Raamattu mainitsee kelvottoman uskon.
Janne ja Jambres olivat Moosesta kohtaan .....en muist aoliko sana tottelemattomia vai kapinoivia vai jotain muuta, mielestäni siinä tuotiin esiin että heidän uskonsa oli kelvotonta kun he vastustivat Moosesta. Mooses oli ihminen, oliko Mooseksen saama valtatehtävä sellainen että ......en oikein uskalla muotoilla tätä asiaa....enkä osaa toisinkaan muotoilla......tai mietin hetken aikaa jos keksisin jotain......mutta Mooseksen vastustaminen oli kuin olisi vastustanut ihmistä suurempaa?
On nyt näinkin suoraan kysyttävä:
Oliko Mooseksen vastustaminen rinnastettavissa Jumalan vastustamiseen?
Sitten vielä kelvottomastas uskosta Jeesuskeen. Onko kelvoton usko Jesukseen helvetiltä pelastavaa, pysyykö kelvottomalla uskolla Jeesukseen kelvottomasti uskovan nimi Elämän Kirjassa?
Mieleentuli ennen kysymään tuloani ajatussommitelmaa, nämä ovat Raamatustas löydettävissä, joten uskon kelvottomuudella ja kelvollisuudella on suri merkitys, muta onko pelastukseen vaikuttava, silloin sen merkitys olisi äärimmäisen merkittävässä roolissa, toivon vastaust akoska en ole huippuasiantuntija ja " hengellistä itsetuntoani " koen tulleen heikennetyksi erilaisilla kohtaamisilla liberalaien uskovien ja pappien kanssa. Tuomitsemisella pelottelevat, että minut tuomitaan sitten kanssa, jos muistuttelen eräistä synneistä, joita siten sanovat ettei se mitään syntiä ole. Tosin tiedän sellaiset väitteet valheiksi kun sanotaan ettei esiaviollinen seksi ja homostelu olisi syntiä:
1. Tyhmä neitsyt - kelvoton usko - Sulhanen, Jeesus ei morsiameksi halua tyhmää neitsyttä- helvettiinkö?
2. Viisas neitsyt - kelvollinen usko - Sulhhanen, Jeesus morsiameksi haluaa viisaan neitsyen - Uuteen maahanko?
Olen asiaa kysynyt n. 2 v. sitten ja en ole täysin tyytyväien nsaamiini palautteisiin, taidan olla kovin vaativa. Toivoisin että tämä tärkeä asia huomioitaisiin tällä kertaa, tätä pyydän Jeesuksn Kristuksen nimessä.
Eli silloin kysymykseni pohjana toimi yksi Raamatunjae, laitan sen tähän:
" Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään. "
Johannes 3:36
Tuossa sanotana selvästi, joka ei tottele Poikaa, niin sillä on pelastukseen vaikuttava vaikutus, ja Jumalan viha on tällaisen ihmisen päällä ja kun olen tiettyjä tottelemattomiksi näkemiäni " uskovia " nähnyt niin eivät he kovin Jumalan siunaamilta vaikuta.
Kartan ateisteja ja liberaaleja, olen herkkä uskova, tiedän joidenkin uskovien olevan kestävämpää sorttia. Ateistien ilonaiheet esim. eivät minua ilostuta, ei ole yhteistä hyvää fiilinkiä. Ateistin tunnistaa nopeasti kun se puhuu ja elekielii, silmät ovat " pimeät". Muslimeja pidän aivopesun uhreina, lapsuudesta asti muslimeina eläneitä, erikseen ovat aikuisiällä epäjumalan palvijiksi vapaaehtoisesti alkaneet. Agnostikkojen kanssa tulen toimeen, johtuukohan siitä että itseäni kiinnsti selvittää totuus, olipa se sitten mikä tahansa. Kyllähän se selvisi, mutta mielestäni siihen meni yllättävän pitkä aika, useampi vuosi. Toisaalta ei se etsimiseni ollut kovin aktiivista kun olin voimakkaasti sillä kannalla että....no.....elämäni suurin yllätys oli siihen aikaan että Jumala onkin olemassa. En karta Jumalale uskollisia tai siihen sydämestään pyrkiviä.
Uskoontultua suurin yllätys ollut Pyhän Hengen kosketukset. Jumalan läheisyys on parasta siunausta mitä omaan temppeliini osaan toivoa maallisen elämäni aikana.
Janne ja Jambres olivat Moosesta kohtaan .....en muist aoliko sana tottelemattomia vai kapinoivia vai jotain muuta, mielestäni siinä tuotiin esiin että heidän uskonsa oli kelvotonta kun he vastustivat Moosesta. Mooses oli ihminen, oliko Mooseksen saama valtatehtävä sellainen että ......en oikein uskalla muotoilla tätä asiaa....enkä osaa toisinkaan muotoilla......tai mietin hetken aikaa jos keksisin jotain......mutta Mooseksen vastustaminen oli kuin olisi vastustanut ihmistä suurempaa?
On nyt näinkin suoraan kysyttävä:
Oliko Mooseksen vastustaminen rinnastettavissa Jumalan vastustamiseen?
Sitten vielä kelvottomastas uskosta Jeesuskeen. Onko kelvoton usko Jesukseen helvetiltä pelastavaa, pysyykö kelvottomalla uskolla Jeesukseen kelvottomasti uskovan nimi Elämän Kirjassa?
