menestymättömyydestä.
Toisessa ketjussa kapi ja kumppanit etsivät syytä joko-joko pallonpeluusta. Katselin eilisen Portugali-Islanti ottelun. Islannissa on n. 300 000 asukasta koko maassa, noin 60% Helsingin asukasmäärästä. Jos se olisi harrastajamäärästä kiinni niin pelkästään Helsingistä pitäisi löytyä maajoukkue. Espoosta ja Vantaalta toinen. Joten syy huonoon menestykseen on joku muu, vaikkapa valmennuksen surkea taso.
Periaatteessa Suomesta pitäisi löytyä pelaajia, onhan futis alkuaan köyhien miesten peli. Kentällä on 22 pelaajaa ja vain yksi ainoa peliväline jonka tämä miesjoukkio yrittää saada haltuunsa. Ei ihme että keinot ovat likaiset vastustajia potkitaan jalkoihin täysin surutta, paidoista ja käsistä revitään ja jos muu ei auta kaadetaan vastustaja kunnon kahden käden painiotteella.
Toisessa ketjussa kapi ja kumppanit etsivät syytä joko-joko pallonpeluusta. Katselin eilisen Portugali-Islanti ottelun. Islannissa on n. 300 000 asukasta koko maassa, noin 60% Helsingin asukasmäärästä. Jos se olisi harrastajamäärästä kiinni niin pelkästään Helsingistä pitäisi löytyä maajoukkue. Espoosta ja Vantaalta toinen. Joten syy huonoon menestykseen on joku muu, vaikkapa valmennuksen surkea taso.
Periaatteessa Suomesta pitäisi löytyä pelaajia, onhan futis alkuaan köyhien miesten peli. Kentällä on 22 pelaajaa ja vain yksi ainoa peliväline jonka tämä miesjoukkio yrittää saada haltuunsa. Ei ihme että keinot ovat likaiset vastustajia potkitaan jalkoihin täysin surutta, paidoista ja käsistä revitään ja jos muu ei auta kaadetaan vastustaja kunnon kahden käden painiotteella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jalkapallon harrastajia meillä on tarpeeksi, mutta kunnianhimoisia, oikean harjoittelu- ja peliasenteen omaavia pelaajia liian vähän.
En väitä, etteikö Suomen nykyinen maajoukkue koostuisi riittävän asenteen omaavista pelaajista, mutta ei riitä, että heitä on 11 vaihtopelaajat, vaan päävalmentajalla pitäisi olla maajoukkueen nimeämisessä valinnan varaa massoiksi asti.
Suomellahan on melko hyvät nuoret, selviytyvät varsin usein arvoturnauksiinkin, mutta mihin heidän taitonsa ja asenteensa suhteessa muihin maihin katoavat, kun pelaajat varttuvat yli kaksikymppisiksi. Arvelisin että asenteet katoavat riittävän haasteen puuttumiseen kotimaan kentillä ja kun siellä ei ole haastetta, ei ole mahdollisuutta antaa näyttöjä kovien jalkapallomaiden pelaajahankkijoille.
Kehumista ei ole suomalaisen jalkapalloyleisönkään asenteessa. Tuskin millään Ranskan EM-kisoissa mukana olevassa maassa on yhtä vaatimattomat katsojaluvut kuin Suomessa. Jos yleisöllä ei ole fanikulttuuria ja aitoa kiinnostusta sarjatasoisen jalkapallon seuraamiseen, miksi pelaajatkaan antaisivat parastaan. Lisäksi vähäisestä yleisömäärästä seuraa, että seurajoukkueet ovat köyhiä, eivätkä voi satsata sellaisiin ulkomaisiin pelaajahankintoihin, jotka ovat esikuvia suomalaisillekin nuorille pelaajille ja tartuttavat heihin kunnianhimon.
Islannin nykyinen menestys jää tuskin pysyväksi ilmiöksi. Siellä vain sattuu olemaan samanlainen kultainen sukupolvi, mikä meilläkin oli vuosituhannen vaihteessa, mutta sikäläinen maajoukkuevalmentaja osaa hyödyntää heidän taitojaan paremmin kuin omaa kultaista sukupolveamme vetäneet valmentajat.
Jalkapallon ummehtunut hallinto ja kehno valmennus ovat pääsyitä huonoon menestykseen.
Voin myös yksilöidä valmennuksen pahimmat puutteet jos jotakin kiinnostaa. Tiedän ne tasan tarkkaan koska olen toiminut jalkapallon juniorivalmentajana lähes kymmenen vuotta.
Valmennusurani loppui sitten kun junioreiden omaiset haastoivat minut oikeuteen. Väittivät, että keskustalainen rakkauteni näihin poikiin olisi ollut sopimatonta. Enhän minä muuta kuin annoin ihan kädestä pitäen ohjeita kuinka harjoitusten jälkeen ollaan suihkussa ja miten pestään erilaisia vartalon osia. Mitään eivät voineet todistaa mutta valmennukseni loppui kuin seinään ja aina silloin tällöin vieläkin joku katkera vanhempi antaa kaupungilla minulle selkään. Tietyllä tavalla keskustaa lähellä olevana nautin siitäkin.