaille, on turha odottaa mitään yhteiskunnallista muutosta. Siihen tarvitaan aivan uudenlaista kansansuvereniteetin, laillisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kunnioittamisesta lähtevää suhtautumista kansakunnan yhteisiin asioihin.
Suomen kansan jouduttua 1900-luvun alussa laittomuuden ja sorron kohteeksi seurauksena oli myös terroritekoihin johtanut aktiivinen vastarinta. Vastaavanlainen tapahtumakehitys on kansan kokonaisedun vaatimasta väkivallan käytön hylkäämisestä huolimatta mahdollinen, ellei laillisuutta pian palauteta, EU-jäsenyyttä pureta ja Suomen kansan jakamista kahtia A- ja B-luokan kansalaisiin lopeteta. Uuden mellakkapoliisiosaston kouluttaminen ja suunnitelmat kriisivalmiusjoukoista osoittavat, että vallanpitäjät näkevät väkivallan vaaran, mutta haluavat siitä huolimatta jatkaa nykyisellä linjallaan.
Neljän viimeisen hallituksen ja niisssä edustettuina olleiden puolueiden - ennen muuta kokoomuksen, keskustan ja SDP:n - EU:n ideologiaan nojanneen politiiakn tuloksena rikkaat ovat rikastuneet ja useimmat muut köyhtyneet. Hallitusten veropolitiikka on voimakkaasti tukenut tätä epäoikeudenmukaisuutta. Julkisuudessa kerrottujen tietojen mukaan esim. vuorineuvos Casimir Ehrnrooth maksoi vuonna 1993 ns. pääomaverouudistuksen ansiosta veroja lähes 12 mijoonaa markkaa vähemmän kuin olisi maksanut siinä tapauksessa, että pääomaverotusta ei olisi muutettu.
Toinen esimerkki, joka koskee liikemiesveljesten Kari ja Jussi Uotin saamaa verohyötyä, kertoo, että se oli aikaisempaan jäjrestelmään nähden kummankin osalta kolme milj. markkaa.
Näillä sanoilla silloinen pääministeri J.K. Paasikivi rohkaisi ja valoi tulevaisuudenuskoa Suomen kansaan sen kamppaillessa monien vaikeuksien keskellä hävityn jatkosodan jälkeen vuoden 1944 lopulla.
Puoli vuosisataan myöhemmin vuoden 1995 alkaessa Suomen kansan elämäntie on taas painunut laakson pohjaan, joka on syvä kuin rotko. Mutta tämänkin laakson pohjasta on mahdollista nousta kohti valoa, vapautta ja parempaa tulevaisuutta.
Vapaan Suomen Liiton neuvottelukunnan puheenjohtaja, Suomen kansan itsenäisyysrintaman presidenttiehdokkaana ollut professori Keijo Korhonen käsitteli maan poliittisen johdon aikaansaamaa nykyistä alennustilaa Vapaan Suomen Liiton Jyväskylässä 10.-11.12.1994 pidetylle kokoukselle lähettämässään 6.12.1994 päivätyssä tervehdyksessä. Hän kirjoitti siinä seuraavasti:
"Joulukuun kuudes on tänä vuonna häpeän ja surun päivä. Suomen itsenäisyys on lyöty, se on häväisty. Maan poliittiset johtajat ovat luopuneet korvaamattomasta omaisuudesta, joka ei ole heidän, vaan kaikkien viiden miljoonan suomalaisen. He ovat liittäneet tämän maan keskieurooppalaiseen suurvaltaan. Itsenäisyytemme on eduskunnan 18. marraskuuta tekemällä päätöksellä poljettu mutaan. Mutta tuhottu sitä ei ole. Lopullista tappiota ei itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden asia koskaan voi kärsiä.
Vastuu tapahtuneesta on Suomen poliittisella johdolla: hallituksella ja presidentillä. Häpeä on niin ikään heidän. Historian edess nuo johtajat ansaitsevat vain halveksunnan. Mutta vastuun ja häpeän jakaa yhtälailla myös eduskunta, jonka enemmistö houkuteltiin ja peloteltiin hyväksymään Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Puolesta äänestäneiden kansanedustajien vaikuttimet jääkööt heidän itsensä selitettäviksi.
