Eräs luterilainen eräällä toisella keskustelupalstalla lainasi ortodoksisen kirkon vastaisessa taistelussaan seuraavaa katkelmaa, josta haluaisin kommentteja. En itse ole lukenut kyseistä kirjaa, enkä tiedä kuka katkelman on kääntänyt suomeksi tai onko käännös/lainaus oikea. Mutta tarkoittaako se, että ihmisen on mahdollista tulla synnittömäksi jo ennen ylösnousemusta?
---------------------
N Malinovski Ortodoksisessa dogmatiikassaan:
"Pyhien ruumiit ovat erityisesti Pyhän Hengen armon, Kristuksen lihan ja veren astioita, jotka Kristuksen veren voima pyhittää ja vahvistaa aivan samoin kuin astia, jossa hyväntuoksuista ainetta on kauan pidetty, saa siitä hajun. Tämä voima, pyhien itsensä kilvoitellessa, puhdistaa jo heidän eläessään heidän ruumiinsa synnistä, kuoleman ja mätänemisen syystä, ja sama voima myös kuoleman jälkeen säilyttää ne mätänemättä. Tästä johtuu, että mätänemättä makaavien pyhien kunnioittaminen on oikeastaan Kristuksen voiman kunnioittamista, joka ilmenee siinä, että ruumiit, jotka ovat Kristuksen ruumiin jäseniä, pysyvät mätänemättä.."
---------------------
N Malinovski Ortodoksisessa dogmatiikassaan:
"Pyhien ruumiit ovat erityisesti Pyhän Hengen armon, Kristuksen lihan ja veren astioita, jotka Kristuksen veren voima pyhittää ja vahvistaa aivan samoin kuin astia, jossa hyväntuoksuista ainetta on kauan pidetty, saa siitä hajun. Tämä voima, pyhien itsensä kilvoitellessa, puhdistaa jo heidän eläessään heidän ruumiinsa synnistä, kuoleman ja mätänemisen syystä, ja sama voima myös kuoleman jälkeen säilyttää ne mätänemättä. Tästä johtuu, että mätänemättä makaavien pyhien kunnioittaminen on oikeastaan Kristuksen voiman kunnioittamista, joka ilmenee siinä, että ruumiit, jotka ovat Kristuksen ruumiin jäseniä, pysyvät mätänemättä.."
Vastaukset 18
Vanhimmat
teos on erittäin skolastinen ja aikalailla pois muodista. Eli kirjan esitystapaa ei kaikkialla pidetä ihan ortodoksisen hengen mukaisena. Mutta itse kysymykseen...
Jos tarkoin luet Malinovski kirjoittaa ruumiin pyhittymisestä, ei ihmisen synnittömyydestä. Ortodoksisen opetuksen mukaan kaikki ihmiset ovat syntisiä, "vain Sinä (Kristus) yksin olet synnitön" (vainajien muistopalveluksesta). Kyseisessä kohdassa Malinovski kirjoittaa siis ruumiiden pyhittymisestä, niistä tapauksista, joissa ihmisen ruumis säilyy mätänemättömänä, henkilön pyhyyden ja Jumalan armovoiman ja tulevan ylösnousemuksen merkkinä.
Ortodoksisessa maailmassa kunnioitetaan pyhiä ihmisiä, mutta aina tulee muistaa se, ettei pyhyydessä ole kyse staattisesta tilasta. Pyhäkin ihminen voi langeta, ja tämän mahdollisuuden alituinen muistaminen tekeekin yleensä ihmisestä pyhän. Nöyrtyen oman syntisyytensä edessä ihmisen on mahdollista ottaa vastaan Jumalan armo, eikä ylpeydessä kieltää sitä.
Malinovski kirjoittaa tässä yhteydessä Kristuksen Veren voimasta, eli ehtoollisen ja Kristuksen uhrin sekä tulevan ylösnousemuksen yhteydestä. Mätänemätön pyhän henkilön ruumis on siis ensisijaisesti merkki Jumalan voimasta, aina siis tulee muistaa se, ettei yksikään ihminen ole synnitön, vaikkakin voi pyhittyä jo tässä ajassa.
