Lannanhajuinen vieraanvaraisuus

Asioista pitäisi voida olla eri mieltä sivistyneellä tavalla. Valitettavasti Suomi on yleensä aina eri mieltä, mutta sivistyksen kanssa on yleensä niin ja näin. Enimmäkseen näin. Se tarkoittaa erimieltä olemista erittäin lannanhajuisella tavalla.

Nyt kun Suomi tuntee olevansa suuren lännen kaikki turvaavassa suojeluksessa, on idänsuhteetkin päästetty rappiolle. Suomessa uskotaan yleisesti, että kaikki mitä lännessä julki tuodaan on totta ja valhe tulee vain ja ainoastaan idästä.

Vieraanvaraisuudella on joskus ymmärretty sitä, että ihmistä, joka saapuu vierailulle pidetään arvossa ja hänelle tarjotaan ainakin kahvia ja pullaa. Nykypäivänä tämä vanha perinne on kadonnut. Sen sijaan vierailijaan suhtaudutaan kuin rikolliseen, jonka epäillään tulleen varastamaan isäntäväen pöytähopeat. Eikä tässä vielä kaikki: vierasta ryhdytään kasvattamaan. Häntä ryhdytään ripittämään ja tölvimään ja hänen sanomisistaan etsitään asiavirheitä, edes älyämättä kysyä, mitä vieras tarkoitti sanomisellaan, joka ylitti isäntäväen käsityskyvyn.

Poliittisessa kentässä tämä lannanhajuinen käsitys vieraasta kulminoituu oikeistoon. Juuri oikeisto katsoo, että läntinen kapitalismi on ainoa oikea sivistyksen ja totuuden lähde. Vieraalla ei kapitalistisen käsityksen mukaan voi olla muita tarkoitusperiä kuin isäntäväen kalleuksien varastamispyrkimykset.

Kapitalistinen media seuraa luonnollisesti omistajansa käsitystä aina tapakouluttajia myöten. Ei niin kutsuttua uutista, etteikö joku porvarillinen tapakouluttajakin arvioisi miltä vieras näytti, tekikö fiksun vaikutelman, miten oli pukeutunut, haisiko, puhuiko vakuuttavasti vai pälyilikö hermostuneesti ympärilleen. Tapakouluttajan puuttuessa häntä tuuraamaan laitetaan yleensä pääkirjoitustoimittaja, kiihkeä naisasianainen tai muu ylimmän totuuden haltija.