Sähköautojen yleistyessä niiden akkulataamoiden tarve kasvaa. Sähkön pientuottaja on jo ehkä saanut omaan sähköjärjestelmäänsä pienen energiavaraston, jota parhaassa tapauksessa täytetään uusiutuvien energioiden ylituotannolla, eli sillä sähköjärjestelmän tuotannolla, joka ei mene käyttöön tai sähköverkkoon. Tästä on vain lyhyt askel sähköjärjestelmän laajentamiseen: energiavaraston kapasiteetin kasvattaminen, ja sen jälkeen sähköntuotantolaitosten kasvattaminen, ja lopuksi varsinainen liikeidea: energiavaraston käyttö maksulliseen akkujen lataukseen. Voisi toimia pienessä mittakaavassa lisätulojen hankintakeinona. Uskoakseni samalla ajatuksella osuustoimintaperiaatekin toimisi hyvin.
Tuo tuli mieleen tätä dokumenttia selaillessani: http://www.vtt.fi/inf/pdf/workingpapers/2010/W155.pdf (johtopäätökset sivulla 42).
Tuo tuli mieleen tätä dokumenttia selaillessani: http://www.vtt.fi/inf/pdf/workingpapers/2010/W155.pdf (johtopäätökset sivulla 42).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muuten hyvä mutta se "pieni askel" vaatisi jo nykyisellään varastointikapasiteetin satakertaistamista jotta tällä olisi sähköautojen virrantarpeen kannalta mitään merkitystä. Muuten on kyse pelkästä näpertelystä (jota nämä wind-solar hommat viime kädessä kuitenkin ovat)
Pientuottajalla tarkoitetaan tavallisesti omatarvetuottajaa. Heidän sähköntuotanto ja oleva energiavarasto on siis hyvin pienimuotoista. Tottakai yksittäiset pienet 'akkulataamot' ovat näpertelyä, mutta yhdessä niillä voi olla merkitystä jopa kansantaloudelle.
Akuilla tuppaa olemaan rajallinen määrä purkaus-latauskertoja. Niin että jos niitä rasitetaan ajon lisäksi sähköverkon säädössä, lyhenee akkujen elinikä.
Tuollaisesta liiketoiminnasta pitäisi luonnollisesti maksaa verot. Ainoa etu olisi ettei tulisis siirtomaksua. Mutta esim akkuihin perustuvat sähkövarastot ovat niin tolkuttoman kalliita että ei millään kannattaisi.