Omantuntonsa taakan he saavat niin ikään itse kantaa. Mutta yksi asia on selkeä: EU-jäsenyyden puolesta äänestäneet nykyiset kansanedustajat eivät ole kelvollisia seuraavaan eduskuntaan. he eivät ole tajunneet Suomen Hallitusmuodon toista artiklaa, jonka mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. He ovat ehdoin tahdoin laittomasti ja ilman mitään pakkoa ja painavaa syytä luovuttaneet keskeisen valtiovallan pois Suomesta, ylikansallisille elimille tuhansien kilometrien päähän.
Norjalaiset ovat anteneet meille loistavan esimerkin rohkeudesta ja isänmaanrakkaudesta. Norjalaisten enemmistö hylkäsi EU-jäsenyyden. Norjalaisilla on sitä sisua, josta me suomalaiset tähän saakka olemme ylpeilleet. Me kaikki isänmaanystävät onnittelemme Norjaa.
Suomalaiset on jälleen kerran pantu oppimaan kantapään kautta. EU-jäsenyyden tuhoisat seuraukset Suomen vähäväkisille, Suomen maaseudulle, Syrjä-Suomelle ja tavallisten kansalaisten enemmistölle tulevat, ikävä kyllä, tuntumaan lähivuosien aikana. Isänmaanystävien on siirrettävä tähtäin kauemmas. Meidän on siteästi ja peräänantamattomasti tehtävä työtä Suomen vapautamiseksi EU:n jäsenyyden siteistä.
Vapaan Suomen uusi huomen koittaa vielä."
Se, miten pian EU-kaappaus puretaan, on riippuvainen siitä, miten pian EU-huuman valtaan joutuneille selviää, mitä todella on tapahtunut ja miten hyväuskoisia kansalaisia on poliittisen eliitin toimesta harhautettu.
Niin kauan kuin äänestäjät antavat äänensä puoluevallan ehdokkaille, on turha odottaa mitään yhteiskunnallista muutosta. Siihen tarvitaan aivan uudenlaista kansansuvereniteetin, laillisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kunnioittamisesta lähtevää suhtautumista kansakunnan yhteisiin asioihin.
Suomen kansan jouduttua 1900-luvun alussa laittomuuden ja sorron kohteeksi seurauksena oli myös terroritekoihin johtanut aktiivinen vastarinta. Vastaavanlainen tapahtumakehitys on kansan kokonaisedun vaatimasta väkivallan käytön hylkäämisestä huolimatta mahdollinen, ellei laillisuutta pian palauteta, EU-jäsenyyttä pureta ja Suomen kansan jakamista kahtia A- ja B-luokan kansalaisiin lopeteta. Uuden mellakkapoliisiosaston kouluttaminen ja suunnitelmat kriisivalmiusjoukoista osoittavat, että vallanpitäjät näkevät väkivallan vaaran, mutta haluavat siitä huolimatta jatkaa nykyisellä linjallaan.
Neljän viimeisen hallituksen ja niisssä edustettuina olleiden puolueiden - ennen muuta kokoomuksen, keskustan ja SDP:n - EU:n ideologiaan nojanneen politiiakn tuloksena rikkaat ovat rikastuneet ja useimmat muut köyhtyneet. Hallitusten veropolitiikka on voimakkaasti tukenut tätä epäoikeudenmukaisuutta. Julkisuudessa kerrottujen tietojen mukaan esim. vuorineuvos Casimir Ehrnrooth maksoi vuonna 1993 ns. pääomaverouudistuksen ansiosta veroja lähes 12 mijoonaa markkaa vähemmän kuin olisi maksanut siinä tapauksessa, että pääomaverotusta ei olisi muutettu.
Toinen esimerkki, joka koskee liikemiesveljesten Kari ja Jussi Uotin saamaa verohyötyä, kertoo, että se oli aikaisempaan jäjrestelmään nähden kummankin osalta kolme milj. markkaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.