Kirjoitan asiasta tarkemmin jos kerkeän eikä muut ehdi ensin.
Kirahwi huokaisee jo tässä vaiheessa helpotuksesta ja kiittää vastauksesta. Myös lisätieto on tervetullutta! :)
Se kuulostikin hyvin hyvin huolestuttavalta. Jo maan päällä synnittömiksi tuleviin ihmisiin olen tottunut törmäämään lähinnä toinen toistaan kummallisemmissa "kiilusilmälahkoissa".
No koska kukaan ei kerennyt jatkaa aiheesta, jatkan itse. Nyt pitääkin sitten käsitellä tarkemmin tuota synnittömyyden kysymystä.
Ortodoksisessa teologiassa keskeinen käsite on teoosi (theosis) eli jumaloituminen. Jumaloituminen on ihmiselämän päämäärä. Kirkko opettaa, että ihminen voi päästä jumalyhteyteen jo tässä ajassa. 300-luvulla elänyt kirkkoisä Atanasios Suuri kirjoitti Jumalan Sanan lihaksitulemisesta seuraavan merkittävän lauseen: "Jumala syntyi ihmiseksi, jotta ihminen voisi syntyä jumalaksi." Tätä lausetta ei pidä ymmärtää niin, että ihminen voisi olla sama kuin Jumala, vaan niin, että ihminen voi pyhittyä siis Jumaloitua - päästä jumalyhteyteen.
Jumaloitumisen ajatuksella on raamatulliset perusteet. Jo vanhassa testamentissa sanotaan: "Pyhittäkää siis itsenne ja olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä". 3 Moos 11:44. UT.n puolella mm. "Olkaa täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen isänne täydellinen on" Matt 5:48.
Jumaloituminen merkitsee monien kirkkoisien mukaan puhdistumista kaikesta pahasta ja hyveiden pitämistä tai omaamista. Siinä mielessä voimme sanoa, että ortodoksisen opetuksen mukaan ihminen voi tulla synnittömäksi jo tässä ajassa. Mutta silti kirkko opettaa "vain yksin Sinä olet synnitön". Mitä siis on tämä pyhyys ja Jumaloituminen?
11. vuosisadalla elänyt pyhä Simeon Uusi Teologi Kirjoittaa: "Se joka ei ole päässyt osalliseksi jumalallisesta armosta, ei voi olla pyhä". Pyhyys on siis Jumalan armosta osallisuutta. Ortodoksisessa teologiassa puhutaan käsitteestä Jumalan energiat tai jumalalliset energiat. Ihminen voi osallistua Jumalan pyhyydestä osallistumalla Jumalallisiin energioihin.
Jumala on kokonaan toinen kuin ihminen. Siksi ihmisen ja Jumalan välillä ei voi olla olemuksellista yhteyttä, eikä hypostaattista, eli persoonien välistä, kuten Kristuksella ja Isä Jumalalla. Jäljelle jää yhteys Jumalan energioihin, jotka tarkoittavat Jumalan armoa, voimaa, elämää ja kunniaa. Tätä yhteyttä ja energiaa ei pidä kuitenkaan esineellistää, selittää tämän päivän teologi Kallistos Ware. "Energiat ovat Jumala itsessään sellaisena, kuin Jumala itsensä ulospäin suuntautuvassa rakkaudessa ilmoittaa."
Ware jatkaa:"Se joka osallistuu Jumalan energioihin, kohtaa siis Jumalan itsensä kasvoista kasvoihin suorassa ja henkilökohtaisessa rakkauden yhteydessä - siinä määrin, kuin luotu olento tähän kykenee...se merkitsee, että Jumalan ja ihmisen välille on rakennettu yhteys, mutta nuo kaksi eivät ole sekoittuneet keskenään."
