Täällä olisi mummo-ikäinen ihmeissään miniänsä tylyydestä.
Siihen alkaa kyllästymään, alkaa tulla oma sietoraja vastaan.
Näkyykö vähättelynsä ja se, mistä se johtuu.
Tuleeko jatkossa muutosta asiaan? Onkohan parempi linja, se että nielen aina kaikki ja
tulen hyvällä vastaan. Vai pitäisikö pitää matalaa profiilia "antajana".
Mikähän mahtaa mättää?
Kiitos paljon katsojalle!
Siihen alkaa kyllästymään, alkaa tulla oma sietoraja vastaan.
Näkyykö vähättelynsä ja se, mistä se johtuu.
Tuleeko jatkossa muutosta asiaan? Onkohan parempi linja, se että nielen aina kaikki ja
tulen hyvällä vastaan. Vai pitäisikö pitää matalaa profiilia "antajana".
Mikähän mahtaa mättää?
Kiitos paljon katsojalle!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Parasta olisi kun voisitte jutella asioista suoraan. Kyse on lopulta siitä, että miniä näkee elämän liian vaikeana, hänelle pitäisi osata antaa suoraa näkökulmaa, ja yksinkertaistaa asioita, jotka hän näkee liian vaikeina tai monimutkaisina.
Elämässä mikään ei tule yht´äkkiä ja ilmaiseksi, ei varsinkaan itse elämänkokemus. Pitäisi osata olla sekä kärsivällinen että ennakkoluuloton. Mitään suoraa syytä ei ole siihen, ettettekö voisi rakentaa parempaa luottamusta välillänne, pitää vain miettiä oikea aika ja paikka. Ensiksi ehkä määritellä se, mikä tietty piirre tai asia on tuon "tylyyden" takana. Sillä eihän rajoittunut tapa viestiä ole rakentavaa, eikä hyväksi.
Kyse on siis lopulta siitä, että miniäsi on liian rajoittunut, hänellä ei ehkä ole tarpeeksi elämänkokemusta, ja hän haluaa tehdä elämästä ympärillään yksinkertaisempaa, koska se näyttäytyy hänelle liian monimutkaisena. Eli lopulta hän kaipaisi elämäänsä oikeanlaista opastusta. Liikaa kompromisseja ei pitäisi antaa, sillä se vaikuttaa lopulta vain rajoittavasti, mutta oikeanlaista tunneälyä tarvitaan !
Kiitos paljon Unijukka15! Olen nyt yrittänyt pitää ohjeitasi mielessäni.