Luonnonolot.
Aineellisen sivilisaation luonne ja laajuus määräytyvät paljolti saatavilla olevien luonnonvarojen perusteella. Ilmasto, sääolot ja monet muut fyysiset olosuhteet ovat kulttuurin kehitykseen vaikuttavia tekijöitä....
Omaisuus.
Vapaa-aika on sivilisaation edistymisen olennainen edellytys. Yksilö voi aineellisen varallisuuden puuttuessakin hankkia moraalista ja hengellistä arvoa omaavan luonteen, mutta kulttuurisivilisaatio syntyy vasta sellaisista aineellista vaurautta osoittavista olosuhteista, jotka suosivat vapaa-aikaa, johon vielä liittyy eteenpäin pyrkimisen halu.
Tieto.
Sivilisaation aineellisten puolien on aina odotettava tieteellisen tiedon kertymistä. Tieto on valtaa. Tiede opettaa ihmistä ymmärtämään uusia käytäntöjä ja harjaannuttaa hänen ajatuksensa täsmällisyyteen. Pyrkimällä eliminoimaan erheen, tiede vakauttaa myös filosofiaa, samalla kun se taikauskoa hävittämällä puhdistaa uskontoa, ja lopulta kirkastaa tietoa itseään.
Inhimilliset voimavarat.
Suuri väestömäärä on sivilisaation leviämisen edellytys. Ellei kansakunta onnistu kasvattamaan väkimääräänsä tiettyyn pisteeseen asti, kansallisen päämäärän täysimittainen toteutuminen estyy; mutta väestömäärän kasvaessa tulee vastaan raja, jonka jälkeen kasvun jatkuminen merkitsee itsemurhaa. Väestömäärän kasvu ihmisen ja maan välisen suhdeluvun mukaista ihannemäärää suuremmaksi merkitsee joko elintason laskua, tai välitöntä aluerajojen laajentamista rauhanomaisen tunkeutumisen tai sotilaallisen valloituksen, väkisin tapahtuvan valtaamisen keinoin...
Kun hedelmällisyys on voimakasta, ilmenee pian liikakansoitusongelma. Kansallisen väkiluvun pitäminen ihannemääränsä puitteissa kohentaa kulttuuria ja ehkäisee sotaa. Viisas se kansakunta, joka tietää milloin lakata kasvamasta. Mutta rikkaimmatkaan luonnonvarat ja kehittyneimmät mekaaniset välineet omaava maanosa ei edisty suuresti, jos sitä asuttavan väestön älykkyys on alenemaan päin. Tietoa on saavutettavissa opetuksen avulla, mutta todellisen kulttuurin edellyttämän viisauden omaajiksi tullaan vain kokemuksen kautta ja synnynnäisesti älykkäiden voimin. Tällainen kansa kykenee ottamaan oppia kokemuksesta, ja tällaisella kansalla on mahdollisuus saavuttaa todellista viisautta.
Yhteiskunnalliset muutokset.
Yhteiskunta on asteittain etenevään kehitykseen kuuluva ilmiö; ja sivilisaation edistyminen viivästyy aina, kun sen johtajat vitkastelevat sellaisten yhteiskunnan organisaatioon kohdistuvien muutosten tekemisessä, jotka ovat aikakauden tieteellisten saavutusten tasalla pysymisen kannalta välttämättömiä. Silti mitään ei tule halveksia vain siksi, että se on vanhaa; toisaalta ei mitään ideaa tulisi varauksetta omaksua vain siksi, että se on ennennäkemätön ja uusi.
Ihmisen ei tulisi pelätä kokeilla yhteiskuntamekanismeja. Tällaiset tutkimusretket kulttuuriseen uudelleenasennoitumiseen tulisi suorittaa yhteiskuntakehityksen historiasta perillä olevien ihmisten valvonnassa. Niiden, jotka ovat saaneet käytännön kokemusta kohteeksi valitun yhteiskunnallisen tai taloudellisen kokeilutoiminnan alueelta, tulisi tiedollaan ja viisaudellaan aina neuvoa näitä uudistajia. Rodun ihanteet ovat suurimpana tukena ja turvana niinä kriittisinä aikoina, jolloin sivilisaatio on siirtymässä tasolta toiselle. (vert. oppiin "monikulttuurisuusihanteesta")
Siirtymäkaudella mahdollisen luhistumisen ehkäiseminen.
Yhteiskunta on aikakaudesta toiseen suoritettujen yritysten ja erehdysten tulos. Jokaisen sivilisaation suuri vaara – millä hetkellä tahansa – on luhistumisen uhka aikana, jolloin siirrytään menneisyyden vakiintuneista menetelmistä tulevaisuuden uusiin ja parempiin, mutta koettelemattomiin menettelytapoihin. Kunnollinen johtajuus on edistymisen kannalta tärkeää. Viisaus, ymmärrys ja kaukokatseisuus ovat kansakuntien säilymiselle välttämättömiä. Sivilisaatiota uhkaa vaara aina, kun kyvykkäästä johtaja-aineksesta alkaa olla pulaa.
Näistä perusehdoista kiinni pitämällä ihminen voi toivoa säilyttävänsä nykyiset sivilisaationsa ja huolehtia samalla niiden jatkuvasta kehittymisestä ja turvatusta pysyvyydestä.
-Otteita kirjasta "Urantia" -
Tai entäpä jos tämä olisi koraanista? Onko lähteellä tässä tapauksessa väliä?