Ihmisen Jumaloituminen voi olla myös havaittava ilmiö. Kirkossa opetetaan, että sielun pyhittymisen kautta jumaloituu myös ihmisen ruumis. Ihminen joka näkee Jumalan kirkkauden, "kasvoista kasvoihin", on itse myös tuon kirkkauden läpäisemä, niin että loistaa tuota kirkkauta, jota mietiskelee. Tämä siis ruumiin pyhittymisestä, jota Malinovski-lainaus koski.
Vielä pyhittymisen edellytyksistä tai erityisesti yhdestä edellytyksestä, nöyryydestä. Mainitsin, että nöyryys ja oman syntisyyden näkeminen on se tie, joka mahdollistaa Jumalan armon vastaanottamisen. Nöyryyttä pidetään pyhien tärkeimpänä tunnusmerkkinä, Abba Doroteos on sanonut 700-luvulla :" Kaikki pyhät ovat vaeltaneet nimenomaan nöyryydessä. Nöyryys on suuri hyve ja niin voimakas, että pystyy tuomaan Jumalan armon sieluun".
Samoin Maksimos Tunnustaja (500-600-lukujen vaihde): "pyhillä ihmisillä oli läpi koko elämänsä luja nöyryys, joka varjelee hyveet mutta tuhoaa niiden vastustajat."
Johannes Krysostomos (300-400 luvun taite) taas on kirjoittanut nöyryyteen ja pyhittymiseen liittyen, että ihmisen, myös maailmassa elävän "on mahdollista vuodattaa kyyneliä joka päivä, rukoilla ja tehdä parannus, ja jos haluaa, hän voi saavuttaa hyveen täydellisyyden...ja nauttia Hänen (Jumalan) näkemisestä."
Ortodoksisessa opetuksessa ihminen voi siis pyhittyä jo tässä ajassa osallistumalla Jumalan armoon ja energioihin. Tämän pyhittymisen edellytys on mm. nöyryys, jonka avulla ihminen tunnustaa syntinsä ja nähden mahdollisuuden rikkeisiin pysyy niistä Jumalan armossa erillään.
Ymmärtääkseni on erehdys tietyssä mielessä pitää tätä tilaa staattisena, koska tällöin ihminen luopuu nöyryydestä, jolloin mahdollisuus synnin tekoon on suuri. Pyhänkin ihmisen on oltava leimallisesti nöyrä ja tunnustettava synnin mahdollisuus, jotta hänen sielunsa säilyisi puhtaana vastaanottamaan Jumalan armon.
Tästä yhteistoiminnasta, Jumalan armon vaikutuksesta ja ihmisen tahdosta pelastua ja siihen liittyvästä kilvoittelusta käytetään nimitystä "synergia". Käsitteenä synergia on hankala, koska se helposti ymmärretään väärin niin, että ajaudutaan ansio-ajatteluun. Tästä ei ole kuitenkaan kysymys, vaan vapaan tahdon halusta osallistua Jumalan armoon ja nöyrtyä Jumalan edessä. Ihminen Pelastuu Jumalan armosta ja Kristuksen - Lunastajamme ja Vapahtajamme - urhin kautta.
Lue esim: Kavarnos, Pyhityksen tie; Ware, Ortodoksinen tie; arkkimandriitta Georgios, Jumaloituminen ihmiselämän tarkoituksena.
Lisätietoa myös:
http://personal.inet.fi/private/tsasouna/Traditio/pyhien_kunnioittaminen.htm
Perheenisänä käyn töissä, vapaa-ajat vietän perheen parissa, vaimoa ja lapsia en kurita,
en varastele, en tapa, joskus ajan ylinopeutta,
en valehtele, kunnioitan edesmenneitä vanhempiani ja ei ole tarvetta himoita toisten omaa ja kunnioitan Jumalaa. Joskus suutun ja kuohandan, mutta on sangen vaikea ymmärtää milloin teen syntiä tai milloin yleensä on aikaa synnille ? Vai olenko pelkästään niin paatunut etten koe itseäni erityisen syntiseksi?
