Mitä tehdä kun puheet eivät tehoa? Tapauksessa on jo 15 vuotta täyttänyt poika. Hän kapinoi jokaista periaatetta vastaan ja osoittaa tietävänsä kaiken. Todellisuudessa hän tekee itsestään naurettavan ja tietokin pohjautuu kavereiden kuulopuheisiin. Hän ei tekisi mitään perheen eteen eikä auttaisi perheen yhteisissä askareissa. Hän jopa soittaa poliisit kotiomme kun käsken häntä viemään roskat? Väittää minun harrastavan väkivaltaa. En ole ikinä lyönyt häntä! Tarvitaanko isän kättä? Hän tuo keskellä yötä kavereitaan mesoamaan kotiomme ja raastaa perheemme hermoja. Hä'n osaa olla todella raivostuttava eikä arvosta vanhempiaan ja äitiään kohtaan hän on välillä väkivaltainen. Onko kaikki teinit tällaisia?
Mitä tehdä kapinoivien teinien kanssa?
ISÄ!!!
292038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Enpä ole opiskellut ihmismielen saloja mutta televisiosta olen kuullu että tuossa iässä aivot/personnallisuus eivät ole vielä kehittyneet loppuunsa.
Kun mies hormoonia alkaa kehittymään se on aika hämmentävä prosessi tuon ikäisille ja siitä johtuu omituinen käyttäytyminene
Se,että tulee murrosikään ja "hormoonit" hyrräävät ei tarkoita sitä, että kaikki käytöstavat unohtuvat. Eikä se selitä väkivaltaista käytöstä. Eikö poika ole saannut pienenä tarpeeksi huomiota ja rakkautta? Luulisi jonkinlaisen puheen menevän perille... miten olisi esm. enemmän yhteistä aikaa??
Hän oli aivan normaali 12 vuotiaaksi ja sitten kaikki muuttui. Itse hän ei ammattiauttajalle suostu menemään. Siitä on puhuttu jo monet kerrat. Kuria olisi varmasti pitänyt olla enemmän...
Teinit eivät todellakaan ole kaikki tuollaisia. Nyt on joku asia todella pahasti vialla...
Onko lapsellesi koskaan pidetty rajoja? (=kuria)
jos ei, on aika mahdotonta sitä enää tehdä.
Jos ei järkipuhe pojalle mene perille vanhempien toimesta, on kai syytä turvautua ammattiauttajien apuun.
Mikähän siinä kun ei 1940 luvulla ollut tämmöisiä pulmia.Oiskohan syynä ettei nykyään saa kurittaa penskoja.
Minä opin kunnioittamaan vanhempiani ja ymmärsin kuka se johtaja on meidän perheessä.
Esim meillä oli iso koira joka luuli itseään perheemme johtajaksi ja anto kyllä aina välillä muistutuksen asiasta.
Koirasta piti luopua
Ennen oli kaikki paremmin. Keväät syksyt mentiin kouluunkin uimalla, niin kauan kunnes alkoi jäistä olemaan haittaa. Leluina oli pelkkiä metsästä kerättyjä risuja.
Rajoja ne nuoret aina kokeilee.Rajat määrää vanhemmat.On joskus vaikeaa mutta oikeudellisesti (ei väkivaltaa käyttämällä) pitää rajat asettaa.Koko elämähän on niitä täynnä.
Oikein hyvin ajateltu sinulta Vaari ja niitä RAJOJA ne nuoret juuri tarvitsee koska ne rajat luovat turvallisuutta.
Teini on teini.
Jos ei ikinä ole saannut kunnon selkäsaunaa, sellaista että tietää sanneensa 7-10 ikävuodn aikana niin ei se ikinä tule kunnioittamaan sinua.
Tähän voisi joku sosiaali tantta vastata ettei noin saa tehdä ja ettei ole kypsä vanhemmaksi jos noin tekee ets.
Mutta asiaan, tietysti rakastat lastasi, ainakin toistaiseksi, meidän talossa jos noin kävisi saisivat kavertit suoraan turpiinsa, pojan pistäisin arestiin, en koskisi ennen kun poliisit on käynnyt sitten lähtisin matkoille, jäpätkisin oikein kunnolla turpiin, sitten juteltais, saat anteeksi, jos käyttäydyt, entisiä kavereitasi et saa tavata, jos et saa yhtä 9 ja kahta 8 todistuksessa, tulee uudestaan turpiin, ja niin on taas yksi sielu pelastettu huumeiden ja rikosten tieltä.
