Mikähän siinä oikein on että lössi....

En tiedä, mitä tilannetta tarkoitat - ymmärrän sinun viittaavan johonkin sellaiseen valtioiden väliseen asiaan, jossa Israel on julkisesti pyytänyt Turkilta jotain tekoa anteeksi. Tuolloin Israel olisi pyytåänyt anteeksi siinä toivossa, että tapahtuma ei vahingoittaisi pysyvästä kahden valtion välisiä suhteita. Olisi ollut hyvä ja selventävää, jos olisit kirjoittanut itse kyseisestä tapahtumasta.

Saan sen vaikutelman, että sekoitat kaksi asiaa: toisaalta syntien tunnustamisen ja toisaalta anteeksi pyytämisen. On selvää, että Israel ei ole julkisesti tunnustanut syntejään ja samalla pyytänyt anteeksi Turkilta, vaikka niin väitit. Israelissa, jos ylipäätään jossain maassa, tiedostetaan erittäin hyvin, että me voimme tunnustaa ja saada synnit anteeksi vain Jumalalta. Vaikka Israel nykyään on kovin maallistunut valtio, niin tällaliset asiat ovat siellä kyllä päivänselviä. Syntejä ei Israelissa tunnusteta Turkille vaan Jumalalle.

Ihmisten ja valtioiden välisissä konflikteissa voidaan pyytää anteeksi tekoja, sanoja, laiminlyöntejä tai julkisia kannanottoja. Tällöin takana on anteeksi pyytäjän toive saada välit korjatuksi ja päästä irti teon aiheuttamasta syyllisyydestä. Tämän voi tehdä aivan hyvin ihminen, joka ei lainkaan usko Jumalaan ja itse asiassa voi olla mitä jyrkin ateisti, Jumalan olemassaolon kieltäjä. Ihminen katuu teon aiheuttamaa seurausta erityisesti itselleen ja myös muille. Vain hyvin paatuneella ihmisellä, kuten esimerkiksi narsistilla, omatunto ei pahankaan väärin tekimisen jälkeen toimi terveellä tavalla eikä narsisti näin ollen kadu tekojaan kuten kuuluisi.

Raamattu kehottaa meitä ihmisiä tekemään parhaamme, että voisimme elää sopuisissa väleissä muiden ihmisten kanssa. "Mikäli se teistä riippuu" - aina ei riipu, vaan toinen osapuoli saattaa jatkuvasti kantaa meitä kohtaan kaunaa ja myös osoittaa se monin eri tavoin.

Room. 12:18 "Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa."

Syntien tunnustamisessa Jumalalle tapahtuu jotain aivan muuta. Syntinsä tunnustava, katuva ja syntinsä sydämessään hylkäävä saa kaikki rikkeensä anteeksi niin, että Jumala-suhde uudistuu hyväksi kerta kaikkiaan. Uskovan mieleen Jumala on antanut uuden rakkauden lain eikä uskova voi elää ilman puhdasta omaatuntoa. Siksi uskova tunnustaa syntinsä Jumalalle.

Heb 10: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista."