Keskustan aika profiloitua

Hallituksen taival on ollut surkuhupaisaa sekoilua. Sanalla sanoen porvarillista mellastusta suomalaisen yhteiskunnan muuttamiseksi kapitalistiseksi yritysorganisaatioksi. Yritysorganisaatioksi, joka ei ole edes tätä päivää, vaan jotakin ikivanhaa hapatusta vuosisatojen takaa. Erityisen kammottavaa on ollut nähdä pyrkimykset vastikkeettoman rahan lapioimiseksi yrityksiin ilman minkäänlaisia sitoumuksia siitä, että tämä raha koituisi yhteiskunnan parhaaksi. Sen sijaan on tehty lähes kaikki voitava, että tämä raha saataisiin piilotetuksi veroparatiiseihin, pois verottajan ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvattamisesta. Myös pyrkimykset suoranaiseen orjatyöhön ilman palkkaa ovat olleet pöyristyttäviä.

Pisteenä i:n päällä on vielä hallituksen maisemakonttorityöskentely, tapa, joka ei ole vuosikymmeniin ollut käytössä juuri missään. Tämä tapa työskennellä on sama kuin kahviossa kaupungin juorujen vatvominen. Siinä sitten yleensä katkerasti jeesustellaan kuinka työttömät makaavat selällään ja nauttivat yhteiskunnallisia etuisuuksia. Näin ainakin työministerin touhuista päätellen. Toinen ikiaikainen siunailun aihe on tietenkin liikenneturvallisuus, nollatoleranssit ja lasten suojelu tupakalta. Koppakuoriaisten, punkkien, suojelu on niin ikään rasvaa joutilaille leukaluille. Niin ja tietysti Venäjä –propagandan lietsominen.

Nyt näyttää siltä, että kaikki tämä lankeaa Keskustan syyksi, vaikka ei ole mitenkään varmaa, kuka viime kädessä kaikesta vastaa. Voihan olla, että maisemakonttori on mukavuutta rakastavien perussuomalaisten toive, jonka sitten pääministeri on ottanut toimissaan huomioon. Työttömien jahtaamisen alku- ja juuri periytyy tietenkin jo edellisen hallituksen kiiluvasilmäisiltä porvareilta mikä sitten on siirtynyt omaan ajatteluun kykenemättömälle seuraajalle. Niin ikään peltipoliisit ja nollatoleranssit lienevät kristillisdemokraattista alkuperää, siitäkin huolimatta, että taivaanisän kerrotaan tietävän rikokset ilman ihmisten aikaansaamaa tarkkailuakin. Nollatoleranssia on hihkunut myös Ruotsalainen kansanpuolue, kun on pitänyt keksiä edes jotakin asian tynkää, kun ruotsin kielen asema ei enää pure.

Kokoomus sen sijaan teki erittäin ovelan harhautusoperaation vaihtamalla ministerit ja puolueensa puheenjohtajan. Operaatio merkitsi pilatusmaista käsienpesuoperaatiota, jolla luotiin mielikuva, että kaikki hallituksen paha porvareiden osalta sai palkkansa. Kannatuksen laskua vastaan yritettiin ovelasti vastata vaihtamalla ulkomaankauppaministeri vihreää aatetta pursuavaan nuoreen kykyyn toivossa että vihreä noste pullauttaisi Kokoomuksenkin jälleen politiikan aallonharjalle. Ikään kuin porvarit olisivat juuri luonnosta välittäneet saati ymmärtäneet tuon taivaallista. Jääkin nähtäväksi missä määrin sanktioiduksi koppakuoriaisten kaltoinkohtelu jatkossa muodostuu. Uuden puheenjohtajan vaatimus lisäpanostuksista työllisyyteen nostaa varmasti kannatusta, kun ei muistettu mainita mitä nämä panostukset ovat. Sen sijaan sisäministerivalinta osoittaa, että panostukset nimenomaan orjatyön edistämiseen lisääntynevät.

Keskusta ei sen sijaan puoluekokouksessaan tehnyt juuri mitään. Vaihdokset, jotka tehtiin, olivat suorastaan huomaamattomia. Ilmeisesti gallupit osoittivat sen verran hyviä lukemia, ettei katsottu olevan aihetta muuhun kuin omahyväisyyteen. Myös Keskustan olisi kannattanut vaihtaa ministereitään ja edes pyytää Paavo presidenttiehdokkaaksi. Näyttää perin koomiselta, että Keskustan tehtäviin pitää joidenkin itse ilmoittautua, toisia näköjään peräti kutsutaan. Keskustan imagon kannalta olisi ollut suotavaa löytää puolueen johtotehtäviin karismaattisia yksilöitä, joilla olisi kyky perustella asiansa.