Miksi kapinoi noin kovasti, insestin uhri? pedo uhri? huumeet hörhö kaverit, vai oletko vain TOTAALISEST epäonnistunnut siis niin 160 % isänä?
Ammattiavusta, sinä sitä tarvitset enemmän kuin poikasi heti alkuvaihessa, mutta ei vääränlaista demari sosialisti juttua, vaan miesten kesken ilman akkaas ja akkamaisia tapojas.
Mut vedä sitä nyt eka vyöllä niin että ei pusty istuu tai kävelee pariin päivään ja senkin jälkeen suurella vaivalla, ja varmuuden vuoksi toista päivittäin viikon ajan niin jokohan kuri palaa.
Tuo oli varmaan vitsi. Ei tuota muuksi voi ottaa.
Siis haluatko pilata lapsen vai pelastaa. voi teitä naiveja
Olen samaa mieltä,että toi on varmaan vitsi.Ei kai kukaan nyt ihan poliiseja tuollaisessa tilanteessa soita...
Tuollainen tilanne? Ymmärsin, että poika on väkivaltainen äitiään kohtaan. Minun mielestä tilanne on silloin vakava. Tuo perheväkivaltaa.
Ja siitäkin on Suomessa laki säädetty.
Tämä "mielenkiintoisia vastauksia" antaa tosi karmeita ohjeita. Lapsia 7-10 vuotiaille selkäsaunaa ja isommille remmiä!
Minä äitinä ainaki antaisin semmoiselle ukolle hatkat!
Tämä nuori herra on itsekin tilanut poliisit, niin ei haittaa, vaikka virkavalta rauhoittelisi häntä oikeasti ja sitä kautta kovistelisi. Se on ainaki turvallisempaa, kuin nyrkkisota teinin kans.
Näitä neuvoja kyllä osataan antaa, mutta tilanteet ovat niin erilaiset.
itse käy vanhempiensa päälle, olen kuullut tapauksista jossa on käytetty jopa teräaseita? Ei paljoo puheet auta kun on mora keuhkossa?
Tuossa kohtalaisen lähellä asusti sellaista nuorisoa. On nekin rauhoittuneet vanhemmuuten, mutta kieltämättä siellä oli täpäriä tilanteita paljon. Kaikki ovet esim. mentiin läpi avaamatta... jne. Toinen poika taitaa olla poliisille edelleen hyvin tuttu.
Älä ainakaan mene lyömään poikaasi! Jos hän kerta on soittanut poliisit paikalle ilman syytä, tee seuraavalla kerralla itse rikosilmoitus perättömästä ilmiannosta. Poika on täyttänyt 15 ja on siten rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. Ja ilmoita ykskantaan että vanhemmat ei sitten kustanna oikeustoimista seuraavia sanktioita. Poika tehköön työtä rahojen eteen. Sitähän se elämä on hamaan loppuun asti. Jos jotain haluaa saada, on pakko jotain myös antaa.
Olisi tosin toivottavaa ettei se antaminen pitäisi aina olla pakko, vaan se voi tulla omasta vapaasta halusta ja hyvästä tahdosta. Onnea jatkoon!
Minä olen samoilla linjoilla sinun kanssa. Pistä poika miettimään, vastaamaan omista teoista.
Keskustele toki etukäteen hänen ja koko perheen kanssa siitä, että pojan käytöksen on muututtava. Ei hän voi tyrannisoida kotia ja perheenjäseniä uhkailemalla tai jopa olemalla väkivaltainen.
Väkivallalle on mielestäni laitettava ehdoton stoppi, ja sanottava se pojalle.
Keskustellessa anna pojalle oikea mahdollisuus puhua ja kuuntele todella häntä, miksi pojalla on käytössään tuollaiset tavat. Ehkä pystyisitte yhdessä muuttamaan kotioloja kaikille mukavammaksi. Kuuntele ja yritä asettautua pojan tilanteeseen. Älä hermostu tai suutu vaan pyri olemaan mahdollisimman asiallinen ilman syyttelyä.
Jos hänelle ei sanat ja keskustelu riitä, silloin on tarvittaessa kutsuttava poliisi paikalle. Väkivalta ja kotirauhan rikkominen on vakavia asioita, joihin poliisi puuttuu sangen ripeästi.
