Olin kapitalisti, suoritin elämää, määrittelin ihmiset eri kategorioihin menestymisen mukaan, ajattelin tosi negatiivisesti laitapuolen kulkijoista. Kaikki piti olla hienoa, asunto, auto, harrasteet, koulutus, vaatteet...
Sitten Jumalan suuresta armosta elämäni romahti kuin korttitalo, jouduin pohjalle.
Vasta pohjalla näin ja ymmärsin sen valheen, jossa olin elänyt.
Ymmärsin vasta pohjalla, mitä Jeesuksen vertaus kamelista ja neulansilmästä tarkoitti ja sen, että se oikeasti tarkoittaa meitä kaikkia.
Olen nyt saanut maksettua ulosoton tyhjäksi, Jumalan armosta saan tehdä mielekästä ja koulutustani vastaavaa työtä. En kuitenkaan voi enää palata siihen maailmaan, jossa elin, maailmaan jossa valehtelen itselläni olevan oikeus johonkin sellaiseen, mihin muilla ei ole.
En enää tee ylitöitä vaan kulutan sen ajan vapaaehtoistyössä. En kokoa omaisuutta, tavaraa. Annan aikaani oikeille ystäville, en ihmisille, jotka ovat olevinaan jotain. En enää valehtele, en mielistele, en enää yritä olla jotain sellaista, mitä en ole.
Kun olin pohjalla, niin löysin oikeat, aidot ihmiset, ihmiset, joilla on oikeasti arvoa, ihmiset joita voi oikeasti rakastaa sellaisina kuin he ovat. Heillä ei ole itsellään paljoa, mutta he ovat silti valmiita antamaan vähästään. He ovat jotain niin paljon hienompaa ja arvokkaampaa kuin ne teeskentelijät, jotka luulee olevansa jotain ja pyrkii eteenpäin kyynerpäitään käyttäen ...sellaisia kuin minäkin olin.
Sitten Jumalan suuresta armosta elämäni romahti kuin korttitalo, jouduin pohjalle.
Vasta pohjalla näin ja ymmärsin sen valheen, jossa olin elänyt.
Ymmärsin vasta pohjalla, mitä Jeesuksen vertaus kamelista ja neulansilmästä tarkoitti ja sen, että se oikeasti tarkoittaa meitä kaikkia.
Olen nyt saanut maksettua ulosoton tyhjäksi, Jumalan armosta saan tehdä mielekästä ja koulutustani vastaavaa työtä. En kuitenkaan voi enää palata siihen maailmaan, jossa elin, maailmaan jossa valehtelen itselläni olevan oikeus johonkin sellaiseen, mihin muilla ei ole.
En enää tee ylitöitä vaan kulutan sen ajan vapaaehtoistyössä. En kokoa omaisuutta, tavaraa. Annan aikaani oikeille ystäville, en ihmisille, jotka ovat olevinaan jotain. En enää valehtele, en mielistele, en enää yritä olla jotain sellaista, mitä en ole.
Kun olin pohjalla, niin löysin oikeat, aidot ihmiset, ihmiset, joilla on oikeasti arvoa, ihmiset joita voi oikeasti rakastaa sellaisina kuin he ovat. Heillä ei ole itsellään paljoa, mutta he ovat silti valmiita antamaan vähästään. He ovat jotain niin paljon hienompaa ja arvokkaampaa kuin ne teeskentelijät, jotka luulee olevansa jotain ja pyrkii eteenpäin kyynerpäitään käyttäen ...sellaisia kuin minäkin olin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.