Varisperhe ystävänä.

Isovanhempien tehtävä onkin olla henkisenä tukena, lämpimästi seurata ja myötäelää , mutta ei tuppautua neuvoineen ja ruokakasseineen nuoreen perheeseen . Miten ilahduttaakaan nähdä, kun nuori pari rakastaa toisiaan ja osoittaa hellyyttä , varsinkin tuossa tilanteessa, kun on jälkikasvua tulossa. Vain varisnaaras hautoo, joten puoliso kantaa sille syötävää, kyllä siinä karkeat r- ja k-konsonantit ääntelyssä pehmenevät kukerrukseksi. Muutenkin perheen keskinäinen kieli on vivahteikasta, yleensä kuullaan vain äänekkäät varoitus- ja kutsuhuudot. Varikset ovat älykkäitä ja sosiaalisia sekä omassa populaatiossaan että ihmisten suhteen. Anakin täällä eteäisessä Suomessa ne asustavat samalla paikalla vuodet läpeensä, niihin pääsee tutustumaan myös talviruokinnan yhteydessä.

Talomme toisella puolella on vuorennyppylä, jonka korkeat järeät männyt ovat varisten pesimäpaikkoja. Toisella puolen on pieni metsäpuisto, joten pihamme on niiden lentoreitillä. Nyt on ensimmäinen kesä ilman pihavahtiamme, joka haukkui liian tuttavallisia variksia loitommas. Ne tietysti huomasivat heti, ettei haukku haavaa tee, ja tekivät syöksyjä kohti koiraa ihan kiusottelumielessä, nauraa räkättivät päälle. Varsinkin poikasten lentoharjoitusten aika oli herkkää konfikteille. Kuistin katto on ollut suosittu lentoonlähtöalusta, jossa poikaset ovat emojen valvovan silman alla, siihen niitä osittain ruokitaankin . Katolta pyrähdyksiä läheisiin hedelmäpuihin, joissa on paljon hyviä oksia laskeutumiseen sopivan matalalla , kuistin kaiteelle päätyvät epäonnistuneet yritykset.

Varisten kaikkiruokaisuus on suuri apu luonnon puhtaanapidossa. Niille kelpaa nuorison tienposkeen heittämät hampurilaisen jämät kaikilla mausteilla tai ilman, autojen alle kuolleet eläimet, kaatopaikoilla ne löytävät vaikka mitä herkullista, kuten ihmisten roskapöntöistäkin, mikäli ne on jätetty kunnolla sulkematta. Muutaman kerran ne ovat ehtineet napsia savustumaan aiotut silakat hetkessä, kun on sisältä haettu jotain tarviketta. Tietysti ne tarkkailevat meitä kaiken aikaa, on opittu sekin, ettei roskapussia saa unohtaa rapun pieleen . Olen miettinyt, miten ne saisi kiinnostumaan lehtokotiloista, ovathan etanat ihmistenkin kulinaarista herkkua.

[IMG]http://i67.tinypic.com/30hqz6e.jpg[/IMG]

Toivottavasti kuva aukeaa.

Minulla oli joskus räksän pesä parvekkeella kukkalaatikossa.
Yhdistin videokameran tietokoneeseen ja zoomasin pesän niin lähelle kuin voin ja seurasin kuukauden ajan rastasperheen elämää.

Kyllä ne alkoivat saada inhimillisiä piirteitä, kun niitten päivärutiineja
seurasi. Ajattelin, kun poikaset kuoriutuivat että parvekkeelle tulee
kauhea siivo, mutta ei mitään hätää!
Kun vanhemmat olivat syöttäneet poikasensa, niin sitten alkoi "jätteitten"
keruu: poikaset käänsivät pyrstönsä pesän reunaa kohti ja pyrstön alta
tuli kupla (aivan kuin purkkaa puhaltaessa), jonka vanhemmat kiikuttivat
pois.

Kerran alkoi sataa rankasti ja ajattelin että poikaset kastuvat, mutta emo
tuli paikalle, asettui poikasten päälle, nosti nokkansa taivasta kohti ja
levitti siipensä poikasten suojaksi. Vesi valui kuin rännistä höyheniä pitkin ja poikaset olivat suojassa ja lämpimässä.

[IMG]http://i63.tinypic.com/1rszo8.jpg[/IMG]

Melkein varis itsekin.

Niin kuin palstalaiset hyvin tietävät, tulee mieleeni usein merkillisiä ajatuksia palstalaistenkin kuultavaksi.
Kun olen esittänyt käsityksiäni uskonnoista ja jumalistakin, on epäilty, rupeanko jumalaksikin. Kivaahan se olisi jumaluutta hoitaa, määräysvaltuudet ja muut, joita täällä aina rajoitetaan.Ei riitä resurssit!

Varikseksi kerran päädyin, yhtenä syysaamuna. Tälläydyin istumaan riukuaidalle ja ruvin ihmettelemään sitä taideteosta, joka syntyisi jos joku Wright maalaisi taulun, varis riukuaidalla. Itseni korvaisin kyllä aidolla variksella. Miksikö moista miettimään? No kun vanha riukuaita on niin romanttinen kaunis ja hieno.

