Sanat katoavat – maailma muuttuu
LAURA HILTUNEN, Kirjoittava kulttuurialan sekatyöläinen
Toisen maailmansodan jälkeen Vaasassa oli maali niin vähissä, että eräät Alvar Aallon suunnittelemat talot Huutoniemen liepeillä piti tervata maalaamisen sijaan. Taloista tuli tummanruskeita, ja sen seurauksena alue sai nimen, joka viittasi tummaihoisiin ihmisiin.
Nykyään sellaista nimeä ei sovi käyttää, joten paikan nimi muutettiin Aaltopuistoksi. Kutsutaan aluetta nyt tässä Tummaihoiskyläksi, vaikka se pöljältä kuulostaakin.
Isovanhempani muuttivat Tummaihoiskylään sodan jälkeen, ja kylä elää edelleen heidän muistoissaan hienona, yhteisöllisenä paikkana. Isäni syntyi siellä, ja kun perhe muutti myöhemmin Vaasan keskustaan, isä pesi stressaantuneena hampaitaan monta viikkoa. Niin rakas paikka Tummaihoiskylä hänelle oli.
Tummaihoiskylän nimi oli huutomerkki jo 1950-luvulla. Tämän sai kokea mummuni, joka matkusti setäni kanssa bussilla Helsingissä. Setä katseli ulos bussin ikkunasta, ja kajautti sitten kirkkaalla äänellä: ”Tämä on ihan kuin Tummaihoiskylä!” Kanssamatkustajat ihmettelivät sedän lausuntoa: tarkoittiko hän, että helsinkiläiset talot muistuttivat afrikkalaista kylää? Joka tapauksessa mummu häpesi silmät päästään. Se kertoo jotain nimen kyvystä herättää ihmisten huomio.
Minä olen kuullut nämä tarinat Tummaihoiskylästä, ja yksi lapsuuden lempikirjoistani oli Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut, jossa kylän epäkorrekti etuliite esiintyy kokonaista 219 kertaa. Lapsuudessani myös Brunbergin suukkoja ja lakritsia mainostettiin nimillä, joita on myöhemmin muutettu.
Tiedän, että lähisukulaiseni eivät ole koskaan puhuneet Tummaihoiskylästä loukkaamistarkoituksessa, ja että Mark Twain kirjoitti aikana, jolloin sana oli yleisessä käytössä. Suklaan- ja lakritsanmainostajienkin ajatuskulun voi ymmärtää.
Myös muutosta täytyy kuitenkin ymmärtää. Jos jonkin sanan käyttö on historian näkökulmasta loukkaavaa, se ei enää voi kuulua yleiseen kielenkäyttöön.
Vastustajia tietenkin löytyy. Makeisten nimet pitäisi saada takaisin entisiksi, ja Mark Twainin hengentuotteisiin ei tulisi kajota. Sanan käyttöä puolustellaan sananvapaudella, mikä on sinänsä absurdia, koska missä on sanottu, ettei sanaa ”saa” käyttää?
Sana ei ole enää korrekti ilmaus, joten sitä ei voi nähdä sanomalehdessä, eikä sillä mainosteta makeisia. Internetissä sana sen sijaan elää ja voi hyvin: se tulee vastaan uutisten kommenttikentissä, Facebook-ryhmistä nyt puhumattakaan. Sanan käyttöä arkikielessä ei siis ole kielletty, eikä sitä voidakaan kieltää. Miten tällainen kielto edes toteutettasiin? Perustettaisiinko sanapoliisi, joka nappaisi ihmisiä kauppakeskuksista ja näppäimistöjensä äärestä?
Sana lipsahtaa minulta, kun puhun isovanhempieni kanssa vanhasta Aaltopuistosta, tai muistini ei riitä Brunbergin suukkoon asti. Lapsenlapseni eivät sen sijaan välttämättä enää tule edes tuntemaan koko sanaa. Heidän aikanaan sanomalehdistä ja mainoksista häviää sanoja, joita käytämme juuri nyt vailla huolen häivää.