Mieleentuli ennen kysymään tuloani ajatussommitelmaa, nämä ovat Raamatustas löydettävissä, joten uskon kelvottomuudella ja kelvollisuudella on suri merkitys, muta onko pelastukseen vaikuttava, silloin sen merkitys olisi äärimmäisen merkittävässä roolissa, toivon vastaust akoska en ole huippuasiantuntija ja " hengellistä itsetuntoani " koen tulleen heikennetyksi erilaisilla kohtaamisilla liberalaien uskovien ja pappien kanssa. Tuomitsemisella pelottelevat, että minut tuomitaan sitten kanssa, jos muistuttelen eräistä synneistä, joita siten sanovat ettei se mitään syntiä ole. Tosin tiedän sellaiset väitteet valheiksi kun sanotaan ettei esiaviollinen seksi ja homostelu olisi syntiä:
1. Tyhmä neitsyt - kelvoton usko - Sulhanen, Jeesus ei morsiameksi halua tyhmää neitsyttä- helvettiinkö?
2. Viisas neitsyt - kelvollinen usko - Sulhhanen, Jeesus morsiameksi haluaa viisaan neitsyen - Uuteen maahanko?
Olen asiaa kysynyt n. 2 v. sitten ja en ole täysin tyytyväien nsaamiini palautteisiin, taidan olla kovin vaativa. Toivoisin että tämä tärkeä asia huomioitaisiin tällä kertaa, tätä pyydän Jeesuksn Kristuksen nimessä.
Eli silloin kysymykseni pohjana toimi yksi Raamatunjae, laitan sen tähän:
" Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään. "
Johannes 3:36
Tuossa sanotana selvästi, joka ei tottele Poikaa, niin sillä on pelastukseen vaikuttava vaikutus, ja Jumalan viha on tällaisen ihmisen päällä ja kun olen tiettyjä tottelemattomiksi näkemiäni " uskovia " nähnyt niin eivät he kovin Jumalan siunaamilta vaikuta.
Kartan ateisteja ja liberaaleja, olen herkkä uskova, tiedän joidenkin uskovien olevan kestävämpää sorttia. Ateistien ilonaiheet esim. eivät minua ilostuta, ei ole yhteistä hyvää fiilinkiä. Ateistin tunnistaa nopeasti kun se puhuu ja elekielii, silmät ovat " pimeät". Muslimeja pidän aivopesun uhreina, lapsuudesta asti muslimeina eläneitä, erikseen ovat aikuisiällä epäjumalan palvijiksi vapaaehtoisesti alkaneet. Agnostikkojen kanssa tulen toimeen, johtuukohan siitä että itseäni kiinnsti selvittää totuus, olipa se sitten mikä tahansa. Kyllähän se selvisi, mutta mielestäni siihen meni yllättävän pitkä aika, useampi vuosi. Toisaalta ei se etsimiseni ollut kovin aktiivista kun olin voimakkaasti sillä kannalla että....no.....elämäni suurin yllätys oli siihen aikaan että Jumala onkin olemassa. En karta Jumalale uskollisia tai siihen sydämestään pyrkiviä.
Uskoontultua suurin yllätys ollut Pyhän Hengen kosketukset. Jumalan läheisyys on parasta siunausta mitä omaan temppeliini osaan toivoa maallisen elämäni aikana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/t/12196833/tarkoittaako-tama-sita-millaista-on-kelvoton-usko
Tuossa se 2 vuoden takainen kysymys tästä aiheesta.
Mooses on esikuva Kristuksesta. Vt:n Israelin kansa sai kasteen Moosekseen, me uuden liiton Jumalan lapset saimme kasteen Kristukseen. 1Kor 10
Mooseksen vastustaminen Vt:n aikana oli kuin Jeesuksen vastustaminen uuden liiton aikana. Kansa sai tietää Mooseksen kautta Jumalan tahdon heihin nähden, me saimme tietää Jumalan tahdon Jeesuksen Kristuksen kautta.
Jumala on pitkämielinen ja suuri armossa, niin että antaa kaikki synnit anteeksi, mutta rajansa on myös hänen kärsivällisyydellään. Jumala antaa paljon aikaa parannukseen (mielenmuutokseen ja kääntymiseen pois pahasta, synnillisten tapojen hylkäämiseen), mutta jos joku ei tahdo luopua niistä vaan jatkaa jatkamistaan synnin harjoittamista, niin se voi johtaa paatumukseen, joka erottaa lopulta Jumalasta.
On huomattava myös se, että synneillä on vakavuuseroja. Masturboija ei tee esimerkiksi yhtä paljon pahaa kuin aviorikoksen tekijä. Loukkaavan sanan sanova ei tee yhtä paljon pahaa kuin murhamies ja sarjamurhaaja. Luvatta pikkuleivän äidin purkista ottanut pieni lapsi ei tee yhtä paljon pahaa kuin ammattivaras.
Jne. Toisen pahan tekeminen kuvaa syvää paatumusta, kun toisen synti on harhaan menemistä ja erehdyksiä, voiman puutetta kiusausten edessä. Toinen katuu syntiään, toinen ei. Toinen häpeää syntiään, toinen ei: sen sijaan, että häpeäisi, tuo syntinsä julki ja vaatii sille hyväksyntää, ikään kuin kyse ei olisi synnistä (homoseksuaalisuuden puolustajat).