Aineellisen sivilisaation luonne ja laajuus määräytyvät paljolti saatavilla olevien luonnonvarojen perusteella. Ilmasto, sääolot ja monet muut fyysiset olosuhteet ovat kulttuurin kehitykseen vaikuttavia tekijöitä....
Omaisuus.
Vapaa-aika on sivilisaation edistymisen olennainen edellytys. Yksilö voi aineellisen varallisuuden puuttuessakin hankkia moraalista ja hengellistä arvoa omaavan luonteen, mutta kulttuurisivilisaatio syntyy vasta sellaisista aineellista vaurautta osoittavista olosuhteista, jotka suosivat vapaa-aikaa, johon vielä liittyy eteenpäin pyrkimisen halu.
Tieto.
Sivilisaation aineellisten puolien on aina odotettava tieteellisen tiedon kertymistä. Tieto on valtaa. Tiede opettaa ihmistä ymmärtämään uusia käytäntöjä ja harjaannuttaa hänen ajatuksensa täsmällisyyteen. Pyrkimällä eliminoimaan erheen, tiede vakauttaa myös filosofiaa, samalla kun se taikauskoa hävittämällä puhdistaa uskontoa, ja lopulta kirkastaa tietoa itseään.
Inhimilliset voimavarat.
Suuri väestömäärä on sivilisaation leviämisen edellytys. Ellei kansakunta onnistu kasvattamaan väkimääräänsä tiettyyn pisteeseen asti, kansallisen päämäärän täysimittainen toteutuminen estyy; mutta väestömäärän kasvaessa tulee vastaan raja, jonka jälkeen kasvun jatkuminen merkitsee itsemurhaa. Väestömäärän kasvu ihmisen ja maan välisen suhdeluvun mukaista ihannemäärää suuremmaksi merkitsee joko elintason laskua, tai välitöntä aluerajojen laajentamista rauhanomaisen tunkeutumisen tai sotilaallisen valloituksen, väkisin tapahtuvan valtaamisen keinoin...
Kun hedelmällisyys on voimakasta, ilmenee pian liikakansoitusongelma. Kansallisen väkiluvun pitäminen ihannemääränsä puitteissa kohentaa kulttuuria ja ehkäisee sotaa. Viisas se kansakunta, joka tietää milloin lakata kasvamasta. Mutta rikkaimmatkaan luonnonvarat ja kehittyneimmät mekaaniset välineet omaava maanosa ei edisty suuresti, jos sitä asuttavan väestön älykkyys on alenemaan päin. Tietoa on saavutettavissa opetuksen avulla, mutta todellisen kulttuurin edellyttämän viisauden omaajiksi tullaan vain kokemuksen kautta ja synnynnäisesti älykkäiden voimin. Tällainen kansa kykenee ottamaan oppia kokemuksesta, ja tällaisella kansalla on mahdollisuus saavuttaa todellista viisautta.
Yhteiskunnalliset muutokset.
Yhteiskunta on asteittain etenevään kehitykseen kuuluva ilmiö; ja sivilisaation edistyminen viivästyy aina, kun sen johtajat vitkastelevat sellaisten yhteiskunnan organisaatioon kohdistuvien muutosten tekemisessä, jotka ovat aikakauden tieteellisten saavutusten tasalla pysymisen kannalta välttämättömiä. Silti mitään ei tule halveksia vain siksi, että se on vanhaa; toisaalta ei mitään ideaa tulisi varauksetta omaksua vain siksi, että se on ennennäkemätön ja uusi.
Ihmisen ei tulisi pelätä kokeilla yhteiskuntamekanismeja. Tällaiset tutkimusretket kulttuuriseen uudelleenasennoitumiseen tulisi suorittaa yhteiskuntakehityksen historiasta perillä olevien ihmisten valvonnassa. Niiden, jotka ovat saaneet käytännön kokemusta kohteeksi valitun yhteiskunnallisen tai taloudellisen kokeilutoiminnan alueelta, tulisi tiedollaan ja viisaudellaan aina neuvoa näitä uudistajia. Rodun ihanteet ovat suurimpana tukena ja turvana niinä kriittisinä aikoina, jolloin sivilisaatio on siirtymässä tasolta toiselle. (vert. oppiin "monikulttuurisuusihanteesta")
Siirtymäkaudella mahdollisen luhistumisen ehkäiseminen.
Yhteiskunta on aikakaudesta toiseen suoritettujen yritysten ja erehdysten tulos. Jokaisen sivilisaation suuri vaara – millä hetkellä tahansa – on luhistumisen uhka aikana, jolloin siirrytään menneisyyden vakiintuneista menetelmistä tulevaisuuden uusiin ja parempiin, mutta koettelemattomiin menettelytapoihin. Kunnollinen johtajuus on edistymisen kannalta tärkeää. Viisaus, ymmärrys ja kaukokatseisuus ovat kansakuntien säilymiselle välttämättömiä. Sivilisaatiota uhkaa vaara aina, kun kyvykkäästä johtaja-aineksesta alkaa olla pulaa.
Näistä perusehdoista kiinni pitämällä ihminen voi toivoa säilyttävänsä nykyiset sivilisaationsa ja huolehtia samalla niiden jatkuvasta kehittymisestä ja turvatusta pysyvyydestä.
-Otteita kirjasta "Urantia" -
Tai entäpä jos tämä olisi koraanista? Onko lähteellä tässä tapauksessa väliä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.