Skolastinen lännen katolinen kirkko on "kunnostautunut" luokittelemalla syntejä suuruusjärjestykseen. Mm. ns. kuolemansynnit erotellaan tavallisista synneistä - mitä niillä sitten kulloinkin tarkoitettaneenkaan.
Kuolemansyntejä pyhä kirkko pitää ehdottomasti esteenä eukaristiselle yhteydelle eli niistä pitäisi aina ripittäytyä vastaanottamalla parannuksen sakramentti.
Synnittömiä eivät ole pyhätkään. Kerrotaan kuitenkin, että P. Lisieuxin Teresan (ranskalaisen karmeliittanunnan) rippi-isä olisi todennut, että Teresa ei ollut kuolemansyntiin langennut...
Käsittääkseni kuolemansynti tarkoittaa syntiä, johon langennut menettää Jumalan armon, joka sakramentaalisella yhteydellä palautetaan.
Kyse ei ole forenssisesta armon menettämisestä, vaan vaikuttavan armon menettämisestä. Ortodoksit varmaankin käyttäisivät termiä armovoima.
Opin tausta on luostariperinteessä, havainnossa että tietyt synnit katkaisevat koetun rukousyhteyden Jumalaan ja 'pimentävät sielun'.
Ainakin tällainen käsitys itselleni on syntynyt.
Käsitteeseen 'kuolemansynti' olen törmännyt katolilaisten ja vanhoillislestadiolaisten keskuudessa. Joskus kyselin täällä sen olemassaolosta ortodoksisessa ajattelussa, ja muistaakseni vastauksena oli, että sellaista käsitettä ei ole.
Katolisen kirkon katekismus määrittelee sen muistaakeni niin, että kuolemansynti on:
1. synti joka tehdään erityisellä harkinnalla ja valmistelulla riippumatta synnin nimestä.
2. tietyt syntinimikkeet ovat aina kuolemansyntejä, listalta löytyi mm. murha, aviorikos. Mutta asianhan voi helposti tarkistaa katolisen kirkon katekismuksesta.
Vanhoillislestadiolaisilta en ole uteluistani huolimatta saanut mitään yksiselitteistä määritelmää heidän käsitteelleen 'kuolemansynti', jotkut määrittelevät sen täsmälleen samalla tavalla kuin katolisen kirkon katekismus, toiset taas korostavat, että heidän kuolemansynti-käsitteensä on eri kuin katolilaisten, mutta en muista tarkemmin.
Itse en ole ottunut käyttämään käsitettä 'kuolemansynti', mutta ainakin sillä erityisen harkinnan määritelmällä on tukea myös Raamatussa ("Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä." Hebr.10:26) . Tosin sielläkään ei käytetä juuri nimenomaan sanaa 'kuolemansynti'.
Ehkä joltain palstan ortodoksiteologeilta löytyisi kommentteja?
Kiitän lisävastauksesta. Kallistos Waren "Ortodoksinen tie" olen lukenut, mutta muut mainitsemasi ovat vielä lukematta.
Piti kirjoittaa vielä jotain lisää, mutta nyt pitääkin mennä, joten ehkä myöhemmin...
No, niin... Piti kysyä käsitteestä nimeltä 'liha', josta myös Paavali puhuu.
Eli tarkoittaako alla oleva sitä, että tämä 'liha' lakkaa kokonaan olemasta ihmisessä vai että 'liha' edelleenkin on olemassa vaanimassa siellä jossain, mutta ei tule esille teoissa (tai edes ajatuksissa)?
Tässä siis se lainaus:
"Jumaloituminen merkitsee monien kirkkoisien mukaan puhdistumista kaikesta pahasta ja hyveiden pitämistä tai omaamista. Siinä mielessä voimme sanoa, että ortodoksisen opetuksen mukaan ihminen voi tulla synnittömäksi jo tässä ajassa. Mutta silti kirkko opettaa "vain yksin Sinä olet synnitön"."
