Kuntoutustuelta pysyvälle eläkkeelle?

Varoitan heti alkuun, että teksti on pitkä - niin on sairashistorianikin. Kiitos kuitenkin, jos jaksatte lukea loppuun asti.

Olen ollut kuntoutustuella nyt n. 13 vuotta - ensin vuoden jaksoissa, nyt viimeisimmät pari kertaa kahden vuoden jaksoissa. Olen kuntoutustuella mielenterveyssyistä, diagnooseina sosiaalisten tilanteiden pelko, vaikea paniikkihäiriö ja määrittämätön persoonallisuushäiriö. Lisäksi minulla on yleisen ahdistuneisuushäiriön oireita ja masennusta olosuhteista riippuen keskivaikeasta vaikeaan - masennusdiagnoosia ei ole, vaikka toistuvasti saan masennustesteissä melkein täydet pisteet. Olen vahingoittanut itseäni, mutta en ole yrittänyt itsemurhaa - välillä on aikoja, jolloin olisin mieluummin kyllä kuollut...

Sairauteni aikana olen kehittänyt itselleni vaikean ylipainon (siis todella vaikean), mutta syömishäiriöitteni ja mielenterveysongelmieni takia en sovellu lihavuusleikkaukseen, enkä kyllä oikeastaan haluaisikaan, pelkään, että sekoaisin lopullisesti. Välillä olen yrittänyt laihduttaa, mutta psyykkinen vointini on näinä ajanjaksoina aina huonontunut siinä määrin, että mielenterveyshuollossa on todettu, että ensin kannattaisi hoitaa pää kuntoon, ja sitten vasta keskittyä painonpudotukseen.

Kun sairastuin, olin yliopistossa, gradua vaille valmis, mutta opintoni keskeytyivät, ja se tutkinto jäi saamatta. Olen suorittanut toisen asteen tutkinnon kuntoutustuen turvin, ja lähinnä järjissäni pysyäkseni, olen valmistumisen jälkeen tehnyt pienimuotoisesti alan töitä toiminimen turvin - firma tuottaa tappiota, välillä intoa on tehdä töitä, sitten taas menee kuukausia, etten pysty enkä jaksa mitään. Kotiani en jaksa hoitaa kuin minimin jos sitäkään, nytkin on pyykit ja tiskit rästissä siivouksen lisäksi. Pitkiä aikoja olen asunut vanhempieni luona, kun en ole pystynyt yksin asumaan ahdistuksen ym. takia. En jaksa huolehtia fyysisestä kunnostani, olen jokseenkin tuhonnut itseni näiden vuosien aikana. Ystäviä minulla ei varsinaisesti ole, paitsi netin välityksellä. Jos erehdyn olemaan yhteydessä kavereihin, ahdistun jossain vaiheessa niin, että peräännyn ja piiloudun kotiini taas pitkiksi ajoiksi. Minkäänlaista parisuhdetta saati lapsia minulla ei ole, ja tuskin koskaan tuleekaan olemaan.

Olen käynyt psykoterapiassa kolme vuotta sairauteni alkuaikoina. Olen ollut erilaisissa ryhmäterapioissa, fysioterapiassa, kuvataideterapiassa... Hoitosuhde mielenterveystoimistoon on säännöllinen. Olen kokeillut tarjottuja lääkkeitä, joista suurin osa on ollut sopimattomia. SSRI-lääkitys on ollut koko ajan, nyt jo useamman vuoden myös nukahtamislääke, rauhoittavia ja särkylääke. Viime aikoina olen alkanut reagoida fyysisesti - joko olen oikeasti fyysisesti sairas, tai kaikki on päässä - en tiedä kumpi. Olen jonossa astmatesteihin. Minulla on päivittäin erilaisia kipuja, suurin osa varmaan ylipainosta johtuvia, osa ehkä ei. Tänä keväänä ja kesänä ovat sormeni alkaneet puutua, mikä vaikeuttaa niitä vähiä töitä, mitä olen pystynyt tekemään. Henkisesti olen ihan rikki - olen väsynyt riippumatta siitä, kuinka paljon nukun, ahdistun pienimmistäkin painetilanteista, alan itkeä herkästi...

Minulla on kuntoutustukipäätös voimassa tällä hetkellä vuoden loppuun, minkä jälkeen pitäisi taas tehdä jotain. Lääkärini vaihtui tänä vuonna, ja pelkään jo valmiiksi uutta hakuprosessia. En ole enää pitkään aikaan uskonut, että minusta olisi täysipäiväiseksi työntekijäksi, ja haluaisin pysyvälle eläkkeelle, jotta pääsisin näistä jatkuvista jatkohakemuksista ja niihin liittyvästä ahdistuksesta. En kuitenkaan ole tätä ajatusta tuonut esiin, olen yrittänyt olla hoitomyönteinen ja uskoa, että tästä voisi vielä tulla jotain, mutta en enää jaksa. Kuntoutustuen takia en uskalla suunnitella elämääni vuotta tai kahta pidemmälle, aina on pelko, että seuraava hakemus hylätään, ja mitä sitten?

Olen 37-vuotias. Minulla ei ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa, työkokemukseni rajoittuu opiskeluaikojen pariin kesätyöhön ja työharjoitteluun. Kuntoutustukeni on peruseläkkeen suuruinen. Onko minulla mitään mahdollisuutta päästä pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle?