Kenttäpiispa selittää uskontoallergiapuheitaan

Kenttäpiispa Pekka Särkiö selittää ”uskontoallergia”-kirjoitustaan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle tehdyn kantelun johdosta. Kotimaan-lehden verkkosivun blogissa Särkiö kirjoitti 4.8. eli pian heinäkuussa 2015 voimaan tulleen uskonnonvapauden uudistuksen jälkeen: ”Uskonnonharjoituksesta väistyviä oli alle kymmenen prosentin luokkaa. Sama kokemus on muistakin joukko-osastoista. eivät varusmiehet niin uskontoallergisia ole. Jos papin puhe koskettaa, on sitä hyvä kuulla. Omaa mieltäni lämmitti, että eturivissä kantoi pataljoonan lippua tummaihoinen varusmies.”
Kantelun mukaan kenttäpiispan kielenkäyttö ”uskontoallergisista” loukkaa toisuskoisia ja uskonnottomia ja on epäkunnioittavaa ihmisoikeuksia kohtaan.
Kenttäpiispan selityksen mukaan kuitenkin koko kirjoituksen intentio ”on puolustaa monikulttuurisuutta”: ”Korostan eri uskontojen merkitystä ja positiivista uskonnonvapautta osana myönteistä monikulttuurisuutta. Uskonnot ovat osa myönteistä monikulttuurisuutta antaessaan elämälle merkitystä ja arvopohjaa. … Kesä hiljaisena aikana ateistit ovat levittäneet lehdistön avustuksella uskonnottomuuden sanomaansa uskonnollista monikulttuurisuutta vastaan.”
”…viittaan heinäkuussa 2015 useissa maakuntalehdissä julkaistuun mielipidekirjoitukseen, jossa hän esittää uskonnon siirtämistä pois julkisesta tilasta. Tällöin ”uskontoneutraalius” eli uskonnottomuus korvaisi uskontojen ja uskonnottomuuden monikulttuurisen rinnakkainelon. Tämä Ylikosken esittämä suunta olisi vastoin positiivisen uskonnonvapauden toteutumista.”
Pelkkä ”hyvä tarkoitus” ei kuitenkaan riitä Särkiön selittelyssä, vaan hän ”täsmentää”, mitä uskontoallergisillaan oikein tarkoittikaan:
”Hartauteen osallistumisaste n. 90 % korreloi uskontokuntiin kuuluvien osuutta. Uskontokunnan jäsenyys on osoitus ainakin jonkinasteisesta sitoutumisesta uskontokuntaan ja sen edustammiin arvoihin sekä sanomaan. Uusi hartauskäytäntö antaa myös uskontokuntiin kuuluville mahdollisuuden poistua hartaudesta. Jäämällä hartauteen he osoittavat, ettei heillä ole uskontoa vastaan. Tässä käytin lausetta ”Eivät varusmiehet niin uskontoallergisia ole” tarkoittaen varusmiehiä kokonaisuutena ja painopisteen ollessa siinä joukossa, jotka jäivät hartauteen. Hartaudesta poistuvista sanoo käyttäneensä korrektia kieltä: ”Uskonnonharjoituksesta väistyviä oli alle kymmenen prosentin luokkaa.””
Siis uskontoallergisuus ei ollut korrektia kieltä, mutta painopiste ei ollut niissä, jotka poistuivat hartauksista?! Seuraavassa jatkossa käy ilmi, miten vahvasti kenttäpiispa ajaa ajatusta, jonka mukaan kirkkoon liitettyjen nuorten varusmiesten on ”luonnollista” osallistua jumalanpalveluksiin ja hartauksiin.
”Ylikosken kantelun mukaan ”kenttäpiispa ilakoi, että Kainuun prikaatissa yli 90 % varusmiehistä osallistui hänen pitämäänsä hartaustilaisuuteen”. Edellä olen osoittanut, että osallistuneiden joukon osuus vastaa osapuilleen uskontokuntiin kuuluvien osuutta ja on siten luonnollista, että he jäävät hartauteen. Muun väittäminen on heidän uskonnollisen vakaumuksensa ja perusoikeutensa uskontoon vähättelyä.”
Pääesikunta hyväksyi kenttäpiispan selitykset todeten kenttäpiispan ”niin ikään korostaneen eri yhteyksissä uskonnonvapauden toteutumisen mahdollisuutta, sekä pois jäämistä että osallistumista”.
Jos katsotaan suomalaisten nuorten ja aikuisten osallistumista jumalanpalveluksiin ja hartauksiin yhteiskunnassa, siviilissä, on kaikkea muuta kuin luonnollista osallistua tunnustukselliseen uskonnonharjoitukseen. Tämä käy selvästi ilmi kirkossakäyntitilaisuuksien osallistujatilastoista. Kenttäpiispan mielestä armeijassa on ihan muut luonnollisuuden piirteet.
Kenttäpapisto ja armeija vastustivat ja viivyttivät sitä muutosta, joka vihdoin toteutui heinäkuussa 2015 ja jonka mukaan nyt vihdoin myös kirkkoon kuuluvat varusmiehet ja henkilökunta voivat jäädä pois päiväohjelmaan liitetyistä uskonnonharjoitustilaisuuksista, kuten hartaudet ja jumalanpalvelukset. Jos osallistuminen on luonnollista, onko siis hartaudesta pois jääminen jotenkin epäluonnollista? Epätervettä?
Tätä nykyä jonkinasteiset allergiat ovat varsin yleisiä. Ehkäpä allergiat ovat jossain mielestä luonnollista reagointia? Ehkäpä jonkinasteinen uskontoallergia onkin ihan terve ja luonnollinen reaktio uskontoon, jonka harjoitusta tuputetaan autoritatiivisten instituutioiden toimesta.
054
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


EsaYlikoski kirjoitti:

Kenttäpiispa Pekka Särkiö selittää ”uskontoallergia”-kirjoitustaan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle tehdyn kantelun johdosta. Kotimaan-lehden verkkosivun blogissa Särkiö kirjoitti 4.8. eli pian heinäkuussa 2015 voimaan tulleen uskonnonvapauden uudistuksen jälkeen: ”Uskonnonharjoituksesta väistyviä oli alle kymmenen prosentin luokkaa. Sama kokemus on muistakin joukko-osastoista. eivät varusmiehet niin uskontoallergisia ole. Jos papin puhe koskettaa, on sitä hyvä kuulla. Omaa mieltäni lämmitti, että eturivissä kantoi pataljoonan lippua tummaihoinen varusmies.”
Kantelun mukaan kenttäpiispan kielenkäyttö ”uskontoallergisista” loukkaa toisuskoisia ja uskonnottomia ja on epäkunnioittavaa ihmisoikeuksia kohtaan.
Kenttäpiispan selityksen mukaan kuitenkin koko kirjoituksen intentio ”on puolustaa monikulttuurisuutta”: ”Korostan eri uskontojen merkitystä ja positiivista uskonnonvapautta osana myönteistä monikulttuurisuutta. Uskonnot ovat osa myönteistä monikulttuurisuutta antaessaan elämälle merkitystä ja arvopohjaa. … Kesä hiljaisena aikana ateistit ovat levittäneet lehdistön avustuksella uskonnottomuuden sanomaansa uskonnollista monikulttuurisuutta vastaan.”
”…viittaan heinäkuussa 2015 useissa maakuntalehdissä julkaistuun mielipidekirjoitukseen, jossa hän esittää uskonnon siirtämistä pois julkisesta tilasta. Tällöin ”uskontoneutraalius” eli uskonnottomuus korvaisi uskontojen ja uskonnottomuuden monikulttuurisen rinnakkainelon. Tämä Ylikosken esittämä suunta olisi vastoin positiivisen uskonnonvapauden toteutumista.”
Pelkkä ”hyvä tarkoitus” ei kuitenkaan riitä Särkiön selittelyssä, vaan hän ”täsmentää”, mitä uskontoallergisillaan oikein tarkoittikaan:
”Hartauteen osallistumisaste n. 90 % korreloi uskontokuntiin kuuluvien osuutta. Uskontokunnan jäsenyys on osoitus ainakin jonkinasteisesta sitoutumisesta uskontokuntaan ja sen edustammiin arvoihin sekä sanomaan. Uusi hartauskäytäntö antaa myös uskontokuntiin kuuluville mahdollisuuden poistua hartaudesta. Jäämällä hartauteen he osoittavat, ettei heillä ole uskontoa vastaan. Tässä käytin lausetta ”Eivät varusmiehet niin uskontoallergisia ole” tarkoittaen varusmiehiä kokonaisuutena ja painopisteen ollessa siinä joukossa, jotka jäivät hartauteen. Hartaudesta poistuvista sanoo käyttäneensä korrektia kieltä: ”Uskonnonharjoituksesta väistyviä oli alle kymmenen prosentin luokkaa.””
Siis uskontoallergisuus ei ollut korrektia kieltä, mutta painopiste ei ollut niissä, jotka poistuivat hartauksista?! Seuraavassa jatkossa käy ilmi, miten vahvasti kenttäpiispa ajaa ajatusta, jonka mukaan kirkkoon liitettyjen nuorten varusmiesten on ”luonnollista” osallistua jumalanpalveluksiin ja hartauksiin.
”Ylikosken kantelun mukaan ”kenttäpiispa ilakoi, että Kainuun prikaatissa yli 90 % varusmiehistä osallistui hänen pitämäänsä hartaustilaisuuteen”. Edellä olen osoittanut, että osallistuneiden joukon osuus vastaa osapuilleen uskontokuntiin kuuluvien osuutta ja on siten luonnollista, että he jäävät hartauteen. Muun väittäminen on heidän uskonnollisen vakaumuksensa ja perusoikeutensa uskontoon vähättelyä.”
Pääesikunta hyväksyi kenttäpiispan selitykset todeten kenttäpiispan ”niin ikään korostaneen eri yhteyksissä uskonnonvapauden toteutumisen mahdollisuutta, sekä pois jäämistä että osallistumista”.
Jos katsotaan suomalaisten nuorten ja aikuisten osallistumista jumalanpalveluksiin ja hartauksiin yhteiskunnassa, siviilissä, on kaikkea muuta kuin luonnollista osallistua tunnustukselliseen uskonnonharjoitukseen. Tämä käy selvästi ilmi kirkossakäyntitilaisuuksien osallistujatilastoista. Kenttäpiispan mielestä armeijassa on ihan muut luonnollisuuden piirteet.
Kenttäpapisto ja armeija vastustivat ja viivyttivät sitä muutosta, joka vihdoin toteutui heinäkuussa 2015 ja jonka mukaan nyt vihdoin myös kirkkoon kuuluvat varusmiehet ja henkilökunta voivat jäädä pois päiväohjelmaan liitetyistä uskonnonharjoitustilaisuuksista, kuten hartaudet ja jumalanpalvelukset. Jos osallistuminen on luonnollista, onko siis hartaudesta pois jääminen jotenkin epäluonnollista? Epätervettä?
Tätä nykyä jonkinasteiset allergiat ovat varsin yleisiä. Ehkäpä allergiat ovat jossain mielestä luonnollista reagointia? Ehkäpä jonkinasteinen uskontoallergia onkin ihan terve ja luonnollinen reaktio uskontoon, jonka harjoitusta tuputetaan autoritatiivisten instituutioiden toimesta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu