Oletetaan vaikka, että on joku hyvin älykäs ja opiskellut henkilö joka on perehtynyt asiaan ja tiedostaa olevansa narsistiksi kuvatun kaltainen. Olisiko siitä myöskään mitään haittaa jos henkilöllä olisi opittu moraalin taju? Vai onko niin , että se narsismi kuitenkin voittaisi tuon superegon , kun sehän on ehkä jäänyt kehittymättä? Tuli vaan filosofina pidetty Niechtze mieleen yllättäen, sehän piti itseään yli-ihmisenä ja seottuaan kuiski olevansa jumala.
Voiko narsisti ymmärtää olevansa narsisti?
yritän_ymmärtää
23566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olen kanssa joitain Niechtsen kirjoja lukenut.
Minusta hänestä on vähän vaikea tehdä tulkintaa. Mielestäni niitä tekstejä voi tulkita monella tapaa.
Kuka siitä sitten voisi sanoa lopullisen totuuden miten hän on asiat sisimmässään kokenut.
Mutta mielestäni älykäs narsisti kyllä kykenee tajuamaan olevansa narsisti ainakin saatuaan asiasta jotain vihiä tai oppia.
Saatan jopa tuntea sellaisia ainakin jossain määrin tajunneita.
Lisään.
Oliskohan niin, että älyllinen narsisti tajuaa helpommin kuin ruumiillinen narsisti ?
Ei kai älyllisen narsistin oikein sovi ollakaan niin tyhmä, ettei kykenisi tajuamaan olevansa narsisti ?
Mitä ihmettä sää höpöttelet?
Kuhan horisen joutessani
Niin hänhän oli edellisessä elämässään naaraselefantti ja jonka mielestä saksalainen ajatusmaailma oli ruuansulatushäiriö. Tämä tieto hänestä on tietenkin välillinen. Mä nyt vaan mietin että pidettäisiinkö nykyään jonain suurena filosofina ? Ennen vanhaan olis kai vaan ollu hullu, mutta nykyään vaan kaikki pitää luokitella ja numeroida johonkin numeroihin ja tautiluokituksiin. Siinä mielessä olen samaa mieltä, että dialektiikka on dekadenssi ja sääli on sairautta, mutta mun mielestä itsestäänselvyyksien kirjoittaminen ja asioiden pyörittely sivistyssanoilla ei tee jostain kahelista suurta filosofia.
Miten on mahdollista, että itsekkyyttä ja omanarvontuntoa, narsismia, puolustanut ihminen kykeni näkemään itsensä?
hups... pikkulisäys
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ecce_homo_(kirja)
ei se voi
Narsistilla juuri ei ole omanarvontuntoa, koska alentuu olemaan se elukka mikä on ja vielä nauttii pahuudestaan.
Tietysti hekin voivat lukea näitä ja pahuus on vain sulka hattuun. He ovat vain onnellisia tietäessään että voivat vaikuttaa, eivät hyvällä vaan pahalla.
En oikein tiedä miten suhtautua ihmiseen, jonka motiivi toimia on hyvä ja tarkoituksenmukainen, mutta, joka päämääränsä saavuttaakseen ajaa asiaansa keinoja kaihtamatta ja muille kärsimystä aiheuttaen. Taitamatonta toimintaa , mutta hyvän asia vuoksi. Näennäisesti epäitsekästä ja kuitenkin haluaa mainetta ja kunniaa ja tarvitsemaansa ihailua.
Hyvä lopputulos sille itselle vai muille? Nasse vaan ei siedä että muilla menisi hyvin sillä hän kokee että silloin muilla menisi paremmin, eikä tietenkään kestä sitä.
Hmm, tuntuu siltä,että pääasia on vain saada kaikki asiat mahdollisimman sekaisin. Lopputulosta ei koskaan näy. Tarkemmin ajateltuani kysymyksessä onkin ehkä vain pienen minun kärsimys sillä enhän voi tietää mitä muut hänestä ajattelevat. Olen kylläkin varma että valheita riittää joka suuntaan , mutta ehkä kaikki eivät suhtaudu asioihin minun laillani liian vakavasti. Vaikea vain päästää irti ja lakata kärsimästä.
Ja tämän *valtansa* kautta kokevat olevansa muiden yläpuolella.