Maailma luodaan sanoilla, ja maailma muuttuu koko ajan. Yritetään pysyä perässä
LAURA HILTUNEN, Kirjoittava kulttuurialan sekatyöläinen
Toisen maailmansodan jälkeen Vaasassa oli maali niin vähissä, että eräät Alvar Aallon suunnittelemat talot Huutoniemen liepeillä piti tervata maalaamisen sijaan. Taloista tuli tummanruskeita, ja sen seurauksena alue sai nimen, joka viittasi tummaihoisiin ihmisiin.
Nykyään sellaista nimeä ei sovi käyttää, joten paikan nimi muutettiin Aaltopuistoksi. Kutsutaan aluetta nyt tässä Tummaihoiskyläksi, vaikka se pöljältä kuulostaakin.
Isovanhempani muuttivat Tummaihoiskylään sodan jälkeen, ja kylä elää edelleen heidän muistoissaan hienona, yhteisöllisenä paikkana. Isäni syntyi siellä, ja kun perhe muutti myöhemmin Vaasan keskustaan, isä pesi stressaantuneena hampaitaan monta viikkoa. Niin rakas paikka Tummaihoiskylä hänelle oli.
Tummaihoiskylän nimi oli huutomerkki jo 1950-luvulla. Tämän sai kokea mummuni, joka matkusti setäni kanssa bussilla Helsingissä. Setä katseli ulos bussin ikkunasta, ja kajautti sitten kirkkaalla äänellä: ”Tämä on ihan kuin Tummaihoiskylä!” Kanssamatkustajat ihmettelivät sedän lausuntoa: tarkoittiko hän, että helsinkiläiset talot muistuttivat afrikkalaista kylää? Joka tapauksessa mummu häpesi silmät päästään. Se kertoo jotain nimen kyvystä herättää ihmisten huomio.
Minä olen kuullut nämä tarinat Tummaihoiskylästä, ja yksi lapsuuden lempikirjoistani oli Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut, jossa kylän epäkorrekti etuliite esiintyy kokonaista 219 kertaa. Lapsuudessani myös Brunbergin suukkoja ja lakritsia mainostettiin nimillä, joita on myöhemmin muutettu.
Tiedän, että lähisukulaiseni eivät ole koskaan puhuneet Tummaihoiskylästä loukkaamistarkoituksessa, ja että Mark Twain kirjoitti aikana, jolloin sana oli yleisessä käytössä. Suklaan- ja lakritsanmainostajienkin ajatuskulun voi ymmärtää.
Myös muutosta täytyy kuitenkin ymmärtää. Jos jonkin sanan käyttö on historian näkökulmasta loukkaavaa, se ei enää voi kuulua yleiseen kielenkäyttöön.
Vastustajia tietenkin löytyy. Makeisten nimet pitäisi saada takaisin entisiksi, ja Mark Twainin hengentuotteisiin ei tulisi kajota. Sanan käyttöä puolustellaan sananvapaudella, mikä on sinänsä absurdia, koska missä on sanottu, ettei sanaa ”saa” käyttää?
Sana ei ole enää korrekti ilmaus, joten sitä ei voi nähdä sanomalehdessä, eikä sillä mainosteta makeisia. Internetissä sana sen sijaan elää ja voi hyvin: se tulee vastaan uutisten kommenttikentissä, Facebook-ryhmistä nyt puhumattakaan. Sanan käyttöä arkikielessä ei siis ole kielletty, eikä sitä voidakaan kieltää. Miten tällainen kielto edes toteutettasiin? Perustettaisiinko sanapoliisi, joka nappaisi ihmisiä kauppakeskuksista ja näppäimistöjensä äärestä?
Sana lipsahtaa minulta, kun puhun isovanhempieni kanssa vanhasta Aaltopuistosta, tai muistini ei riitä Brunbergin suukkoon asti. Lapsenlapseni eivät sen sijaan välttämättä enää tule edes tuntemaan koko sanaa. Heidän aikanaan sanomalehdistä ja mainoksista häviää sanoja, joita käytämme juuri nyt vailla huolen häivää.
Maailma luodaan sanoilla, ja maailma muuttuu koko ajan. Yritetään pysyä perässä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.