No, onhan sitten olemassa myös ajatukset, jotka myös ovat syntiä. Jos ajattelee vaikka sitä, kun Jeesus sanoo, että himoiten naista katsominen jo on huorin tekemistä tai että jo se, että haukkuu veljeään on tappamista, jne...
Kiitos kysymyksestä,
käsite "liha" viittaa ymmärtääkseni ihmisessä kaikkeen siihen, mikä ajaa meitä synnintekoon, eli himolliseen elämään. Melkein uskaltaisin sanoa, että "liha" on synonyymi sanalle "himo". Isät puhuvat lihan ja himojen kuolettamisesta ymmärtääkseni silloin kun puhutaan synnistä puhdistumisesta. Voin vielä tarkistaa asian jos näin on. Eli jos liha tarkoittaa himollista puolta ihmisessä ja taipumusta synteihin.
Jos pyhät ovat edelleen taipuvaisia syntiin ja siksi elävät jatkuvassa nöyryydessä, on liha vielä "vaanimassa" ja kilvoittelun on jatkuttava. Näin ymmärtäisin, mutta nyt en tarkastanut mistään kirjasta. Korjaan tai korjatkoon joku, jos päättelin ja muistelin väärin.
Liha-käsite selkiytyy hyvin paavalin kirjeestä roomalaisille luku 8:
"Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.*
2. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin,
4. jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.
5. Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset.
6. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan.
7. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua.
8. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.
9. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.
10. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.
11. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.
12. Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan.
13. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää.
14. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.
15. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!"
16. Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.
17. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän."
Pyhä Johannes Krysostomos tulkitsee kohtaa mm seuraavasti lihan tai hengen seuraamisesta puhuttaessa: "Tämä tarkoitaa sitä, että liha ei saa tulla elämämme rakastajattareksi. Sen täytyy olla seuraaja, ei johtaja. Se ei saa olla elämämme suunnannäytäjä. Hengen lain täytyy saavuttaa se asema."
Ymmärtääkseni Paavali puhuu lihasta synninlakina tai langenneen ihmisen luontona, joka on taipuvainen syntiin. Siispä emme Krysostomoksen mukaan saa antaa luonnonlain "lihan" johtaa itseämme, vaan hengen pitää ohjata meitä ja ruumistamme, jotta koko ihminen pyhittyisi.
Krysostomos jatkaa: "jos annamme Hengen kuolettaa lihan teot me saamme elää. Emme siis tarkoita lihan olemusta vaan sen tekoja...emmekä kaikkia tekoja vaan niitä, jotka johtavat pahaan... Sillä näkeminen, kuuleminen, puhuminen ja käveleminenkin ovat lihan tekoja, ja jos kuolettaisimme nekin, lakkaisimme elämästä. tarkoitamme siis niiden kuolettamista, jotka johtavat hirmutekoihin ja seuraavat pahaa. Niitä, jotka voimme kuolettaa vain hengen avulla... Sillä Hengen etu ei ole vain se, että se puhdistaa meidät tehdyistä synneistämme, vaan myös se, että Henki vahvistaa meidät horjumattomiksi tuleville synneille ja tekee arvollisiksi kuolemattomaan elämään." Johannes Krysostomos puheet Paavalin kirjeestä Roomalaisille, puhe 14.
Näyttäisi siis siltä, sinun ja Johannes Krystostomoksen selitysten perusteella, että "lihan olemus" ja "taipuvaisuus syntiin" pysyys, mutta henki kuolettaa lihan teot. Sounds good...
Löytyykö muuten Johannes Krysostomoksen kirjoituksia suomeksi? Minulla on yksi kirja venäjäksi ja lisäksi niitä löytyy englanniksi netistä, mutta suomeksi en ole mihinkään varsinaisiin kokoelmiin törmännyt koskaan. Lainauksina tietysti kyllä esiintyy katkelmia muissa kirjoissa.
Valamon luostari on julkaissut kaksi osaa Johannes Krysostomoksen opetuspuheista Johanneksen evankeliumin pohjalta. Nämä kirjat eivät vielä etene kovin pitkälle evankeliumissa.
Mielestäni paras lähde kirkkoisien teksteihin (englanniksi) löytyy alla olevasta linkistä ja eipä sitä muuta tarvitse paljon käyttääkään, sillä tässä on kaikki merkittävä:
http://www.reformedreader.org/history/ecfcollection.htm
Kyseessä on ilmainen demo teoksesta "Encyclopedia of the First Millennium of Christianity". Demo toimii html help formaatissa. Eli ulkoasu on karu, mutta kaikki tekstit löytyvät, eli taitaa olla 28 kirjan verran tavaraa tällä demolla. Ohjelmassa voi käyttää myös tekstihakua, jolloin hakusanoja lisäämällä noista 500 dokumentista alkaa täsmentyä oikeat kutakin kysymystä varten. Ala otsikko teokselle on "Early Church Fathers Collection in WinHelp Format" ja se sisältää kaikki luotettavat 100-700-luvuilla vaikuttaneet kirkkoisien tekstit mm. Krysostomos, Basileios Suuri, Augustinus, Efraim Syyrialainen, Konsiilien päätökset, Origenes, Leo Suuri ym.
Eli tässä imuroitavaa ja luettavaa kaikille Kristinuskon juuria vakavasti etsiville henkilöille. Huomioitavaa on, että kaikki tekstit ovat ajatlta enne idän ja lännen kirkon eroa tai protestanttisuuden syntyä. Eli uskon juurilla ollaan kun näitä luetaan.
Hauskoja lukuhetkiä...
Taivaallisen esirukoilijani, Konstantinopolin arkkipiispan ja koko maailman opettajan Johannes Krysostomoksen (k.407) teksteistä on suomennettu myös pappeuden sakramenttia käsittelevä kirja "Pappeudesta". Lisäksi monet liturgisessa käytössä olevat rukoukset ja kuuluisa pääsiäissaarna ovat hänen kirjoittamiaan.
Tuolta löytyvät kirkkoisien tekstit löytyvät uudelleen oikoluettuna ja editoituna seuraavalta sivustolta, joka on niiden alkuperäinen lähde:
http://www.ccel.org/fathers2/
Sivustosta löytyy myös valtava määrä muuta patristista ja myöhäisempää kirjallisuutta:
http://www.ccel.org/
Kiitän vinkeistä ja linkeistä sekä isä Tuomasta, Johannesta että Justinosta! Onko siis niin, että isä Tuomaksen ja Justinoksen linkkien takana on itse asiassa sama kokoelma vai eri? www.ccel.org on minulle ennestään tuttu, mutta sitä isä Tuomaksen linkkiä en tiennyt ennestään.
Minulla on sellainen käsitys, että tuo Winhelp-muodossa oleva versio on vanhempi ja se on alunperin ollut saatavilla tuolta CCEL -sivuilta. Sama teksti on löytynyt sieltä HTML, PDF, .txt ja Winhelp-muodossa.
Tuossa alkuperäisessä tekstissä on kuitenkin ollut joitakin puutteita sisällysluetteloissa, alaviitteissä ja oikoluvussa. Niinpä uudempi versio on työn alla. Vanhan version alkuperäinen www-sivu on http://www.ccel.org/fathers/ ja uudemman http://www.ccel.org/fathers2/
Muilla sivuilla on sitten kopioita tuosta sarjasta mm. tuossa winhelp-muodossa, jossa se on aika helppo asentaa omalle koneelle. Jos haluaa päästä käsiksi kaikkein oikoluetuimpaan tekstiin, se kannattaa hakea tuolta CCEL-sivustolta. Uudemman version teokset ovat saatavissa useissa eri muodoissa, mm. PDF:nä ja HTML:nä, mutta myös xml-muodossa (ThML eli theological markup language), joka sisältää tarkempaa metadataa. Tarkoitus on käsittääkseni koodata nuo kaikki teokset ThML:ään, josta ne voidaan sitten aina tarpeen vaatiessa konvertoida muihin tiedostomuotoihin.