Kyllä älykäs ja asioihin perehtynyt narsisti tietää olevansa narsisti, mutta narsisti ei ole on/off -asia. Hän toistaa joka tapauksessa koko elämän mitassa vahvistuneita selviytymiskeinoja, jotka auttavat pois senhetkisestä ahdistuksesta ja avuttomuudesta. Narskulla on kärsimys siellä tiedostomattomassa, he kykenevät sitoutumaan älyllisesti hyvinkin haasteellisiin päämääriin tai viemään eteenpäin tärkeitä yrityksiä, mutta taustalla on nimetön kauhu, jota vastaan he puolustautuvat koko elämänsä.
Tunnen älykkäitä narsisteja jotka ovat opiskelleet lujasti, jotta pääsisivät työn kautta esille. Ihan on lehdessä kuvia ollut ja se on niiden kiivain lakipiste. Virnuileva ilme ikäänkuin haistattelee muille ja sehän se ainoa päämäärä vaikuttaisi olevan.
Tyhjyyden täyttö ja itsensä meriiteillä pönkitys, whatever, mitään herkkyyttä saati kauhua ei niissä ole.
Söpöt muumi-tyyppiset "taitaa mörkö pelätä itsekin" ajatukset ei oikeasti kuvaa mitenkään niitä läpimätiä paiseita, jotka pystyvät toisia niin pahoin vahingoittamaan.
On tietysti eri mitä he muille esittävät, mutta niissä elävissä kuolleissa ei ole mitään söpöä ja veikeää, vaikka itse niin uskovat.
"Virnuileva ilme ikäänkuin haistattelee muille ja sehän se ainoa päämäärä vaikuttaisi olevan"
Juuri niin, negatiivinen lähde on sille niin elintärkeä että se voisi elää pelkällä haistattelulla.
Niin sairasta, niin totta.
Olen itse entinen narsisti ns. helppo, mutta ymmärrän nyt ettei tietynlaisia ihmisiä voi parantaa? Jouduin luomaan oman maailman koska olin niin herkkä ja tunteellinen, omat vanhennat ja ympäristö pilasivat elämän, hain turvaa vääristä porukoista ja sain paskaa sisälleni, nyt olen kaiken käsitellyt ja näen asiat, eli olen VAPAA ! Eli menneisyydestä ne arvet löytyy ja se tunne VIHA on kaikesta PAHIN!
Mutta herkkä ja tunteellinen ihminen joka vaikeissa olosuhteissa luo oman maailman ei välttämättä ole ollenkaan narsisti.
Kun osa tuosta kertomuksestasi kuulostaa kuin minun elämälle mutta en ole narsisti, enkä ole ollut.
Jotkut ilmoittavat olleensa ennen narsisteja saadakseen huomiota. He eivät ole sisäistäneet mitä narsismi on.
Yksinkertaisesti uskon ihmisen muuttavan käytöstä kun ymmärtää etunsa.
Varmasti älykäs narsisti ymmärtää olevansa narsisti, ainakin sitten, kun saa tietää jostain/joltain ihmiseltä narsismista. Voi kuitenkin tulla yllätyksenä hänelle se ymmärrys.
Se on sitten eri asia tunnustaako sitä koskaan edes itselleen, vaan kääntääkö vain oman narsisminsa muihin ihmisiin, niinkuin on aina ennenkin tehnyt.
Minun tuntemani narsisti kulkee aina tuntosarvet pystyssä ja haistelee jokaisen kohtaamansa ihmisen tuntemuksia, tunteita, sanoja, tekoja ja jopa ajatuksia, ja peilaa niitä itseensä.
Kuuntelee myös erittäin tarkalla korvalla sisältyykö jonkun sanoihin, tekoihin, käytökseen jne. joku loukkaus häntä itseään kohtaan.
Narsistin kanssa täytyy koko ajan varoa sanojaan ja ilmeitään, ettei vain vahingossakaan antaisi sellaista vaikutelmaa, että on loukannut häntä jollain tavalla, sillä narsisti kostaa aina.
Lakkaako vampyyri imemästä verta, kun saa tietää olevansa vampyyri?
Eikä lakkaa. Vampyyri janoaa verta ja narsisti narsistista lähdettä, yleensä hautaan asti.
Jokuhan voi varmaan myös erakoitua tuon takia,jos tiedostettuaan haluaa suojella muita tai pitää muita ihmisiä liian tyhminä. Saa ehkä huomiota ja ihailua jonkun työn kautta tarpeeksi tai pystyy luopumaan siitä.