Miksi suvakin ÄO on alle 50?

http://kalleisotalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117273-sopivan-pateva-nerg

Sopivan pätevä Nerg

16.9.2012 15:09 Kalle Isotalo Kotimaa
4 kommenttia
ilmoita asiaton viesti
.


Päivi Nergin nimitys sisäministeriön kansliapäälliköksi on jostain kumman syystä nostettu esiin jotenkin erityisen paheksuttavana esimerkkinä poliittisista virkanimityksistä. Minusta tässä nyt ei kyllä ole ainakaan julkisuudessa olleilla perusteilla aihetta kummoisellekaan kohulle. Ja kyllä tässä kohussa vähän näkyy myös se, että kristillisiin suhtaudutaan mediassa erityisen nuivasti ja heitä pyritään esittämään negatiivisessa valossa.

Yleensä jeesustelu poliittisista virkanimityksistä liittyy kunnanjohtajiin ja ministeriöiden johtaviin virkamiehiin. Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miten tällaisiin tehtäviin kukaan voisi olla objektiivisesti kaikkein pätevin. Se tietysti on selvää, että tehtävät ovat monesti vaativia ja moni voi hyvinkin olla objektiivisesti arvioiden epäpätevä.

Suuri osa virkamiestehtävistä on sellaisia, joissa tavoitteet tulevat annettuna ja organisaatiossa vain pyritään näitä annettuja tavoitteita täytäntöönpanemaan. Tällaisissa tehtävissä pätevimmän etsiminen voi jotenkin toimia. Tällöinkin tietysti on monesti vaikeaa jotenkin muka objektiivisesti tarkastella erilaisen kokemuksen, osaamisen ja ominaisuuden painoarvoa. Näissä tilanteissa virantäytössä edelleen tuppaa olemaan painoa ajattelussa, jonka mukaan pätevyys korreloi virkavuosien määrää, riippumatta siitä, miten virkaa on hoidettu. Joka tapauksessa opettajaksi, maanmittausinsinööriksi, verotarkastajaksi tai henkikirjoittajaksi voidaan ja tulee etsiä henkilöitä, joilla on parhaat valmiudet hoitaa sinänsä tarpeellista, mutta tavoitteiltaan lukkoon lyötyä julkista tehtävää.

Sen sijaan kunnanjohtajia ja ministeriön johtavia virkamiehiä ei voi pitää vastaavina objektiivisen pätevyysarvion kohteena olevina henkilöinä. Heidän tehtävissään kun ei tosiasiassa parhaan kyvyn mukaan täytäntöönpanna annettuja tavoitteita, vaan muokataan juuri niitä tavoitteita. Ei kukaan ole objektiivisesti arvioiden paras suunnittelemaan sitä, millaiseksi kunta tulisi kehittää tai millaisia lainsäädäntöhankkeita tulisi olla. Kysymykset ovat viime kädessä poliittisia ja monimutkaisia priorisointikysymyksiä. Valittujen henkilöiden pitää olla riittävän kyvykkäitä hahmottamaan, mihin kaikkeen suunnitellut muutokset voivat vaikuttaa. Tämän kriteerin toki käytännössä kaikki vakavasti otettavat ehdokkaat aina täyttävät.

Tämän kriteerin täytyttyä on ihan ok, että poliittisilla voimasuhteilla vähän jaotellaan tehtäviä. Kun meillä nyt poliittisten arvovalintojen tekeminen kuuluu poliittiselle systeemille (eikä jollekin aristokratialle), niin kyllä poliittisten voimasuhteiden pitäisi jotenkin näkyä myös siinä, ketkä johtavat uudistusten valmistelua. Jos vaikka ajattelee nykyisiä kansliapäälliköitä, kuten Erkki Virtasta, Harri Pursiaista, Raimo Sailasta tai Kari Välimäkeä, niin kyllä siellä nyt nimenomaan otetaan kantaa siihen, miten asioiden tulisi olla, eikä vain nyhtyristi toteuteta jostain ulkopuolelta tulevia ohjeita. Esimerkkinä (mielestäni sinänsä aiheellinen) Välimäen tuore jyrinä siitä, kuinka on ihan humpuukia, että Suomeen kuntauudistuksen kautta syntyvät sata ”vahvaa peruskuntaa” olisivat terveyspalveluiden järjestämiseen kykeneviä.

Parasta olisi, jos tosiasialliselta tehtäviltään poliittiset virat, kuten kunnanjohtajat ja kansliapäälliköt vaihtuisivat vaalitulosten mukaan. Ongelma kuitenkin on se, että näin pienessä maassa, varsinkaan monipuoluejärjestelmän aikana, ei ole mahdollista pitää yllä riittävää määrää teknokraatteja valmiina nostettavaksi erilaisiin tehtäviin, jos vaalitulos antaa myöten. Sen takia meillä sinänsä poliittisia tehtäviä hoidetaan muodollisten virkamiesten toimesta. Se ei kuitenkaan tee tehtävistä, joiden parissa kunnanjohtajat ja kansliapäälliköt toimivat, sellaisia, joihin voitaisiin löytää pätevin objektiivisesti ilman priorisointia valitsijoiden arvovalintoihin perustuen. Esimerkiksi STM:ään tai VM:ään ei tulla valitsemaan keskeisiä virkamiehiä, jotka haluaisivat nykyisen kuntauudistuksen sijaan Ruotsin mallin, olisivatpa he kuinka päteviä hyvänsä.

Nyt sitten Päivi Räsänen pääsi valitsemaan yhden kansliapäällikön ja valitsi tämän Nergin, jolla on epäilemättä yhteisiä arvokäsityksiä kristillisten kanssa. Ja siitä jaksettiin päivitellä jonain kauheana vääryytenä, kun ei ollut riittävää sisäministeriön substanssikokemusta. Tässä yhteydessä on tietysti hyvä muistaa, että edeltäjä siirtyi opetustoimen tehtäviin Helsingin kaupungille, eikä koulupuolen kokemuksen puutetta pidetty tavattomana, kun oli kuitenkin johtajakokemusta. Ministeriöissä on myös aina moninaisia tehtäviä, jolloin pitkä ura yhdessä ministeriössäkin voi käsitellä vain olla osaa ministeriön hallinnonalasta. On myös monesti vaadittu, että ministeriön korkeiden johtajien pitäisi liikkua ministeriöiden välillä, mikä tietysti on mahdotonta, jos pitää olla valinnan edellytyksenä pitkä virk

kätilön hanskat, laatoitettu kivilattia on yllättävän kovaa kamaa.