Yllätys oli hyvä laaja ja merkittävä. Sellainen Suomi kuvina täyttyi, että ihmettelin. Riukuaitoja oli ihan määrättömästi, kauniita maalaismaisemia järvineen peltoineen jne. Varis oli tainnut lentää karkuun! Kun riukuaidan hienoa rakennetta ihmettelin niin ihan aidantekokursseista kerrottiin.

On tämä ollut joskus aikamoinen palsta. Late Vaan tuolta pirtinpuolelta kysyi, "oikeinko itse istuit aidalla?" En,vastasin.

Myöheminkin muistin tuon palstalaisten yhteisen aikaansaannoksen ja toin sen uudellen näkyviin. Ei teidän tarvitse arvata mitä tapahtui -te arvaatte! Minut haukuttiin pataluhaksi, niin kuin aina. Tuon pataluhankin olen teille joskus selvittänyt, ainakin mielikuvana.

Mulla ei varislinnuista ole kokemusta, harakanpoikasesta kyllä kesämökillä, sen leimaantuessa minuun.

Tuon Sus'in ja Matin hellyttävä roolin on tuttu tunne. Jurij oli tuonut mammuttimännyn käpyjä Amerikasta,joista varisi pari siementä siivotessa. No minä laitoin ensin pakkaseen, ja sitten hyvään multaan istutin me liotuksen jälkeen.

Siellä me keittiön ikkunan äärellä katsoimme joka aamu kolmea mäntyvauvaamme, silitettiin niiden pitkiä pehmeitä neulasia ja oltiin onnellisia vanhempia :D)))
Eihän ne Suomessa olisi selvinneet, mutta antoivat meille onnea muutaman viikon.

olipa kiva lukea tällainen viesti ns.riähkälinnuista,useinhan ne nähdään vain haittana eikä huomata niiden omaa persoonaa ja elämää.tiesitkö muuten että varispari seurustelee keskimäärin 3 vuotta ennen kuin rupeaa pesimispuuhiin ja pari pysyy yhdessä koko elämänsä ajan,samoin monet muut varislinnut esim.korppi.yleensä ihmiset luulevat että joutsen on ainoa lintu joka näin toimii.

Meillä lähettyvillä täällä omakotilueella asustelee variksia ja harakoita. Ja tietysti pienempää linnustoväkeä. Puolenkymmentä pönttöäkin olen laittanut pesimäpaikoiksi. Erityiseksi tuttavaksi olemme saaneet vanhemman polven variksen. Kun aamulla ja päivemmälläkin astumme ovesta rappusille, tämä varislähimmäisemme istuu ison kuusen latvassa ja ilmoitaa asiasta lyhykäisellä "kraah"-äännähdyksellä, jonka arvelemme tarkoitavan jotain semmoista, että "Nyt sieltä tuli ulos se kaksijalkainen, joka ei osaa lentää ja joka on ihan harmiton". Pihapiirin koko lintusjoukko ilmeisesti ymmärtää, että päivystäjä on hereillä ja kaikki hyvin. En minä nyt tuosta äännähdyksellisestä merkityksestä ole ihan varma, mutta jotain järkevää epäilen variksemme kertovan. Sama varis usein lentää leuhahtaa laskeutuvana liitolentona yleensä selän takaa nurmikolle ja alkaa siinä tallustella vuorotahtiin niin kuin spatseerausmielellä mekin teemme. Ja välillä nokkaisee jotain maasta. Rauhanomaista rinkkaiseloa.

Onneksi olkoon kun pääsette noin lähelle lintujen elämää. Meidän pihassamme asusti mustarastaspariskunta monta vuotta köynnöshortensiassa. Kaksi kertaa se teki pesänkin, mutta oravat huolehtivat siitä salamannopeasti. Emme kovin läheltä niitä pystyneet seuraamaan, mutta oli kotoista, kun ne iltahämärissä tulivat yöpuulle.

Nyt ei ole hortensiaa enää, kun talo maalattiin, ja sekä linnut että oravat ovat siirtyneet muualle. Mutta kuistin alla on siili. Se tosin on täysi erakko ja kieltäytyy seurastani. Annan sille kuitenkin kissanruokaa silloin tällöin, mutta en opeta sitä ruokavieraaksi.
Keväisin lähipuissa huhuilee sepelkyyhky. Se on kovin kesy, ei pelkää ketään eikä mitään.

Kyyhkyt ne täälläkin huhuilee. Variksen poikasia olen pari nähnyt kävelytien vierellä aloittamassa aikuisen variksen elämää.
Talvella parvi variksia kävi männyn yläoksilla ilmeisesti ja toistuvasti siemeniä syömässä tai pakkaselta suojaa hakemassa.

Kiitos jutuistanne, oli mukava lueskella.
Nyt kun minäkin olen aito varis, on sisareni toivomus vihdoin toteutunut, Kun nuorempana olin sellainen ´ tule tänne syyparka, tääl on paljon muitakin´ , sisareni kehotti minua ottamaan mallia silloin jo iäkkäästä gentlemannista, Aito Varis, heidän hyvä tuttavansa. Muistan hänet kyllä, valloittava persoona, ja hän jo Varisten taivaassa. Vilkasempa tuonne tietoihin, onko mainittu Aito Varis siellä. Vanhemmat olleet tosi välkkyjä nimeä antaessaan.