Osalla meistä on kutsu mennä keräämään kaloja jotka haukkovat vain henkeään rannoilla sillä he ovat niin synnin vallassa. kukaan ei kerää kaloja itselleen vaan taivasten valtakuntaan. kaikki nuoret miehet ovat sidotut ja vankihuoneisiin kätketyt eikä ole ketään joka sanoisi ANNA TAKAISIN. me jotka olemme löytäneet pelastuksen Jeesuksessa sanomme anna takaisin. Todistuksen sanan kautta nämäkin kalat voivat löytää pelastuksen.
On kaloja jotka haukkovat vain henkeään rannoilla!
katso7
10108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja sitten on koko joukko ihmisiä, joilla on mielestään se Ainoa Oikea Usko. Mitään perusteluja heillä ei ole jutuilleen, mutta he ovat mielestään kaikessa oikeassa, koska he uskovat niin!
Jos ei niin olisi, eihän se olisi uskoa.
Kyse on siitä, ummistaako ihminen silmänsä kaikelta sellaiselta, mikä ei uskon kanssa yhteen sovi. Minä väitän monien - en siis kaikkien - uskovaisten tekevän niin.
Totta, me asumme vielä maailmassa, ja on asioita joissa täytyy muistaa, näin esim. Jeesuksen sanat (ulkomuistista): -" Mikä keisarin on, se keisarille annettakoon ja mikä Jumalan on, se Jumalalle annetakoon."
Kyse on paljon laajemmasta asiasta kuin vain tuosta "maailmassa" asumisesta - vähän hupaisa käsite sekin...
Kyse on siitä, miten pitkälti jyrkän uskovainen ihminen rohkenee tai edes haluaa tarkastella maailmaa muutenkin kuin vain uskonsa värittämien lasien läpi. Onko uskovaisella rohkeutta ajatella asioita oikeasti itse, ilman toisten uskovaisten määrittelemiä rajoja? Uskaltaako ihminen erotella toisistaan faktat Raamatusta ja ne uskon nimissä esitetyt väitteet, jotka eivät ole faktaa? Rohkeneeko uskova katsoa tosiasioita vaikkapa sen suhteen, mitkä hänen noudattamansa normit ovat ihmisen tahtoa ja mitkä ehkä eivät?
Meidän uskovien tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti, sen löydämme Jumalan Sanasta, jos vain on halua etsiä, mutta valitettavasti monen uskovan Jumalan tahdossa eläminen, kariutuu ihmispelkoon, mitä muut sanovat, se on yksi kompastuskivemme, siksi meidän tulisi kasvaa kokoajan uskossamme, eikä jumittua heti alkumetreille, uskaltaa ottaa uskonaskeleita.
... tuo eläminen maailmassa, maailman mukaan, tarkoittaa sitä mitä maailma ja sen hallinto edustaa, ei sitä minkä Jumala on luonut kaikkine kauneuksineen ja ihmeineen, vaan sitä mikä on ihmisen käsialaa, ahneutta, mammonan henkeä, hallituksia, perimiä jne. Niissä on paljon asioita joita emme halua allekirjoittaa, eikä edes moni uskotonkaan pidä monista noista asioista.
Kaikki on niin suhteellista. Jos uskominen itsessään tekisi ihmisistä parempia, peli olisi selvä. Asiat eivät kuitenkaan näytä olevan niin.
Kun seurailee uskovaisten ajatuksia ja johtopäätöksiä, niitä leimaa farisealaisuus. Raamatusta otetaan tiettyjä kohtia ja niitä korostetaan. Muut unohdetaan. Kun olen kysynyt uskovaisilta perusteluja niille näkemyksille, jotka ovat tuntuneet huonosti perustelluilta, vastaukset ovat olleet joko ylimielisiä tai sitten lainauksia Raamatusta. Sillä ei näyttäisi olevan merkitystä, mistä kohtaa Raamattua jokin kohta on ja kenelle teksti on suunnattu.
Olen aiemminkin tämän todennut ja totean yhä uudelleen: uskovaiset ovat itse muuttuneet juuri niiksi fariseuksiksi, joita Jeesus tarinoissa vastusti. Oppi on tärkeintä ja kaikkiin epäilyihin vastaus on useimmiten suoranainen raivo tai lapsellinen kuitti tyyliin: "Et ymmärrä, koska et usko!" Se nyt ei vain nykyihmiseen enää uppoa! Valitan. Tämän päivän ihminen käsittää - jos haluaa - uskontoon liittyvät psykologiset tekijätkin. Tietoa löytyy. Emme elä enää keskiajalla. Uskovaiset näyttävät valitettavan usein keskittyvän vain työntämään päätään pensaaseen strutsin lailla, jotteivät näkisi mitään ikävää.
olipa runollista proosaa tuolla jeesuksenoma, faaseja ja silleen, ei auta ketään....
Se ei auta niitä, kellä ei ole vastaanottoa.