Pojan tulee selkeästi tietää tämä rajan asettaminen etukäteen.
Varmasti hän tulee kokeilemaan oletteko tosissanne, ja se poliisin kutsuminen paikalle satuttaa luultavasti vielä enemmän teitä kuin poikaanne, mutta ei varmasti kuitenkaan niin paljoa kuin mitä jatkuva väkivalta tai sen uhka pojan taholta äitiä kohtaan aiheuttaa.
Yritä saada poika keskustelemaan kanssasi(siis keskustelemaan ei rähisemään)
Hillitse itsesi,älä syyttele ja määräile.Selitä määrätietoisesti ja johdonmukaisesti että kärsitte tilanteesta ja että näin ei voi jatkua.
Koti on teidän kaikkien ja kaikkien tulee siellä viihtyä.
Kavereita mielestäni pitää saada tuoda himaan mutta siellä ei mesota vaan käyttäydytään asiallisesti ja häivytään oikealla ajalla pois.
Sano selkeästi että sinä olet se joka teidän laivaanne ohjaa ja että poika voi sinua auttaa siinä mutta noudattaen sääntöjä.
Äläkä unohda mainita että RAKASTAT häntä ja että haluat myös hänenkin parastaan kuten koko perheen.
Jollet saa keskusteluyhteyttä niin kirjoita kirje hänelle ja kerro miltä sinusta tuntuu.
Usein kun sanat ovat vaikeita niin kirje auttaa.
Sisareni perheessä kriisien aikana perhe kirjoitti ns. "Myllykirjeitä" toisilleen ja yleensä asiat selkenivät.
Mikään muutos ei tapahdu äkkiä joten älä odota ihmeitä poikasi kohdalla mutta yritä sitkeästi ja mieti myös missä kohtaa toimit itse väärin ja myönnä se myös lapsellesi ja pyydä anteeksi.
Kun hän huomaa etttä isästäkin löytyy inhimillisiä tunteita,usein alkaa itsekin ajatella käytöstään.
Uskoisin että teillä molemmilla löytyy parantamisen varaa.
Muussa tapauksessa on ammattiauttajan paikka,vaikka väkisin.
Voimia sinulle ja koko perheellesi!
Ja muista että myös isi on ihminen ja hänelläkin on oikeus erilaisiin tunteisiin.
Tuo, että hän tuo kavereitaan kotiinne yöllä mesoamaan etkä ilmeisesti sitä mitenkään estä (pysty estämään?) sekä se, että hän on väkivaltainen äitiään kohtaan eikä piittaa sinun reaktiostasi siihen osoittaa, että hän on ottanut sinulta isännän paikan omiin hyppysiinsä. Kun isännyys on hänellä, 15v naskalilla, on sinun mielestäni haettava syytä vain ja ainoastaan itsestäsi ja siitä missä kohtaa kasvatus meni pieleen tai unohtui kokonaan.
Nuo ammattiauttaja, terapiajutut sun muut puheenpärinät ovat nyt kovasti muotia ja niitä tarjotaan joka käänteessä ja joka asiaan mutta harvoin niistä on mitään apua kenellekkään eikä koskaan sellaiselle joka niihin itse suhtautuu kielteisesti.
Pahoin pelkään, että suurimmat riesanne ovat vielä edessäpäin.
Ehkä pieni luunappi tai selkäsauna olisi joskus ollut paikallaan. Älä ole huolissasi, kyllä maailma opettaa. Se voi joskus tuntua kovalta, mutta kun olet itse laiminlyönyt opetukset, niin se menee niinkuin menee. Sitä saa mitä tilaa.
Lyöminen vain pahentaa asiaa, joten en neuvoisi antamaan luunappia/lyömään. Rakastakaa teinejänne ja kertokaa se heille.
Ainut lohtu on, että pojastasi kasvaa aikuinen ja onneksi murroikä menee ohi. Kokemusta on. Minun kahdella lapsella oli yhtaikaa murroikä ja siinä sitä vasta kestämistä, kun kaksi kapinoi vastaan. Yleensäkään ei puheet auta, eiväthän he edes kuuntele. Pitävät aikuisia tyhminä ja vanhanaikaisina.
Olen 20 ja 19 vuotiaiden poikien äiti,ongelmat alkoi meillä kun tää vanhin oli 13. Ennen urheilullinen poika muutui vähän samanlaiseksi kun teillä. ihmettelin aina agressivisuutta ja aina piti olla kaverien luo menossa. nyt tiedän mikä aiheutti tuon muutoksen ne oli huumeet! välillä näytti että rupeaisi menee paremmin mutta poika on edelleen niissä kiinni ja on menettänyt kouluaikaiset kaverit, tyttöystävät jne.Raivokohtauksia edelleen uhkaa itsemurhalla ja kaikki on kuulemma perseestä elämä on paskaa jne.Ei ole helppoa meilläkään, metta tarkkaile silmiä pojaltasi. jos punoittaa silmänaluset tulee tummiksi ja etenkin kärttyisyys. ei saisi sanaa sanoa . niin en tiedä mutta yritä jutella kovasti vaikka kuinka haistattelee.en tiedä vaikeeta on itelläkin.mutta yritä pärjätä.
PROVO!!!
Moi.!
Mullakin on saman ikäisii poikii,mut ei meille tule kyllä ketään ilman mun lupaa .
Ei ole taidettu teillä asettaa rajoja mihinkään
,Kyllä se on vaan otettava sunkin vihdoin vastuuta niiden pentujen tekmisestä.
Nykypäiväna vaan yritetään olla vaan niin "kavereita" et unohdetaan kuka määrää ja mitä.Kuria lapsille!Puuttukaa ajoissa.Hakekaa lapsenne kadulta pois.!!
Tässä on tullut vastauksia, MITÄ OLISI pitänyt tehdä. OK. mut kun tilanne on tämä mikä on. ette antaneet niitä ohjeitanne ajoissa.
Rakkautta se poika tarvitsee. Hän etsii huomiota ja välittämistä. Sitä saa kaveripiiristä.
Mulla meni pojan murrosikä koht helposti, mutta tytön kanssa olikin ihan toisenlaista. Hain joka viikonloppu kadulta häntä. Etsin niin kauan, että löysin. Otettiin joskus yhteen lujasti. En antanut periksi. Huumeet olivat mukana jotenkin. koulupinnaukset. ja kaikkea mahdollista. sitä jatkui kasi luokalta eteen päin, aina 21 v asti. Uskon, että hänet pelasti, se etten ikinä antanut periksi ja se, että hän alkoi odottaa lasta. Olen erittäin onnellinen lapsenlapsestani. Lapsen isä on "istunut" huumeista... onneksi hän on taakse jäänyttä elämää.
Yritä jaksaa rakastaa ja kantaa vastuu lapsestasi. Sait jo paljon hyviä vinkkejä vastuun opettamiseen. Tiedät mikä parhaiten sopii teille.
VOIMIA!
Luin noita vastauksia ja ajattelin heti myös onko mahdollisesti huumeet tullu pojan elämään?Mut se onkin vaikeampi selvittää,koska paljolti murkku ikäsen käyttäytyminen on samaa ilman huumeitakin.Ihmettelen ihmisiä jotka vastauksissaan syyllistävät vanhempia.Jo isän tekstistä uskon,että ovat rakastaneet poikaansa jne.Mutta itse omasta nuoruudestani kokeneena myös olen paljolti sitä mieltä,että suurin tekijä on kaveri piiri.Ja niin ikävää kuin se onkin ei lasten kavereita voi valita.Ei kukaan meitä aikuisiakaan pysty pakottamaan hakeutumaan seuraan jossa emme viihdy.Väkivaltaa en itsekkään suosittele missään muodossa.Yrittäkää vain jaksaa puhu ja puhua ja puhua...siitä kuinka poikanne pahoittaa mielenne ja pilaa tulevaisuutensa.Elämä on ikävä kyllä sitä,että meidä kaikkien tulee elää tiettyjen sääntöjen ja normien mukaan.Jos pojan kaverien vanhemmat ovat yhteistyökykyisiä olisi varmaan ihan hienoa yhdessä tehdä pelisääntöjä.Poikia yhdistävä harrastushan olis mielekästä,mutta keksiäppä mikä olisi tarpeeksi kiinnostava.Tsemppä vanhemmille ja koko perheelle.Joku nuoriin perehtynyt aikuinen olisi hyvä saada pojallenne "olkapääksi" jos hän ei pysty teille avautumaan.Joka joka osaisi olla kaveri ja kannustaa oikeille raiteille.
minun murrosikäinen poikani on ainakin 1 päivän viikossa pois koulusta. Käy vielä ammattikoulua toisella paikkakunnalla.